Humboldt-Kolleg Gdansk 25.-28.9.2011

Ilkka Tapio Seppinen

Humboldt-Kolleg Gdańskissa 25.–28. syyskuuta 2011

Societas Humboldtiana Polonorum järjesti Gdańskin yliopiston tiloissa Humboldt-Kollegin viime syyskuun lopulla. Kun viime keväänä sain tietää saavani Alexander-von-Humboldt-Stiftungin Alumni-stipendin ja päätin sen ajaksi asettua Berliiniin, tuntui sopivalta osallistua kollegioon. Teemana oli ”How Science Spies on and Technology Imitates Nature”.

Tnntui siltä, että Gdańsk olisi aika lähellä, eikä se Berliinistä olekaan kuin 350 kilometrin päässä linnuntietä, jotensakin Helsingin ja Jyväskylän välimatka. Siis junalla Berliinistä Gdańskiin, saksaksi Danzigiin. Matkustin vaimoni Riitan kanssa.

Gdańskin Kollegio järjestettiin Johannes Hevelius -vuoden merkeissä. Hevelius (puolaksi Jan Heweliusz) oli Gdańskissa 1600-luvulla toiminut tähtitieteilijä ja luonnontieteilijä, Kopernikuksen johdolla muodostuneiden suurten puolalaisten tiedemiesten joukossa. Kollegin ohjelma oli siten luonnontieteellinen lievällä filosofisella otteella sävytettynä. Järjestelykomitean puheenjohtajana toimi professori Andrzej M. Klonkowski.

Historioitsija myös saattoi seurata esitelmiä hyvin. Itse asiassa, minä olen kirjoittanut Ilmatieteen laitoksen historian, Suomen avaruustutkimuksen historian ja fysiikan professorin Selim Lemströmin elämäkerran. Siitä on tarttunut mielenpohjukkaan jotain käsitystä luonnontieteistä, fysiikasta ainakin. Mutta muutenkin useimmat aiheet olivat kiintoisia myös muille kuin alojensa spesialisteille. Niitä olivat Clausthalin teknisen yliopiston professorin Günther Heinz Frischatin esitelmä ‛Libyan Desert Glass – Mystery and Challenge’. Vulkaanista vai kosmista alkuperää, sitä Frischat pohti tarjoamatta ratkaisua. Faarao Ekhnaton oli myös liittänyt yhden tämmöisen lasinpalan kuolinnaamioonsa, ja se tosiaan muistuttaa skarabeeta. Kiinnostava oli myös Toruńin (saksaksi Thorn) Nikolaus Kopernikus -yliopiston professorin Michał Hanaszin esitelmä ‛Fascination with the Sky: From Hewelius to Modern Astrophysical Computer Simulations’. Edelleen puhtaan subjektiivisin kriteerein valiten oli Kielin yliopiston professorin Lorenz Kienlen esitelmä ‛Discoveries by Transmission Electro Microscopy’ hyvin kiinnostava. Vielä mainitsen Gdańskin yliopiston professori Grzegorz Węgrzynin esitelmä ‛Can We Determine a Biological Role for Anything?’.

Eivät kiinnostavat esityksen tähän supistuneet, mutta kukapa luetteloita jaksaisi lukea. Ohjelma oli tiivis eikä luentosalista oikein päässyt karkuun. Mutta olihan myös muuta ohjelmaa. Kävimme purjehtimassa Gdańskin lahdella, minkä päälle söimme Gdańskin ankkaa Danzigin kuulua kraanaa vastapäätä olleessa perinteisessä ravintolassa. Oliwan katedraalissa saimme kuunnella urkukonsertin ja Gdańskin vanhaan kaupunkiin tutustuimme oppaan johdolla.

Gdańsk on näkemisen arvoinen vanha hansakaupunki. Se tuhoutui pahoin toisessa maailmansodassa, mutta on hienosti jälleenrakennettu, kuten muuten myös Varsovan vanhakaupunki. Miellyttävää ja vähän nostalgista oli havaita Gdańskin edulliset hinnat. Kun minä ja vaimoni karkasimme vanhankaupungin esittelyn lopussa syömään lähellä olleeseen tosi miellyttävään ravintolaan, kahden hengen ruuat viineineen ja kahvit konjakin kera maksoivat 103 zlotyä, noin 23 €.

Itse asiassa Puolan pitkä marssi unohduksesta uuteen loistoon on vielä kesken. Gdańskin yliopistolla, joka kuuluu olevan maailman pisin yliopisto, noin 100 kilometriä, on selvästi rooli nousussa. Kollegio järjestettiin Gdańskin Oliwassa noin 10 km keskustasta pohjoiseen yliopiston aivan uudessa kirjastorakennuksessa. Lähellä sijaitsi samoin aivan uusi hallintorakennus, jonka ylioppilasravintolassa syötiin oikein hyvät lounaat. Ympärillä sijaitsi instituuttirakennuksia eri kausilta, ja yhdelle kaivettiin vasta kuoppaa. Selvästi tästä ja käsiin tulleista brosyyreistä ja muusta aineistosta ilmeni, että opiskelijat kaikkialta ovat tervetulleita, opiskella saa englanniksi tai puolaksi ja kaikella tavalla tuetaan ja opastetaan. Nämä ovat tienviittoja kansainväliselle areenalle, mitä Humboldt-Kolleg palveli myös. Kukapa Puolan menestystä vastustaisi? Nyt Gdańskin yliopisto on jo Pommerin suurin, korostettiin, siis suurempi kuin nimenomaan Greifswaldin yliopisto, ja vertainen löytyy ehkä vasta Hampurista. Erikseen kannattaa mainita, että Gdańskissa on hyvät raitiovaunuin hoidetut liikenneyhteydet.

