Emmaus    Nikopolis    

Paikka jossa Jeesus mursi leivän


Emmaus sijaitsee Välimereltä Jerusalmiin johtavan tien sekä etelästä pohjoiseen johtavan tien risteyskohdassa, hedelmällisellä Shephelan tasangolla.  Antiikin aikaan se tunnettiin ”erinomaisten vesien paikkana, ihanana keitaana”. Nimi Emmaus tulee heprean sanasta `”Hammot” , joka merkitsee kuumia lähteitä.  Kolmannella vuosisadalla j.Kr  kaupunki sai uuden nimen Nikopolis, joka kreikan kielellä merkitsee voiton kaupunkia.


 Muinaishistoria

Emmauksen värikkäässä historiassa esiintyy monien tunnettujen valloittajien ja muiden kuuluisien henkilöiden nimiä. Joosuan kirja kertoo, miten aurinko ja kuu pysyivät liikkumattomina läheisen Ayalonin laakson yllä Israelin taistellessa vihollisiaan vastaan. Vuonna 165 e.Kr. Judas Maccabee voitti Emmauksen lähistöllä tärkeän taistelun Nicanorin kreikkalaisia joukkoja vastaan. Tämän taistelun seurauksena avautui tie Jerusalemiin ja juutalaisten oli mahdollista vihkiä Temppeli uudelleen. Tätä voittoa juhlitaan edelleen joka vuosi Hanukkajuhlan nimellä.

 
Roomalaiset hävittivät Emmauksen kaupungin niin että vuoteen 30 j.Kr mennessä siitä oli tullut pieni kylä, jossa Jeesus tapasi opetuslapsensa ylösnousemuksensa jälkeen ja jossa opetuslapset tunnistivat Hänet leivän murtamisen yhteydessä. Jeesuksen ylösnousemus alkoi kajastaa aamuruskona historian taivaalla Joosuan kirjan paikoillaan pysyvän auringon tavoin koko ihmiskunnan ylle ja siitä alkoi sen nousu ja muuttuminen Eukaristin mysteerissä. Kolmannella vuosisadalla Jeesuksen syntymän jälkeen roomalaiset rakensivat kaupungin uudelleen ja ensimmäinen kristillinen yhteisö aloitti toimintansa Emmauksessa.

