Runot II‎ > ‎

Vähän kauempaa

Se asettuu tajuntaan
vasta auringon laskettua:
Heikko lamppujen valorivi
aallonmurtajan nokalta kohti rantaa,
kalasatamaa.

Valopisteiden rivi muuttuu
rannan tavernojen valomereksi,
iltayön hiljaisuus
yöelämän hälinäksi.

Mutta sataman takana
oleva kaupunki asettuu
hälinästä piittaamattomaan rauhaan,
omaan rauhaansa.

Vaatimaton tuikku siellä täällä,
vaimea puheen sorina
kapeilla kujilla.
Elämän syke –

Sen todellisen.

Sen voit aistia vain täältä,
vähän kauempaa.

Kreetalla 1999

Comments