Perustietoa paikannimistä


EERO KIVINIEMI

PERUSTIETOA PAIKANNIMISTÄ

1990

Tämä teos oli Suomen paikannimis­töstä kiinnostuneiden saatavana Suo­malaisen Kirjallisuuden Seurasta toistakymmentä vuotta eli huomattavan pitkään, mutta uutta painosta siitä ei tule. Tutkimus on kirjan ilmestymisen jälkeen tuonut esiin paljon uutta tietoa paikannimistämme mutta ei pal ­jonkaan uutta tietoa niistä asioista, joista tämä kirja kertoo.

Kirjassani on ensimmäinen ja toistaisek­si ainoa yleiskuva siitä, millaisista sa­nasto­aineksista suomalainen paikannimistö pää­osin koostuu ja miten erila­ji­set paikat useim min on nimetty. Siitä selviää esimerkiksi:

- Kuinka paljon kielessämme on erilaisten luonnon- ja kultturipaikkojen ni­mi­tyksiä ja miten tavallisia ne ovat paikannimissä?

- Millaisia ovat yleisimmät mäkien, soiden, järvien, lampien, niemien, lah­tien, saarten, ojien, talojen, peltojen, niittyjen ja monien muunlaisten paik­kojen nimet?

- Miksi erilajiset paikat on usein nimetty myös erilaisin perustein, ja missä määrin me voimme yleensä saada selville nimenantajien näkökulmat?

Nimet ovat aina olleet nimenantajien näkökulmasta yksilöivää ja ymmär­rettä­vää puhetta paikoista, vaikka me emme sitä enää aina ymmärrä. Laaja yleiskuva paikannimistöstäm­me lisää tätä ymmärrystä ja auttaa sisällöltään hämärtyneiden nimien taustan selvittelyä, ja on siksi hyvin tärkeää. Tällä tavoin paikannimitutkimus tuo lisää monenlaista historia­tietoa menneisyydestämme.

Olen itse oppinut paljon aiemmista ja vanhoistakin tutkimuksista. Tämä teos antaa kuvan tutkimustilanteesta 1980-luvun lopulla, mutta uskon sen sisältävän sellaisiä näkö­kulmia, jotka eivät ole vanhentuneet ja joiden tarkempaan selvittelyyn alkaa olla aiem­paa paremmat mahdollisuudet. Uutta tutkimusta samoista näkökulmista onkin jo ilmes­ty­nyt niin suomenkielisestä kuin virolaisesta ja karjalaisesta paikannimistöstäkin.

Selaa kirjaaSelaa kirjaa Perustietoa paikannimistä



Comments