Bhutan

Bhutan, viimeinen Shangri-La 

Bhutan on pieni valtio Himalajalla Intian ja Kiinan välissä. Kooltaan se vastaa noin Itä-Suomen lääniä. Maa on buddhalainen kuningaskunta. 

Sinne lennetään Nepalista joidenkin pienten kumpareitten ohitse. Kuvassa Mount Everest 8850m ja maailman neljänneksi korkein huippu Lhotse 8516m. Nuptse on oikeastaan edellisiin liittyvä harjanne. Huipulla tuulee!

 

Bhutan on siis vuoristoa, jota halkovat jokilaaksot.  Lentokoneella lähestyttäessä kone lensi hyvin pitkän matkan kaarrellen pitkin laaksoa, ja lopuksi laskeutui maan ainoalle lentokentälle Paroon. Myös pois lähtiessä lennettiin pitkä matka kaarrellen pitkin laaksoa, ennenkuin päästiin vuorten yläpuolelle.

 

Paikallinen lentoyhtiö liikennöi ainoana maan ainoalta kentältä. Joka paikassa toistuva druk tarkoittaa lohikäärmettä. Lentokoneiden kansallistunnusta en löytänyt äkkiä mistään, mutta kentällä oli kaksi konetta, joiden molempien tunnus alkoi A5. Kuvassa käyttämämme kone Airbus A319, jonka tunnus A5-RGF

 

Pääkaupunki Thimbu sijaitsee noin 60 km päässä. Se on maan suurin kaupunki, ja siellä asuu noin 70 000 asukasta. Kuten näkyy, niin maan etelä- ja keskiosa on metsäistä vuoristoa. Itse Thimbu on noin 2300 metrin korkeudessa, ja vuoret ympärillä noin 3000 - 4000m korkeita. Pohjoisosa on sitten korkeampaa. Kuvassa hallintorakennuksia. Kaikki rakennukset, myös omakotitalot tehdään perinteisen mallin mukaan.

 

Nämä maastot soveltuisivat hyvin varjoliitoon, mutta ongelmana on se, että lähtöpaikkoja on harvassa, eikä niille ole tietä. Hommaa helpottaa huomattavasti se, että tuulipussia ei tarvitse raahata mukana, sillä paikalliset ovat huomaavaisesti laittaneet tuuliviirejä joka paikkaan.


Thimbun yläpuolellakin oli viirejä.

 

Aiemmin kaikkien oli käytettävä maan virallista kansallispukua, miehillä kuvan mukainen gho. Vaikka tuosta tavasta hieman lipsutaan, niin reilusti yli puolet käyttää edelleen sitä. Maan kansallisurheilu on jousiammunta.

 

Myös taljajousia oli käytössä.

 

Toinen kansallisurheilulaji on eräänlainen tikanheitto. Siinä yritetään osua noin 20 metrin päässä oleviin kangaspaloihin kuvan mukaisilla puolisen kiloa painavilla tikoilla.

 

Pelaajat luottavat heittäjän taitoihin! Maali näkyy auton yläpuolella.

 

Kaksi yleisintä kulkuneuvoa. Täällä ovat oivaltaneet pikkuauton edut, ja yleisin automerkki on Suzuki Alto. Autoja on melko vähän, eikä ruuhkia ole. Käytössä on jonkun verran skoottereita, mutta polkupyöriä nähtiin vain muutama.

 

Paikallisten kuorma-autojen nopeusrajoitus oli 30 km/h, ja sitä jopa noudatettiin! Tosin muillakaan ajoneuvoilla ei voinut ajaa juuri nopeammin mutkaisilla teillä. Matka maan toisesta reunasta toiseen (noin 300 km linnuntietä) vie kaksi päivää!

 

Myös perinteisiä kulkuneuvoja käytetään. Paimentolaisperhe oli siirtymässä laaksosta kesäksi vuoristoon.

 

Tiet ovat huonoja ja kapeita. Onneksi ovat parantamassa niitä. Kuvassa survovat dynamiittia reikiin.

 

Kuvassa paikallinen murskaamo. Ihan oikeasti naiset hakkasivat vasaroilla kivet sepeliksi!

 

Siirrettävä asfalttikone.

 

Paikallinen korjaamo oli täystyöllistetty.

 

1600 luvun puolivälissä paikallinen johtaja Shabdrun Ngawang Namgyal rakennutti useita linnoituksia estääkseen pohjoisesta hyökkääviä tiibetiläisiä tunkeutumasta maahan. Linnoitukset olivat isoja ja komeita. Joka linnoituksessa oli myös buddhalaisluostari, ja siellä tietenkin munkkeja.


Koristeluissa ei ole tingitty.

 

Rukousmyllyjä oli joka paikassa.


Niitä mekin pyörittelimme.

 

Käsissä pidettäviä malleja oli joka paikassa. Myllyä pyöritetään myötäpäivään. Sen sisällä on paperikäärö, johon on kirjoitettu 10 000 kertaa mantra "Om mane padme hum" joka tarkoittanee Oi aarre lotuskukassa, jonka merkitys taas vaihtelee.

 

Näppärimmät ovat rakentaneet vesivoimalla toimivia myllyjä, jotka pyörivät koko ajan. Myös tuulivoimalla käyviä nähtiin.

 

Puhakhan linnoitus eli Punakha dzong.


Jonkun toisen luostarin pihaa.

 

Joku kolmas luostari / dzong


Ja neljäs.

 

Yllä olevista kuvista puuttuu jotain oleellisen tärkeää, enkä ole poistanut niitä kuvankäsittelyohjelmalla tai kuvia valikoimalla. Mitähän niistä puuttuu?

Vastaus on osassa 2