Nykyhetken kriittinen arkeologia

1.2 Menetelmä

Tutkimukseni Digitaalinen valokuvaus on – käsiteanalyysi digitaalisesta valokuvauksesta, on syntynyt kolmen vuoden aikana tutkimastani aineistosta. Tieteellisessä tutkimuksessa pyritään selvittämään miten tutkittava aineisto vastaa todellisuutta. Tutkimukseni rakentuu systemaattisen analyysin mallin mukaan ja  analyysimenetelmänä on diskurssianalyysi.  Systemaattinen analyysi antaa struktuurin ja rakenteen tutkimukselle. Siinä edetään ongelman määrittelystä ja aineiston jäsentämisestä aineiston analyysiin ja synteesiin. 
 Työssäni olen käyttänyt Ahteenmäki-Pelkosen (1997) esittelemää systemaattista käsiteanalyysiä ja Foucaultin Tiedon arkeologiassa (2005) kuvailemaa diskursiivista metodia. Diskurssianalyysi kumpuaa perinteisestä systemaattisesta käsiteanalyysistä, mutta se sisältää myös sen antiteesin. On siis sulkeistettava jatkuvuuden valmiit muodot, kaikki kyseenalaistamattomat ja täysivaltaisina pidetyt synteesit (Foucault 2005, 39).

Olen pyrkinyt digitaalisen valokuvauksen käsitteiden, käsitejärjestelmien ja niiden synnyn ja keskinäisten suhteiden selvittäminen. Perinteinen lineaarinen käsittely on tälläisessä tutkimuksessa ongelmallista, koska aineistoni diskurssit eivät ole sidottu tiettyyn aikaan. Foucaultin arkeologinen metodi antaa hyvän mallin kuvan mediahistorialliseen tarkasteluun (kaavio 1). Menetelmä on pikemmin filosofinen kuin empiirinen ja siten humanistisille tieteille ominainen.

Systemaattisen analyysin diskurssit ovat luonteeltaan heuristisia, kokonaisvaltaisia. Niiden tarkoituksena on lähinnä edistää aineiston tulkintaa. Oletuksia ei pyritä verifioimaan sellaisenaan, vaan pikemminkin käyttämään apuvälineinä, joiden avulla tutkittavalle aineistolle rakennetaan tulkintakehys. Systemaattisen analyysin diskurssit voivat koskea tutkittavan ilmiön objektiivisia merkityssisältöjä tai subjektiivisia käsityksiä siitä. Systemaattinen analyysi etenee subjektiiviselta merkitystasolta objektiiviselle merkitystasolle pyrkien ymmärtämään tutkimuskohdettaan sisäisesti johdonmukaisena kokonaisuutena (Ahteenmäki-Pelkonen 1997, 40 - 45).  Analyysini lähtökohtana ovat visuaaliseen havaintoon ja  digitaaliseen valokuvaukseen johtaneet visuaalisen havainnoinnin diskurssit eri paradigmojen valossa. Selvitän digitaalista kuvaa suhteessa näkemiseen, semiotiikkaan, valokuvan kerrontaan informaatioteorioihin ja viestintään. Lähtökohtanani on käsitteistöstä nouseva tiedollinen ristiriita. Synteesissä en pyri käsitteiden luokitteluun tai selittämiseen, vaan niistä nousevien ydinajatusten tulkintaan ja arviointiin.

 

Mediahistorian diskurssit 

Tieteellinen tieto syntyy tieteellisistä diskursseista. Diskurssit syntyvät yhteiskunnallisista kokemuksista ja tieteellisestä tutkimuksesta. Näistä diskursseista syntyy käsitykset ympäröivästä todellisuudesta. Nämä käsitykset vaikuttavat näistä syntyviin uusiin diskursseihin, jotka johtavat käytännön työhön ja uusiin kokemuksiin. Diskurssit koostuvat ristiriidoista. Ristiriitojen ja vastakohtien välillä on ykseyttä ja erimielisyyttä. Tämä saa oliot liikkumaan ja muuttumaan. Diskursseja on kaikkialla, mutta ne eroavat luonteensa puolesta toisistaan. Vastakohtien yhteys on tilapäistä ja lyhytaikaista, sillä pyrkimys entropiaan on jatkuvaa (Foucault 2005, 231- 253).