Runot I‎ > ‎

Almedalen

Ne parhaat tänne silloin tuli
saareen meren vihreän,
kun ikirouta maasta suli,
lämpö nosti elämän.

Kai niukka oli eväskori
väen köyhän sitkeän,
vaan vilkas satamassa tori,
tie kauppamiehen ylpeän.

Nous varpusparvi kaupungille,
täytti kujat, kahvilat.
Vain vähän aikaa ostoksille,
taas meren yli kiiruhdat.

On aikaa vähän turistilla
kiertää maat ja kaupungit.
Tääll' olet niinkuin piilosilla,
myös oman kieles unohdit.

On Almedalen pieni tasku
portti vanhaan kaupunkiin.
Kesän lämpö, auringonlasku,
hiljaisuus hiipii ajatuksiin.

Nyt illan rauhassa mietiskelet,
näin sulle puhuu hiljaisuus.
Sä auringon laskua ihastelet,
ja ihmettelet, taas aamu uus.

Gotlannin matkan muistelua kesältä 1991

Comments