Napsu kertoo
 

 

Napsu kertoo

Olen maatiaiskissa, väriltäni hopeatiikeri ja olen syntynyt 18.9.2002 maalaistalossa.

Emäni hylkäsi pentunsa ja tilan tytär otti meidät hoiviinsa kaupunkiasuntoonsa. Siellä elelimme muutaman muun kissan seurassa kunnes silloinen emäntämme sai yhteydenottoja kauppojen seiniin laittamiensa ilmoitusten johdosta.

Eräänä päivänä marraskuussa 2002 hänen asuntoonsa saapui kaksi ihmistä katsomaan meitä pentuja. Me rynnättiin heti ovelle katsomaan ja tutkimaan niitä ihmisiä.

Siinä ne ihasteli meitä ja nosteli syliinkin. Poikakissaa kuulemma halusivat itselleen. No, minähän olin poika, samoin toinen sisaruksistani. Se kolmas oli tyttö, mutta ”varattu” niin emäntä sanoi.

Ne kaksi ihmistä toivat mukanaan jonkin muovisen, suuren laatikon. Se toinen ihminen (nykyinen isäntäni) nosti minut syliinsä ja laittoi hetken päästä sinne laatikkoon.

Sitten laatikko nousi ilmaan ja minä sen mukana. Apua!

Jouduin ulos, siellä oli kylmä. Ihmiset puhuivat pakkasesta ja sanoivat että autossa on lämmin. Olinhan minä ennenkin autossa ollut, se on se huriseva ja liikkuva vempain.

Autossa pääsin etupenkille, uuden emäntäni sylissä. Tosin en päässyt sieltä muovisesta laatikosta pois. Olin ihan hiljaa ja katselin ympärilleni. Matka tuntui kestävän mielestäni liian pitkään ja viimein päästin pari surkeaa maukaisua.

”Ei kestä enää kauaa.” emäntä sanoi. Pian minut kannettiin johonkin toiseen taloon. Sinne ei ollut niin monia rappusia kuin edellisessä talossa. Sisällä pääsin laatikosta pois. Kuljin ja haistelin, missä ovat kaverit, ihmettelin.

Minulle annettiin ruokaa ja pääsin nukkumaan isännän ja emännän sänkyyn.

Seuraava aamu oli hieman outo...