Marsun hoito-ohje
Eläinkaupoista saatavat häkit ovat monesti turhan pieniä ja kuitenkin kalliita. Mutta jos muuta vaihtoehtoa ei ole, pituudeltaan häkin tulisi olla yli 120cm, leveydeltään 50cm ja korkeudeltaan 40 cm. Mitä isompi häkki, sitä parempi. Kotitekoinen häkki on paras vaihtoehto tilavuuden ja hinnan suhteen. Suuren suosion marsumaailmassa on saavuttanut ”taikakuutio”aitaukset. Lisää tietoa taikakuutioista saa esimerkiksi: www.marsut.net → Tarvikkeet → Taikakuutiot
Marsun häkki pitäisi asetella rauhalliseen ja vedottomaan paikkaan, sillä marsu on herkkä ikkuna- ja lattiavedolle. Mieluiten ihmisen alavartalon korkeudelle, josta marsulla on turvallista seurata ympäristön tapahtumia.
Häkki puhdistetaan pari kertaa viikossa ja aitaus pestään kunnolla virtsasta siivouksen yhteydessä. Mikäli käytetään puhdistusainetta niin tulee pestä häkki viimeiseksi vedellä, ettei puhdistusainetta pääse mitenkään marsun suuhun.
Häkissä on hyvä olla vähintäänkin yksi heinäseimi. Marsut saattavat pissiä häkin pohjalle joutuneiden heinien päälle, eivätkä ne sitten enää kelpaa syötäviksi.
Marsut tarvitsevat vähintään pari ruokakuppia. Näiden tulisi kestää marsun paino, sillä marsu nostaa etujalkansa kupin reunalle syödäkseen, jolloin kiikkerä kuppi heittää ruuat häkin pohjalle. Toiseen kuppiin laitetaan kuivaruoka ja toiseen tuoreruoka. Pellettikippo olisi hyvä pestä purujen vaihdon yhteydessä ja tuoreruokakippo mielellään jokaisen käytön jälkeen.
Lisäksi marsulle hankitaan juoma-automaatti. Vesi sotkeentuu, jos sitä säilyttää pelkässä kupissa, joten kannattaa suosia juomapulloa. Juomapullo olisi hyvä pestä päivittäin, ettei sinne keräänny levää tms. Sen puhdistukseen on hyvä hankkia pulloharja.
Hoitotoimenpiteet
Rasvarauhanen
Marsun rasvarauhanen on ovaalinmuotoinen karvaton kohta, joka sijaitsee siinä kohtaa marsua, mistä häntä alkaisi. Varsinkin uroksien rasvarauhanen rasvoittuu helposti ja se pestään säännöllisesti, koska rasvarauhanen voi tulehtua. Pesussa voidaan käyttää tavallista tiskiainetta, sillä tiskiaineethan ovat tunnettuja rasvanpoistokyvystään. Pehmeä hammasharja on oiva apu pesussa; sillä voi hangata hellästi rauhasta. Pesun jälkeen rasvarauhaseen voidaan laittaa talkkia, joka sitoo rasvaa. Talkin voi harjata sitten pois kun se on kuivunut.
Kakkakanjoni
Uroksilla on tapana kerätä kaikenlaista moskaa kiveksiensä välissä olevaan ”kakkakanjoniin.” Tulehdusten välttämiseksi on hyvä huolehtia kanjonin puhtaudesta. Putsaustapoja on monia: toiset kastavat pumpulipuikon öljyyn ja puhdistavat sillä, toiset kietovat sormensa ympärille vauvan peppupyyhkeen ja jotkut puhdistavat paljain sormin juoksevan veden alla. Kokeilemalla löytyy ”se oma tapa.”
Korvien puhdistus
Marsun korviin kerääntyy likaa ja se pitää putsata säännöllisesti pois. Itse suosin vauvanpeppupyyhkeitä: sormen ja pyyhkeen avulla puhdistan korvan. Muista, ettei saa väkisin tunkea sormea korvaan! Puhdistuksen tulisi olla mahdollisimman mukavaa marsulle, jotta se antaisi tehdä toimenpiteen ongelmitta.
Kynsien leikkuu
Kynnet leikataan kynsileikkurilla. Eläinkaupoista saatavilla pienillä kynsileikkureilla homma sujuu, mutta on oltava tarkkana kynnen sisällä olevan verisuonen kanssa. Vaaleissa kynsissä suoni näkyy selkeästi valoa vasten, mutta tummien kynsien kanssa pitää vain olla varovainen ja leikata todella vähän kerrallaan. Mikäli et millään pääse alkuun niin käy eläinlääkärillä/eläinkaupassa leikkauttamassa kynnet niin näet, että kuinka paljon voi leikata kerrallaan.