Evankeliumi Luukkaan mukaan 24, 13-35

Ja katso, kaksi heistä kulki sinä päivänä Emmaus nimiseen kylään, joka on sadan kuudenkymmenen vakomitan päässä Jerusalemista. Ja he puhelivat keskenään kaikesta tästä, mikä oli tapahtunut. Ja heidän keskustellessaan ja tutkistellessaan tapahtui, että Jeesus itse lähestyi heitä ja kulki heidän kanssansa. Mutta heidän silmänsä olivat pimitetyt, niin etteivät he tunteneet häntä. Ja hän sanoi heille: "Mistä te siinä kävellessänne puhutte keskenänne?" Niin he seisahtuivat murheellisina muodoltansa. Ja toinen heistä, nimeltä Kleopas, vastasi ja sanoi hänelle: "Oletko sinä ainoa muukalainen Jerusalemissa, joka et tiedä, mitä siellä näinä päivinä on tapahtunut?" kuinka meidän ylipappimme ja hallitusmiehemme antoivat hänet tuomittavaksi kuolemaan ja ristiinnaulitsivat hänet. Mutta me toivoimme hänen olevan sen, joka oli lunastava Israelin. Ja onhan kaiken tämän lisäksi nyt jo kolmas päivä siitä, kuin nämä tapahtuivat. Ovatpa vielä muutamat naiset joukostamme saattaneet meidät hämmästyksiin. He kävivät aamulla varhain haudalla eivätkä löytäneet hänen ruumistaan, ja tulivat ja sanoivat myös nähneensä enkelinäyn, ja enkelit olivat sanoneet hänen elävän. Ja muutamat niistä, jotka olivat meidän kanssamme, menivät haudalle ja havaitsivat niin olevan, kuin naiset olivat sanoneet; mutta häntä he eivät nähneet." Niin hän sanoi heille: "Oi, te ymmärtämättömät ja hitaat sydämeltä uskomaan kaikkea sitä, minkä profeetat ovat puhuneet!. Eikö Kristuksen pitänyt tätä kärsimän ja sitten menemän kirkkauteensa?" Ja hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu. Ja kun he lähestyivät kylää, johon olivat menossa, niin hän oli aikovinaan kulkea edemmäksi. Mutta he vaativat häntä sanoen: "Jää meidän luoksemme, sillä ilta joutuu ja päivä on jo laskemassa". Ja hän meni sisään ja jäi heidän luoksensa. Ja tapahtui, kun hän oli aterialla heidän kanssaan, että hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi heille. Silloin heidän silmänsä aukenivat, ja he tunsivat hänet. Ja hän katosi heidän näkyvistään. Ja he sanoivat toisillensa: "Eikö sydämemme ollut meissä palava, kun hän puhui meille tiellä ja selitti meille kirjoitukset?" Ja he nousivat sillä hetkellä ja palasivat Jerusalemiin ja tapasivat ne yksitoista kokoontuneina ja ne, jotka olivat heidän kanssansa. Ja nämä sanoivat: "Herra on totisesti noussut ylös ja on ilmestynyt Simonille". Ja itse he kertoivat, mitä oli tapahtunut tiellä ja kuinka he olivat hänet tunteneet, kun hän mursi leivän. Hän sanoi heille: "Mitä?" Niin he sanoivat hänelle: "Sitä, mikä tapahtui Jeesukselle, Nasaretilaiselle, joka oli profeetta, voimallinen teossa ja sanassa Jumalan ja kaiken kansan edessä, kuinka meidän ylipappimme ja hallitusmiehemme antoivat hänet tuomittavaksi kuolemaan ja ristiinnaulitsivat hänet. Mutta me toivoimme hänen olevan sen, joka oli lunastava Israelin. Ja onhan kaiken tämän lisäksi nyt jo kolmas päivä siitä, kuin nämä tapahtuivat. Ovatpa vielä muutamat naiset joukostamme saattaneet meidät hämmästyksiin. He kävivät aamulla varhain haudalla eivätkä löytäneet hänen ruumistaan, ja tulivat ja sanoivat myös nähneensä enkelinäyn, ja enkelit olivat sanoneet hänen elävän. Ja muutamat niistä, jotka olivat meidän kanssamme, menivät haudalle ja havaitsivat niin olevan, kuin naiset olivat sanoneet; mutta häntä he eivät nähneet." Niin hän sanoi heille: "Oi, te ymmärtämättömät ja hitaat sydämeltä uskomaan kaikkea sitä, minkä profeetat ovat puhuneet!  Eikö Kristuksen pitänyt tätä kärsimän ja sitten menemän kirkkauteensa?"  Ja hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu.  Ja kun he lähestyivät kylää, johon olivat menossa, niin hän oli aikovinaan kulkea edemmäksi.  Mutta he vaativat häntä sanoen: "Jää meidän luoksemme, sillä ilta joutuu ja päivä on jo laskemassa". Ja hän meni sisään ja jäi heidän luoksensa.  Ja tapahtui, kun hän oli aterialla heidän kanssaan, että hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi heille.  Silloin heidän silmänsä aukenivat, ja he tunsivat hänet. Ja hän katosi heidän näkyvistään.  Ja he sanoivat toisillensa: "Eikö sydämemme ollut meissä palava, kun hän puhui meille tiellä ja selitti meille kirjoitukset?" Ja he nousivat sillä hetkellä ja palasivat Jerusalemiin ja tapasivat ne yksitoista kokoontuneina ja ne, jotka olivat heidän kanssansa.  Ja nämä sanoivat: "Herra on totisesti noussut ylös ja on ilmestynyt Simonille".  Ja itse he kertoivat, mitä oli tapahtunut tiellä ja kuinka he olivat hänet tunteneet, kun hän mursi leivän.


