Runot I‎ > ‎

Elämästä

Kun kuljet turistina maailmassa,
kuin uutta elokuvaa katselet.
On keskipäivän helle laantumassa,
käy samaan suuntaan kaikki ihmiset.

Tuoll' ikkunoissa markiisit ne loistaa
ja mallinuket sieltä katselee.
Tääll' puiston lehmus kesän helteen poistaa,
sen alla lapset seikkailee ja riemuitsee.

Mitä näkeekään tuo nukke ikkunassa:
kai lasten riemun, kiireen ihmisten,
vai taiteilijan teostaan maalaamassa,
maailman, vai taiteen ikuisen.

Kun kuvan talletat sä elämästä,
aiheen huolella siihen valitset.
On kuvas hetkestä ja enemmästä,
siin' koko maailmasta ainekset.

6.10. 1995
Comments