Marsu

Marsu (Cavia porcellus) on Etelä-Amerikasta kotoisin oleva jyrsijä, josta on tullut suosittu lemmikkieläin. Marsu on ollut aiemmin yksi yleisimmin käytetyistä koe-eläimistä, mutta nykyään eläinkokeisiin käytetään enemmän hiiriä ja rottia niiden lisääntymisen nopeuden takia. Marsun suosioon lemmikkinä on todennäköisesti vaikuttanut sen suloinen ulkonäkö, kiltteys ja sopeutuvainen luonne.

Ulkonäkö

Marsua usein luullaan aivan joksikin muuksi eläimeksi kuin marsuksi. Itse olen kuullut marsunäyttelyissä mm. kania, kissaa, hamsteria ja ties mitä.. Marsu on kooltaan monia muita jyrsijöitä isompi - pituus 20-30cm ja paino 800-1300g. Marsulla ei ole häntää ja sen korvat ovat ”lehtimäiset” ja karvattomat. Takajaloissa on 3 varvasta ja etujaloissa 4.

Historia ja luonnonvaraiset marsut

Luonnonvaraisina marsuja tavataan Etelä-Amerikassa, josta niiden kesyt jälkeläiset ovat levinneet kaikkialle maailmaan. Luonnonvaraiset marsut elävät 5-10 yksilön ryhminä ja niille kehittynyt melkoinen skaala erilaisia ääniä, joilla ne kommunikoivat keskenään. Ne oleilevat itse kaivamissaan käytävissä tai muiden lajien koloissa. Perun intiaanien tiedetään pitäneen marsuja kotieläiminä lihantuotantoa varten ja Eurooppaan marsut tulivat 1500-luvulla espanjalaisten löytöretkeilijöiden mukana.

Ruokavalio

Marsut ovat puhtaasti kasvinsyöjiä eli hienolta nimeltään herbivooreja, joille on aina oltava tarjolla laadukasta heinää sekä raikasta vettä. On myös hyvä tarjota ikään ja marsun massaan sopiva päivittäinen annos erityisesti marsuille tarkoitettuja pellettejä (esimerkiksi oxbow tai altromin pet) sekä C-vitamiinia noin 20mg päivässä. Kantavat ja sairaat tarvitsevat c-vitamiinia kaksinkertaisen määrän. Marsut eivät pysty itse tuottamaan C-vitamiinia, joten sen päivittäinen saaminen on erittäin tärkeää. C-vitamiini tulisi saada pääosin laadukkaasta tuoreruuasta, mutta varmuuden vuoksi vitamiinin riittävä saanti on hyvä taata lisävalmistein. Vitamiini voidaan laittaa joko tuoreruuan päälle, ruiskulla suuhun tai juomaveteen liuotettuna. Pellettimerkkiä valitessa tulisi ottaa huomioon, että marsut eivät luonnostaan syö mitään eläinperäisiä tuotteita. Monesti marsun kuvalla varustettuihin pussiin on voitu laitaa mm. kananmunaa, munankuorta, hunajaa tai maitojauhetta. Nämä eivät siis sovellu marsuille!

Marsujen hampaat kasvavat jatkuvasti, joten marsun on saatava kuluttaa hampaitaan. Sopivaa jyrsittävää ovat esimerkiksi vähäsuolainen näkkileipä, myrkyttömät puiden oksat ja kuivattu ruisleipä. Sopivaa naposteltavaa on esimerkiksi porkkana, lanttu, nauris, punajuuri, voikukan lehdet ja tuoreheinä. Marsulle voi myös antaa suolakiveä, tosin harvat sitä käyttävät.

Marsuilla on myös erikoinen tapa: ne syövät omia papanoitaan. Ne tarvitsevat niitä pitääkseen yllä suolistonsa toimintaa. Esimerkiksi ripuloivan marsun tukiruokinnassa käytetään terveiden marsujen papanoita juuri sen takia, että suoliston luonnollinen bakteeritasapaino palautuisi normaaliin.

Sallituista ja kielletyistä ruoka-aineista on hyvä laatia kattava lista ja laittaa marsulan seinälle tai vaikkapa jääkaapin oveen.

Kuinka monta marsua? Uroksia vai naaraita?

Marsut ovat laumaeläimiä, joten aina tulisi hankkia vähintään kaksi marsua. Ihmisen tarjoama seura ei voi koskaan korvata toisen marsun seuraa. (Vertailun vuoksi voit miettiä miltä tuntuisi jos koko elämäsi aikana et tapaisi yhtäkään ihmistä.) Marsu-urosten suhteen saattaa käydä niin, etteivät ne tule toimeen pienessä tilassa, mikäli ne on yhdistetty vanhempina ja/tai ovat viettäneet aikaansa naaraiden seurassa. Kaksi poikasena yhdistettyä urosta tai vanha ja nuori uros sen sijaan saattavat tulla loistavasti toimeen, etenkin jos niillä on riittävästi tilaa ja virikkeitä. Jos uros ja naaras laitetaan samaan häkkiin, tulee uros kastroida. Muuten naaras on koko ajan tiineenä, se rasittuu ja sen elinikä lyhenee huomattavasti. Synnytysten tuomista riskeistä puhumattakaan.. Henkilökohtaisesti olen kokenut parhaimmaksi laumaksi sellaisen, missä on 1 kastroitu uros ja 1-2 naarasta.

Marsuja ei tulisi pitää samassa häkissä kanien kanssa, sillä kanit saattavat vahingoittaa marsua hengenvaarallisesti takajaloillaan. Kanit kantavat myös Pasteurella multocida-nimistä bakteeria joka saattaa kanilla olla oireeton, mutta tarttuessaan marsuun jopa tappava.

