SALOISTEN PYHÄT KUVAT

Saloisten kirkko rakennettiin pian Pähkinäsaaren rauhan jälkeen 1320-luvulla riitamaalle, jota Novgorod vaati omakseen. Savolaisten kaskimiesten aloittama asutus vakiintui Pyhäjoen yläjuoksulle Pyhäjärvelle pysyväksi talonpoikaisiksi maanveroa maksaviksi taloiksi 1540-luvulta alkaen. Vuonna 1573 Pyhäjoki erotettiin Saloista omaksi kirkkoherrakunnaksi. Seurakunnan kaukaisimmista taloista Pyhäjärven Hiidenperältä tuli matkaa Saloisiin noin 200 kilometriä ja Pyhäjoelle 180 kilometriä. Käynti papin puheilla ja kirkossa vei aikaa vähintään kaksi viikkoa.

Kirkossa pääsi käymään markkinoilla kevättalven hankikelillä tai kesällä veneellä. Ollinpäivän aikaan heinäkuun viimeisenä sunnntaina oli Salon seurakunnan suojeuspyhimyksen Pyhän Olavin juhlamessu ja markkinat. Pappi kävi Pyhäjärvellä ehkä kerran vuodessa hankikelillä  perimässsä palkkansa, opettamassa ja kastamassa sekä siunaamassa vainajat ja avioliitot. Vainajat haudattiin ylämaan asutuksilla taloryhmien omiin kalmistoihin ja avioliitosta tuli kristillinen, kun pappi sen siunasi. Kasteelle saattoi lapsi hiihtää itse. Saloisten keskiaikaiset pyhät kuvat ovat kristinuskon opetuskuvasto ja opetuspuheitten lähtökohta sekä kirkossa kävijän ajatusten ja rukousten kiintopiste. Tavallinen kirjaa taitamaton kansa omaksui kaiken kuulemalla, näkemällä ja tekemällä, osallistumalla.


Krusifiksi



Salon krusifiksi, 'Kuoloon nukkunut Vapahtaja', joka on ajoitetu vuosiin 1475 - 1500, riippui alttaria lähinnä olevassa
kirkkolaivan tukihirresä kasvot seurakuntaan päin.


Neitsyt Maria

Salon Madonna 'Mater misericordie' kärsiväsydäminen äiti, on Lyypekin mestarienn työtä sydänkeskiajalta. Kaappi sijaitsi kirkosta katsottuna alttarin vasemmalla puolella. Pyhimyskaapin seinät voitiin taittaa auki, jolloin avautuu neljä kuvaa. Ensimmäinessä kuvassa vasemmalla on harmaapukuinen Pyhä Anna, Neitsyt Marian äiti käsivarrellaan siniviittainen lapsi, Maria. Toisessa kuvassa on piispa Henrik hiippa päässsä ja messukaavussa. Piispan jaloissa makaa Lalli, joka nostaa myssyä verisestä päästään. Kolmannessa kuvassa kruunupää, Ruotsin suojeluspyhimys Pyhä Erik pitää kädessään miekkkaa ja valtikkaa. Neljännen kuvan tummaviittainen naispyhimys punainen kirja kädessään on luultavasti Pyhä Birgitta. Pyhimuskaapin ovien ulkopinnalla säilyneet maalausten katkelmat esittävät Marian ja arkkienkeli Gabrielin kohtaamista eli Marian ilmestystä. Marian korkeus on 95 cm.


