Runot III‎ > ‎

Tämä elämänmuoto

Havaitsen vähäisiä syksyn merkkejä,
kun patikoimme ylös vuoren rinnettä
tavoitteenamme pieni kylä harjanteen takana.

Oliivilehdossa vanha nainen
puhdistaa sirpillä puiden alustoja
sadonkorjuuta varten,
toisaalla miehet, koneilla tietenkin.

Mietin tämän elämänmuodon ihmeellistä kestävyyttä:
se säilyy tekniikasta - ja turismista riippumatta,
riippumatta energian käytöstä - ja rahan.

Persefone, Demeterin kaunis tytär
on siis taas puoleksi vuodeksi
palaamassa takaisin Haadeen valtakuntaan
jättäen ihmisille sateet, pimeyden ja kylmyyden.
Keväällä, kun korjataan viimeiset,
mustat oliivit, hän taas palaa
tuoden samalla valon ja lämmön.

Illan pimetessä, terassilla,
tzizifoiden maku vielä kielellä
katselemme, kun Zeus paiskoo salamoitaan
varmaankin jossain muinaisen
Nikopoliin yllä, mantereen suunnalla.
Jylinä ei kanna tänne asti,
salamat riittävät mahdin osoitukseksi,
riittävät vallan hyvin.

Moraitika 10.9.2002
Hannu Haapasaari


Comments