Pyhiinvaelluspaikka

Bysanttilaisella kaudella Emmaus Nikopoliksesta tuli tärkeä episkopaalinen nähtävyys. Neljännellä ja viidennellä  vuosisadalla kaksi basilikaa rakennettiin  sille paikalle, jossa Kristus tapasi opetuslapsensa. Pyhäkkö hävitettiin persialaisten tunkeuduttua maahan ja jälleen arabialaisten suorittaman valloituksen yhteydessä seitsemännellä vuosisadalla j.Kr. Sitten ristiretkeläiset rakensivat sen uudelleen 1100-luvulla. Valitettavasti restauroitu basilika ei selvinnyt ristiretkeläisten kauden sodista. Kristinuskon vaikutus hävisi paikalta. Vasta vuonna 1878 paikan sai käyttöönsä Bethelemistä tullut Pyhän Miriamin karmeliittaluostari. Siitä alkaen paikalla on jälleen ollut pyhiinvaelluspaikka.

 Vuosina 1880 ja 1924 suoritetut kaivaukset, joita on jatkettu viime vuosina, ovat tuoneet esiin kahden mahtavan bysanttilaisen basilikan rauniot kauniine mosaiikkeineen ja kastepyhäkköineen, sekä myös ristiretkien aikaisen kappelin rauniot.

 

 Arkeologinen  paikka

1. Kolmilaivainen basilika (5. vuosisata) ristiretkeläisten uudelleen rakentama pienemmässä mittakaavassa  (1100-luku)

2. Kreikankielinen kirjoitus

3. Eteläinen apsis pyhäinjäännöskappeleineen (5. vuosisata)

4. Bysantin aikainen kastepyhäkkö (5.vuosisata)

5. Pohjoisen basilikan rauniot (5.vuosisata)

6. Mosaiikkijäännöksiä (5.vuosisata)

7. Kivilouhos

8. Muinainen hautausmaa

9. Mosaiikkijäännöksiä (5.vuosisata)

10. Nikopolin piispan talo (5.vuosisata)


 

 





   


Vierailija voi myöskin käydä kukkulalla sijaitsevassa rakennuksessa, jonka rakennuttivat Betharramin Isät 1930  luvulla. Siellä sijaitsevassa museossa ovat paikan hienoimmat mosaiikit sekä näkymä  Autuaaksijulistamisen yhteisön kappelille. Tämä yhteisö on toiminut paikalla vuodesta 1993 alkaen.

 

Autuaaksijulistamisen yhteisö

 Tämän pyhän paikan hoito ja ylläpito uskottiin kirkon toimesta tälle katoliselle karismaattiselle yhteisölle. Autuaaksijulistamisen yhteisön perusti   Ephraim Croissant  Ranskassa vuonna1973.  Se on osa liikettä, joka kulkee karismaattisen uudistuksen nimellä. Yhteisössä on maallikoita, pappeja, perheitä, nunnia ja munkkeja. Nimensä yhteisö  on saanut Jeesuksen  Vuorisaarnasta :  ” Autuaita ovat hengessä köyhät”.  Yhteisön toiminta Israelissa alkoi vuonna 1975.  Tavoitteena työssämme on tukea juutalaisten ja kristittyjen keskinäistä kanssakäymistä ja ryhmien välistä ymmärtämystä. Toivotamme tervetulleeksi jokaisen, joka haluaa vierailla yhteisössämme ja rukoilla täällä. Osallistuminen rukouspalveluihimme on myös mahdollista. 



Postiosoitteemme on:

P.O.Box 638, 7210601 Ramla, Israel

puh. 08-925-69-40, 052-356-20-71,

faksi 08-924-65-69,

email

 www.beatitudes.org