Marsu pitäisi jättää rauhaan muutamaksi tunniksi, joskus marsun tottuminen uuteen ympäristöön saattaa kestää jopa pari päivääkin. Tällöin marsua ei saa nostella pois häkistään, eikä marsua saisi heti silitelläkään. Pesäkoppia marsulle ei kannata hankkia ennen kuin se on tottunut käteen, sillä marsu saattaa jäädä araksi ja piiloutua pidemmäksi aikaa pesäkoppiinsa (”Hei mä pelastuin, koska juoksin tänne mökkiin!”) Ensimmäisinä päivinä onkin parasta, että lemmikillänne on heinäkasoja häkissä, jonne se voi aluksi ryömiä piiloon. Marsulla tulee kuitenkin olla jonkinlainen suoja minne mennä.
Sitten kun marsu alkaa uteliaana ryömiä esiin heinäkasasta, voit varovasti antaa marsun haistella kättä ja ehkä saat sen nostettua huoneen lattialle. Tällöin marsu pääsee tutustumaan siihen huoneeseen, jossa se elää lopun elämänsä. Totuttelu käteen alkaa siitä, että puhelet marsulle lempeällä ja hiljaisella äänellä aluksi ja sitten voit kokeilla tarjota sillä makupalaa kädestä. Vaikka marsu ei ensin uskaltaisikaan ottaa ruokaa, kärsivällisyys palkitaan. Ruokaa voi kokeilla tarjota vähän ajan päästä uudelleen ja vetää kättä samalla kauemmaksi. Monesti marsu lopulta voittaa pelkonsa ja astelee ruoan perässä.
Ajattelin erikseen kertoa marsun nostamisesta, sillä lapsi tai tietämätön aikuinen saattaa kohdella väärin eläintä vahingossa ja tietämättään. Marsua nostetaan molemmilla käsillä ainakin aluksi. Sen etujalkoja tuetaan toisella kämmenellä ja takapuolta toisella kämmenellä. Marsu on hyvin herkkä ja passiivinen eläin, eikä siis puolustaudu tai välttämättä edes ääntele jos sitä vahingoittaa.
Ruokinta
Heinä
Heinä on marsun tärkein ravinto, eikä sen kanssa saa pihistellä. Heinän tulee olla vihreää ja hyvälaatuista. Marsun häkin heinäseimissä pitää olla aina kuivaheinää. Myös häkin lattialle sitä voi laittaa, sillä marsu pitää sen seassa oleskelusta. Tällöin tulee varautua siihen, että tämä heinä ei enää kelpaa syötäväksi.
Marsulla on hyvin herkkä vatsa, siksi se tarvitsee aina tuoretta ja hyvälaatuista ruokaa pestynä ja kuivattuina. Ulkomaisten tuotteiden kuoriminen kannattaa. Marsulle voi antaa tuoreruokaa 10-15% koko ravinnon määrästä 1-2 kertaa päivässä. Uusia ruokia voi totuttaa marsulle pikkuhiljaa. Marsu voi olla erittäin valikoiva ruokansa suhteen ja kieltäytyä syömästä ruokaa, johon se ei ole tottunut. Liian yksitoikkoinen ruokavalio aiheuttaa puutostiloja.
Sallittuja ruoka-aineita ovat mm. porkkana, lanttu, sellerit, punajuuri, tomaatti, salaatti, retiisit jne. Kiellettyjä on peruna, sipuli, maissi, munakoiso, kaali, ihmisten herkut, sitrushedelmät, pakastetut tai kypsennetyt vihannekset sekä kaikki eläinperäisyydet. Näistä, sekä kielletyistä että sallituista ruokista, on hyvä kerätä kattava lista vaikka jääkaapin oveen muistutukseksi.
Kesällä voi kerätä ulkoa marsuille esimerkiksi voikukkia, ruohoa, apilaa, piharatamoa jne. Muista tarkistaa (esim. Marsut.netistä), että sopiiko keräämäsi ruoka marsulle! Ei kuitenkaan kannata kerätä koskaan maanteiden vierestä tai koirien ulkoiluttamispaikoilta. Pakokaasut ja koiran virtsa ovat myrkyllisiä marsuille.
