Runot II‎ > ‎

The Way Through the Woods



They shut the road through the woods
Seventy years ago.
Weather and rain have undone it again,
And now you would never know
There was once a road through the woods
Before they planted the trees.
It is underneath the coppice and heath,
And the thin anemones.
Only the keeper sees
That, where the ring-dove broods,
And the badgers roll at ease,
There was once a road through the woods.

Yet, if you enter the woods
Of a summer evening late,
When the night-air cools on the trout-ringed pools
Where the otter whistles his mate.
(They fear not men in the woods,
Because they see so few)
You will hear the beat of a horse's feet,
And the swish of a skirt in the dew,
Steadily cantering through
The misty solitudes,
As though they perfectly knew
The old lost road through the woods . . . .
But there is no road through the woods.

Joseph Rudyard Kipling (1865-1936)
Metsätie

Siitä seitsemän vuosikymmentä,
kun suljettiin metsätie.
Sateiset säät sen verhoavan näät,
ja nyt kellään ei tiedossa lie,
oli kerran metsätie,
ennen puita, istutettuja.
On peitteenään vesakkokatto, kanervamatto
ja hentoja vuokkoja.
Vain metsänvartijan tiedossa lie,
että mäyrän ja sepelkyyhkyn mailla,
missä elo on huolta vailla,
oli kerran metsätie.

Vaan, metsään, kesäiltana myöhään
kun käyt, ja viileys saapuu,
taimenlammikon renkaat vielä juuri huomaat,
ja pariaan saukko kutsuu.
(Ei ne metsän kulkijaa pelkää,
heitä harvoin nähdä voi)
Kuulet kavion kumun läpi illan sumun
ja helman humahdus polulta soi
Ääni tasaisen laukan
halki autiuksien;
kuin joku tarkkaan tuntisi paikan,
vanhan hävinneen metsätien …
Mutta metsätietä ei löydykään.

Käännös: Hannu Haapasaari
kesäkuussa 2000
Comments