HH kotisivu‎ > ‎

Ilta Mlinissä



Samettinen hämärä laskeutuu
vähitellen meren ylle.
Taivas punertaa horisontissa
ja vuorten takana.

Pilotti nostaa konettaan paluulennolle.
Täältä katsoen näyttää
kuin se juuri ja juuri välttyisi
törmäämästä kuunsirppiin.
Todellisuudessa pelivaraa
jää vielä yksi sekunti -
valon kulkea,
sen jo melkein viisisataa sekuntia
vanhan valon,
joka on myös iltaruskon alkulähde.

Pimeyden tihetessä
häviävät lahden takana näkyvistä
ensin sodan jäljet
suurten hylättyjen hotellien seinistä,
sitten itse hotellitkin.
Mahtaako tuleva leppeä yö
hoitaa my
ös sodan haavoja ihmisissä -
vähitellen - yö yöltä.

Kuunsilta hajoaa
ihmeelliseksi tuikkeeksi vaimenevilla aalloilla.
Kuun kohdalla meressä
on kirkas valaistu alue.
Kuvittelen, että ikivanhan Dalmatian
keijut ja menninkäiset
tanssivat pitkänä soihtukulkueena
kohti meren jumala
Poseidonin palatsien valoja.

Siirrymme rantapaviljongin
parvekkeelta sisälle.
Vaimeneva aaltojen liplatus
kuiskii:"Laku noč".

Kroatia, Mlini, heinäkuussa 2009
Hannu Haapasaari













Comments