Markkinoilla on paljon ruokia marsun kuvalla varustettuna. Valitettavasti se ei kuitenkaan ole tae, että ruoka sopii marsulle. Marketin siemenseokset suosittelen jättämään suosiolla hyllylle, koska niiden ravintosisältö ja -aineet ovat lähes poikkeuksetta sopimattomia. Pelletin käyttö kuivaruokana on parempi vaihtoehto, koska jokainen osa on samanlainen eikä marsu pysty nuukailemaan herkkuja päältä pois.
Suositeltavat ravintoarvot marsun ruualle ovat: proteiinia 13-20%, rasvaa 1-2,5% ja kuitua mielellään yli 20%. Nuorille marsuille annetaan proteiinirikkaampaa ruokaa ja vanhemmille vähemmän proteiinia ja rasvaa.
Suosittelemiani merkkejä kuivaruuaksi on Altromin Pet, Oxbow Cavy Cuisine (kevyempi versio) ja Performance, Lottie, Zupreem, New Generation, Teurlings ja Genesis.
Muu
Puunoksat pitävät marsun hampaat lyhyinä esim. haavan-, pajun-, omena- ja pihlajanpuunoksat sekä mustikan ja puolukan varvut. Oksat on harjattavat ensin kuumassa vedessä tai käyttää uunissa loistartuntojen ehkäisemiseksi. Liian pitkiksi kasvaneet hampaat voi leikkauttaa vain eläinlääkärin vastaanotolla.
Erikoisuutena marsu syö omia papanoitaan. Papanoista se saa valkuaisaineita, kivennäisaineita, vitamiineja ja ruoansulatukselle välttämättömiä pieneliöitä, joten käyttäytymisestä ei kannata huolestua.
C-vitamiini
Marsu ei itse tuota C-vitamiinia ja siksi sitä pitää lisätä erikseen. Yksi tapa on laittaa c-vitamiini juomaveteen (200-400 mg/litra.) C-vitamiinin saannin varmistamiseksi parempi tapa on laittaa sitä suoraan ruokaan esim. puhdasta askorbiinihappoa tai C-maxia yhteensä noin 25 mg/päivä. Mieluiten C-vitamiini ruiskutetaan suoraan suuhun, mutta se voi tottumattomalle olla aika työn takana.
Marsun sairastumisen huomaa siitä, jos se nököttää hiljaa nurkassa, on väsynyt, nukkuu enemmän kuin ennen, eikä ole kiinnostunut ympäristön tapahtumista tai hengittää oudosti. Asento on epätavallinen, liikkuminen hidasta ja varovaista. Turkki saattaa olla kiilloton ja likainen. Marsulla on sierain- ja silmävuotoa, ruokahaluttomuutta tai vaikeutunutta syömistä, ripulia ja siihen tahraantunut takapää. Sisäelintaudeista on vaikea saada selvää, muuten kuin tarkkailemalla eläimen käytöksen muuttumista. Saaliseläimenä marsu yrittää viimeiseen asti näyttää hyvinvoivalta. Jos huomaat muutoksia marsujesi käytöksessä, ei kannata viivytellä eläinlääkäriin menoa!
Eläinlääkärille lähdetään erillisen kuljetuskopan kanssa. Ympäristön muutos on todella pelottavaa pienelle eläimelle ja marsulle kannattaakin jutella rauhoittavasti matkalla lääkärille ja itse vastaanotollakin. Marsun kuljettaminen sylissä ei ole hyvä idea, sillä eläinlääkärin vastaanotolla on kaikenlaisia eläimiä ja marsu voi säikähtää ja rynnätä paniikissa ilman minkäänlaista suuntavaistoa. Vasta kun lääkäri haluaa marsun tutkimuspöydälle, nosta eläin ulos kantohäkistä.
Loiset
Marsulle on syytä antaa matokuuri ainakin kerran vuodessa syksyllä, mikäli marsu on kesällä ulkona tai sille annetaan syötäväksi ulkoa kerättyjä kasveja. Lääkehoitona fenbendatsoli (Axilur, 20mg/kg viitenä päivänä) tai flubendatsoli (Flubenol, 50mg/kg kolmena päivänä). Myös ivermektiini (Ivomec) ja selamektiini (Stronghold) tehoavat sisäloisiin, mutta vaativat eläinlääkärin reseptin.
Jos epäilet oman lemmikkisi olevan sairas, ota välittömästi yhteyttä pätevään eläinlääkäriin! Soitto ei paljoa maksa ja monissa tapauksissa nopea toiminta voi pelastaa marsun hengen.
Tutustumisen arvoisia linkkejä:
www.marsut.net
www.marsuyhdistys.net