Runot I‎ > ‎

Der Blütenzweig

Immer hin und wieder
Strebt der Blütenzweig im Winde,
Immer auf und nieder
Strebt mein Herz gleich einem Kinde
Zwischen hellen, dunklen Tagen,
Zwischen Wollen und Entsagen.

Bis die Blüten sind verweht
Und der Zweig in Früchten steht,
Bis das Herz, der Kindheit satt,
Seine Ruhe hat
Und bekennt: volle Lust und nicht vergebens
war das unruhvolle Spiel des Lebens.

Hermann Hesse


Kukkiva oksa

Sinne tänne aina
taipuu oksa tahtoon tuulen.
Ylös, alas paina,
lapsensydämeni ääntä kuulen.
Vaihtuu kirkkaat, tummat päivät,
tahdon, luopumisen päivät.

Kunnes kukat ovat kuihtuneet
ja oksassa hedelmät kypsyneet,
kunnes sydän, kaukana lapsuuden maa,
rauhansa saa
ja tunnustaa: täyttä iloa vaan ei suotta,
monta levotonta, leikkivää elämän vuotta.

Käännös: Hannu Haapasaari

Comments