Runot II‎ > ‎

Kunnioittavasti

Hotellin isäntä haluaa keskustella
vieraansa kanssa,
kysyy miten tunnen kaupunkia.

Vastaan, että tunnen kaupungin.
Kulmakarvan kohotus,
hienoinen ironia äänessä:
"Tunnette kaupungin?"

Ironia sulaa ystävällisyydeksi
isännän tajutessa
vieraalla kielellä tapahtuvan
ajatustenvaihdon ongelman.

Hän esittelee aarteensa,
upeat kuvateoksensa kaupungista,
saaren luonnosta
ja kulttuurista.

Ymmärrän, että niitä ei
selata ohimennen hotellin aulassa.

Niitä ei myöskään katsota
ihmeinä,
nehän ovat osa heidän rikkauttaan.

Niistä keskustellaan aidon
kunnioittavasti –
ajan kanssa.

Myöhemmin huomaan,
että suositellut
Archanes ja Avli
eivät tuota pettymystä.

Asiaan palataan vielä kahdesti.
Toivon hiljaa mielessäni,
etten yksin ollut lahjan saajana.

Kreetalla 1999

Comments