Pyhä Olavi



Veistoksen Pyhä Olavi polkee ihmispäistä lohikäärmettä, joka on Pohjolan muinaisten pakanavaltioitten tunnus. Pyhä Olavi on Salon veistoksista vanhin, veistetty lyypekkiläisessä verstaassa ja ajoitettu vuosiin 1420 - 1430. Salon kirkon suojelijan Pyhän Olavin alttarikaappi oli kirkosta nähtynä alttarin oikealla puolella. Kaappi on nelisivuinen, sen kaksi ylempää kuvakenttää kertovat Pyhän Olavin legendan. Yläkuvassa vasemmalla Norjan kuningas Olavi purjehtii taisteluun velhoja vastaan. Oikean puoleinen kuva kertoo Pyhän Olavin marttyyrikuolemasta. Alempi kuvapari kertoo Ruotsin kuninkaan Pyhän Erikin viimeisestä messusta ja marttyyrikuolemasta. Pyhimyskaapin oven ulkosivulla yksi kuvakatkelma esittää valkopartaista Pyhää Nikolausta, merenkulkijoitten, metsästäjien ja varkaitten suojelijaa, nykyajan joulupukin kaukaista edeltäjää. Toinen kuva esittää parrakasta Ruotsin kuningasta Pyhää Erikiä. Pyhän Olavin korkeus on 97 cm.


Pyhä Paavali
Pyhä Pietari
Vasemmalla Pyhä Paavali, oikealla Pyhä Pietari, edustavat myöhäiskeskiajan tuntemattoman pohjalaisen mestarin veistotaitoa.
Apostoliruhtinaitten yhteisestä alttarikaapista on säilynyt ovi, johon on maalattu Pyhä Barbara, hädässä auttaja, yksi 'neljästä tärkeimmästä neitsyestä'.


Vasemmalla apostoli Johannes, oikealla Johannes Kastaja, jotka on ajoitettu vuoden 1500 tienoille. Kuvat edustavat pohjalaista veistoperinnettä.



Pyhä Birgitta

Pyhä Birgitta, Pirjo tai Pirkko oli kansan keskuudessa niin suosittu, että hänen asemansa kansan tietoisuudessa on verrattavissa Neitsyt Marian merkitykseen.
 Leppäkerttu oli Pyhän Birgitan avainpiika. Veistos on ajoittettu noin vuoteen 1480.



Tuntematon naispyhimys

Kuva liittyy samaan  pohjalaiseen veistoperinteeseen kuin Pietari, Paavali ja Johannekset.
Kuva on todennäköisesti kuulunut useamman veistoksen ryhmään.


Pyhimysten kaimat
Luukko on laskenut vuoden 1548 veroluetteloista Pohjois-Pohjanmaan ristimänimiä. Suurin osa talojen isännistä oli kastettu katolisen kirkon ajalla ennen uskonpuhdistusta ja nimien jakauma kuvaa pyhimysten suosiota Pohjanmaalla. Saloisten suurpitäjän  eli Salon, Hailuodon, Pyhäjoen ja Kalajoen  neljänneskunnissa oli Olleja, Pyhän Olavin kaimoja 17 % isännistä, Pietarsaaren seurakunnan suojelijan Pietarin eli Pekan  kaimoja oli 13%, mutta Pyhän Henrikin kaimoja ei yhtään. Johanneksia eli Hannuja ja Jusseja oli 9% , Pyhä Nikolauksen kaimoja eli Niiloja oli saman verran. Paavali eli Paavo sekä Laurentius  eli Lauri olivat mukana 6 % osuuksilla. Matteuksen mukaan ristittyjä Matteja oli 5% isännistä. Mainitut kahdekasan nimeä kattavat 76% isännnistä. Naisten nimistä ei ole saatavana vastaavaa tilastoa. Maria oli keskiajalla liian pyhä ihmisen nimeksi, mutta Pyhä Anna, Birgitta eli Pirkolla ja Margareeta eli Kreeta tai Marketta olivat suosittuja.

Linkit:
Luterilaisuus ja pyhimykset
Pyhäjärven seurakunta:  historiaa ja nykypäivää
Saloisten kirkko
Saloisten  kirkon alttarikaapit

Kirjallisuutta:

Matinolli: Suur-Pyhäjoen historia, ss. 116 ja 384
Kokkola 1969
Toivanen - Forss: Raahen tienoon historia I, ss. 179 - 196
Jyväskylä 1990
Kuvat
Jorma Tulkku 26.10.2007 Saloisten kirkko
Teksti:
Jorma Tulkku 5.3.2009


































































Comments