Unennäkijän muistelmat.Teos 2014

Ystävyyden tarkoitus


T
apasin Raija Siekkisen ensimmäisen kerran Runeberg-palkintoehdokkaiden tilaisuudessa. Olimme ehdokkaita vuonna 1993, hän novel­likokoelmalla Metallin maku ja minä romaanilla Halujen puutarha. Hän voitti palkinnon. En ollut hänelle kateel­linen, koska pidin hänen novelleistaan, ja hänestä ihmi­senä. Ystäviä meistä tuli seuraavana syksynä Puskinskoje gorissa, jossa pidettiin naiskirjailijoiden seminaari.

Muistan käynnin luostarin hautausmaalla, jolla oli Puskinin hautamuistomerkki. Paikkakuntalaiset olivat tuoneet muistomerkille omenia ja syksyn värjäämiä vaah-teranlehtiä. Menin Raijan kanssa luostarin kirkkoon läm­mittelemään, ei sielläkään lämmintä ollut, mutta siellä ei tuullut. Seinät oli kalkittu valkeiksi ja lattialla oli kulu­neita räsymattoja, samanvärisiä kuin venäläisten talon­poikien vaatteet. Kirkossa oli jumalanpalvelus ja paljon pienikokoisia, uskomattoman ketteriä mummoja, jotka pystyivät kumartumaan niin syvään, että otsa kosketti lat­tiaa. He tekivät ristinmerkkejä ja itkivät. Kenties kuma telu ja rukoilu helpottaa heidän elämänikäistä suruaan, minä ajattelin. Ohuet ruskeat tuohukset ratisivat ja ot­sallani kävi viileä henki. Kirkonmenojen päätteeksi naiset kävivät suutelemassa papin kättä. Pappi oli nuori mies, jolla oli rasvoittunut ja kampaamaton pitkä tukka. Raija osti kirkon eteisestä pienen pahvi-ikonin, joka oli kirkas-värinen kuin kiiltokuva.

Lähdimme luostarista ja kävelimme pitkin kylätie­tä käsikynkkää kuin venäläiset naiset. Seutu oli kaunista, kumpuilevien kukkuloiden välissä mutkitteli joki, jonka rannoilla laidunsi lehmiä ja lampaita. Talot olivat sini­siä, niiden pihoilla kasvoi kaalia ja kypsyi punaposkisia omenia. Oli syyskuun loppupuoli, Venäjä horjui sisällis­sodan partaalla, Moskovassa oli taas vallankumous. Kan­sanedustajien kongressi oli heittänyt Jeltsinin yli laidan ja julistanut Aleksandr Rutskoin maan uudeksi presidentik­si. Mutta siitä me emme tienneet mitään. Minä kerroin Raijalle Hannusta. Hän ei tiennyt, että seurustelin Han­nun kanssa, ja hämmästyi.

"Ohoh, sehän on maan suurin sovinisti!" hän huudahti.

"Ei se ole ongelma. Mutta se on pieni probleema, että sillä on kaksi naista. Tai kolme."

"Miehet ovat omituisia", Raija totesi.

Kävimme myös Puskinin kotimuseossa Mihailovsko-jen kartanossa, jossa Puskin ei ollut syntynyt eikä elänyt lukuun ottamatta kahta karkorusvuotta. Kirjallisuushisto­ria kertoo, että siellä hän oli etsinyt ja löytänyt itsensä, ja kirjoittanut Jevgeni Oneginin. Minulle tuli vähän absurdi olo, kuten aina kirjailijoiden kotimuseoissa, koska ne ovat niin siistejä, niin kaukana elämästä ja todellisuudesta. Al­kuperäinen kartano esineineen kaikkineen oli palanut, pol­tettu poroksi vallankumouksen vuonna 1917. Mutta muse­on opas selosti suurella kiintymyksellä taloa ja sen esineitä:

"Tuossa tuolissa Puskin istui ja luki Raamattua, Ko­raania ja Shakespearea. Tuon pöydän ääressä hän ruokaili. Tuossa on hänen teelasinsa ja samovaarinsa, ja tuo tuol­la on hänen piippunsa. Ja tuon jakkaran lahjoitti Anna Petrovna Kern."

"Oliko hän Puskinin rakastajatar?" kysyin Tairalta, joka oli meidän tulkkimme.

Hän katsoi minua moittivasti ja sanoi: "Ei rakastaja­tar, ei niin saa sanoa. Se oli kosmista rakkautta."

Muistan naiskirjailijoiden antologian julkistamistilai­suuden. Antologian nimi oli suomeksi "Nainen joka osasi lentää" Kerttu-Kaarina Suosalmen novellin mukaan, ja se sisälsi sekä suomalaisten että venäläisten naisten novel­leja. Raijalta antologiassa oli "Metallin maku" ja minulta "Tie Paratiisiin".

Taira esitteli minut venäläisille naisille unikirjan kir­joittajana, Nainen unen peilissä ilmestyi sinä syksynä. Nai­set innostuivat, alkoivat kertoa uniaan ja Taira tulkkasi. Kaikki olivat joskus lentäneet unissaan. Muuan nainen kysyi, mitä merkitsee, kun hänen miesystävänsä muuttui eräänä yönä torakaksi ja lensi huonoilla siivillä pois. Mie­hen muodonmuutos huolestutti häntä. Hän kertoi, että ei ollut tavannut miestä seitsemään vuoteen, mies asui Un­karissa, ei kirjoittanut eikä soittanut, mutta heillä on joka yö "telepaattinen yhdyntä", kuten Taira tulkkasi.

380

 

Comments