Mistä ostaa marsuja?

Marsuja voi kysellä esimerkiksi Suomen marsuyhdistyksen rekisteröimiltä kasvattajilta. Kasvattajalta saa käsittelyyn tottuneen poikasen jonka suku ja tausta on tiedossa. Marsuja myydään myös eläinkaupoissa, mutta useinkaan niiden tausta ei ole selvillä ja eläinkaupan marsut ovat monesti arkoja käsittelyn puutteen takia. Lisäksi eläinkauppojen marsut maksavat yleensä huomattavasti enemmän. Kasvattajalla noin 20-50€, eläinkaupassa 50-70€.

Elinympäristö

Marsun häkin tulee olla riittävän suuri, vähintään 120 × 60 cm / 2 marsua. Mitä isompi, sen parempi. Marsun tulee saada jaloitella häkin ulkopuolella runsaasti ja erilaisia virikkeitä on hyvä tarjota. Yleensä marsut kesyyntyvät omistajiinsa täysin ja ovat seurallisia. Marsu ei ole kovin hyvä kiipeilemään ja se loukkaa itsensä helposti pudotessaan yli 30cm:n korkeudelta. Siksi marsuhäkin seinien tulisi olla vähintään 30cm korkeat.

Suurin osa marsuista pitää muutoksista ja haasteista ympäristössään. Ne kiinnostuvat tutkimaan uusia juttuja kun siihen antaa mahdollisuuden esimerkiksi sekoittamalla ja vaihtelemalla koppeja ja muita virikkeitä.

Elinkaari ja lisääntyminen

Marsun odotettavissa oleva elinikä on jopa 4-8 vuotta, ja muutama yksilö on päässyt yli kymmenenkin. Maailman vanhimman marsun on huhuttu eläneen 14-vuotiaaksi! Mutta puutteet ruokinnassa ja hoidossa vievät lemmikin helposti jo ennen toista ikävuottaan.. Naaraat tulevat sukukypsiksi 4–6 viikon ikäisinä ja urokset 3–5 viikon ikäisinä. Marsu saa yleensä 1-6 poikasta kerrallaan. Urospoikaset tulisi erottaa emostaan ja naarassisaruksista viimeistään 4 viikon ikäisinä, ettei syntyisi sisäsiittoisia vahinkopoikasia.

Kommunikointi & ääntely

Marsut ääntelevät keskenään lähes jatkuvasti. Niille on kehittynyt laaja valikoima erilaisia ääniä, joita ihminen voi oppia hyvinkin helposti ymmärtämään.

• Kuikuttamalla marsu vaatii hoitajaltaan huomiota silittelyn ja etenkin ruoan muodossa. Ne oppivat nopeasti yhdistämään jääkaapin oven avaamisen ja vihannespussin rapinan ruokaan ja päästelevät kovaäänisiä "kuii"-huutoja kuullessaan ruokaan viittaavia ääniä.

• Kovaääninen kiljunta tai huudahdus on marsujen varoitusääni, jolla se varoittaa toisia tai kertoo, ettei se pidä jostain, esimerkiksi liian kovakouraisesta käsittelystä.

• Lyhyt "kkurr"-ääni kertoo epävarmuudesta tai pelosta esimerkiksi kovan äänen jälkeen.

• Hiljaista "pulputusääntä" marsu pitää esimerkiksi ollessaan hoitajansa siliteltävänä.

• Röhkimistä muistuttavalla ”put put put” äänellä marsut tervehtivät toisiaan ja kertovat muille, että missä ovat (esimerkiksi lattialla liikkuessaan.)

• Hampaiden naksutuksella marsu uhkailee, joko tyytymättömyyttään tai uros uhkailee toista urosta naksuttelemalla. Ääni tulee kun marsu kalisuttaa ylä- ja alahampaitaan yhteen.

• Mahtaillessaan tai kosiskellessaan marsu tepastelee pitkin jaloin keikuttaen takapuoltaan puolelta toiselle ja hurisee samalla. Kehräämisen tapaisella hurinalla marsu voi kertoa luottamuksesta ja hyvästä olosta.

• Marsut saattavat joskus myös "sirkuttaa". Äänelle ei olla vielä keksitty tarkoitusta, mutta henkilökohtaisesti luulen sen liittyvän saalistajan hämäämiseen. Tämä on kuitenkin vain minun luuloni.

• Marsu voi myös aivastella, haukotella tai yskiä.

Muu elekieli

Kosiskellessaan urokset mahtailevat ja yrittävät näyttää mahdollisimman suurilta, uhkaavilta uroksille ja komeilta naaraille. Ne nuuskivat toista marsua ja keinuttavat takapuoltaan sekä hierovat sitä maahan jättäen voimakkaita hajuläikkiä (näin urosmarsut merkkaavat myös reviiriään). Kosiskeluääniä ovat hurina, hampaiden naksuttelu ja niiden näyttely. Alistuessaan marsu näyttää sen selkeästi menemällä mahdollisimman littanaksi ja pitäen pään alhaalla. Monesti alistunut marsu myös vinkuu pelokkaasti.

Kesyttäminen

Saaliseläimenä marsu säikähtää luonnostaan kaikkea ylhäältä tulevaa. Mitä enemmän marsun asumuksen ympärillä ja tasossa tapahtuu asioita joista ei tarvitse välittää, sitä kesympi lemmikistä tulee. Kesyttäminen on hyvä aloittaa pienin askelin. Itse suosittelen houkuttelemaan marsuja herkkujen avulla käden luokse ja näyttämään ettei käsi ole "paha." Lopulta voi koittaa vaikka rapsuttaa marsuja niskasta.

©Eva Kalliala

Päivitetty 31.7.2009.