Kollegin osallistujat olivat Keski-Euroopasta, joka on taas syntymässä. Saksa, Puola, Ukraina, Valko-Venäjä, Serbia ja Moldaviakin ovat ensimmäisen maailmansodan takaista Keski-Eurooppaa, joka oli Gdańskin-Kollegissa uudelleen syntyneenä. Ukrainalainen kollega, kemisti, oli käytäväkeskusteluissa hyvin kiinnostunut Suomen perustuslaillisesta kehityksestä viime vuosikymmeninä, mitä sain hänelle selostaa. Ja olihan mukana kaksi suomalaista ja yksi sveitsiläinen.

Ohjelma sujui hyvin, ja kaikki järjestelyt olivat pätevät, kuten aina. Kyllä Puolassa kaikki toimii, jopa junat. Se olikin oma seikkailunsa. Itse asiassa Gdańsk ei ole ihan niin lähellä Berliiniä kuin äkkiseltään luulin. Szczeciniin meni kuten meillä on totuttu. Lähtö oli Berliinin uudelta, suurelta ja upealta Hauptbahnhofilta. Szczecinissä vaihto IC:hen oli niin nopea, että emme ehtineet mukaan. Jatkoimme sitten paikallisjunalla Słupskiin (saksaksi Stolp) ja sieltä SKM:llä Gdańskiin. Lauantai-iltahan se oli, eikä kai ole ihmettelemistä, että Słupskin-junassa oli yksi tappelu. Ihan tavallisia miehenretkuja, joita Suomessa näkee joka kadunkulmassa. Siirto Słupskissa paikallisjunasta SKM:hen kävi juoksujalkaa, mutta ehdimme. Ihmiset olivat äärettömän ystävällisiä ja auttoivat kaikkialla jopa vaivaa nähden. Słupskiin tullessa meille myös selitettiin vakaumuksen syvällä rintaäänellä, että se on SKM!. Pian selvisi, mikä SKM oli. Juna mennä jyristeli, pysähtyi joka asemalla: selvä S-Bahn-junahan se oli. Jossain vaiheessa junaan kertynyt nuoriso oli jo todella juhlamielellä ja korvat tuppasivat menemään lukkoon. Oliwan asemalla juna tyhjeni, Syykin vielä illan kuluessa valkeni, mutta ajoimme ensin Gdańsk Głownyyn, kaupungin pääasemalle, kuten suunnitelmissa oli.

Ihan helposti löytyi taksi, joka tunsi Gdańskin esikaupungissa Oliwassa sijaitsevan hotelli Rzemieślnikin. Matkaa oli kymmenen kilometriä; sanottakoon hinta: 45 złotyä, 10 €. Hotellissa, joka oli hyvä ja miellyttävä, asui meidän lisäksemme suurin osa muista seminaarivieraista. Syöminen oli jäänyt Szczecinin jälkeen väliin; respa kertoi ravintolaa tiedusteltuani, että ravintoloita ei ole, mutta nurkan takana on disko. Niin oli. Junasta tulleet ja kaikki muutkin olivat siellä, musa jyrisi sataa desibeliä, tytöillä oli hyvin vähän päällään, ja pojilla oli totinen tarkoitus. Sai sieltä chili con carnea, joka oli ihan hyvää.

Takaisin menimme paikallisjunalla Bydgoszcziin ja sieltä toisella Poznańiin (saksaksi Posen). Aikataulut pitivät ja hyvin meni. Poznańissa oli vaihto Varsovasta Berliiniin menevään Eurocity-junaan. Vähän huolestutti, kun minulla ei ollut oikein tilaisuutta hankkia paikkalippua, joka oli pakollinen, mutta koska junalippu oli tuohon nimenomaiseen junaan, päätin, että mukana ollessa on helpompi neuvotella kuin asemalaiturilla. Vaihtoaikaa oli kuusi minuuttia ison aseman toisesta päästä toiseen päähän. Eräs hyvin ystävällinen mies opasti meidät perille ja kysyi vielä junan tuloajastakin. Juna oli parikymmentä minuuttia myöhässä ja onneksi melkein tyhjä. Pääsimme Berliiniin.

Pieniä seikkailullisia elementtejä matkassa oli, mutta hyvin kaikki meni. Seminaari oli elämys ja uskon ymmärtäväni puolalaista sielua entistä selvästi enemmän. Luonnontieteen taso oli kansainvälisen vertailun kestävä. Voin aivan hyvin tukea puolalaisia ja kehottaa nuoria vakavasti harkitsemaan opiskelua Gdańskin yliopistossa. Maisterintodistuksen lisäksi siellä saa kosketuksen Euroopan sieluun. Ymmärtää, että vaikka myös tässä Kollegissa käytettiin englannin kieltä itsestään selvänä vaihtoehdottomuutena, kulttuuria ja historiaa on monisävyisenä edelleen olemassa ja tulevaisuudessakin on. Ei ole mahdotonta ajatella, että juuri esimerkiksi Gdańskin yliopistosta saa todistuksen lisäksi eväitä elämään ja ammatilliselle uralle enemmän kuin monesta muusta yliopistosta.

On upeaa nähdä, miten Keski-Eurooppa, jonka sai pelätä jo hävinneen, on taas todella olemassa. Tieteellisen panoksen lisäksi Gdańskin-Kolleg avasi erityisellä tavalla ikkunoita, ainakin minulle.

Terveiset Humboldt-kollegoille!