Nainen unen peilissä(katkelma
 
 

Anita Konkka * Nainen unen peilissä

Tammi 1993

Otteita unikirjasta

 

MISTÄ UNET TULEVAT?

Unet, unet jotka pilkkaavat meitä häilyvin varjoin,

Eivät ne tule jumalten temppeleistä,

Eivät niitä lähetä meille ilman vallat,

Jokainen ihminen tekee itse omat unensa.

Petronius Arbiter: Somnia, n. AD 75

Unet ovat ajatusmuotoja. Vain lapset sanovat mitä todella ajattelevat, kunnes oppivat vaikenemaan. Ajatukset virtaavat lakkaamatta. Yöllä ajatusten virta jatkuu unien virtana. Unet ovat samanlaisia kuin ihmisen ajatukset, jotka hyppivät asiasta toiseen. Ei ihminen yleensä ajattele suoraviivaisesti ja loogisesti, ellei ole pakko. Usein uneni vaikuttavat oudoilta ja sekavilta, siksi että en muista mitä olen päivän mittaan ajatellut. Sitä paitsi osa ajatuksista on ollut sosiaalisesti niin sopimattomia, että tietoinen mieli on torjunut ne nopeasti, mutta alitajunta on reagoinut ja kääntänyt ajatukset omalaatuisiksi kuviksi, joiden alkuperää en kykene tunnistamaan. Monet unet ovat selittämättömiä vain siksi, että yhteys ajatus- ja unimaailmaan on katkennut. Olen unien suhteen kuin hajamielinen professori, joka ei muista mihin pani sateenvarjonsa ja kalossinsa.

KEKKONEN JA IDI AMIN

Kekkonen puhui venäjää puhelimessa yöllä. Olin samassa huoneessa kuin hän ja kuuntelin puhelua. Häntä moititttiin langan toisessa päässä, että hän oli veljeillyt Idi Aminin kanssa. Kun puhelu loppui, hän purskahti itkuun ja sanoi että oli mennyttä miestä. Hän nyyhkytti olkapäätäni vasten. Taputin häntä selkään ja lohdutin sanomalla:

- Ei kannata surra, kaiken voi aloittaa alusta.

Presidentti on valtakunnan ylin auktoriteetti ja joko Kauhean tai Hyvän isän arkkityyppinen symboli riippuen siitä millaisena hän unessa esiintyy. Hän kuvastaa unennäkijän suhdetta auktoriteetteihin. Jos suhtautuminen on liian kunnoittava tai kriitikitön voi alitajunta vetää auktoriteetin jalustalta maan pinnalle ja joskus jopa lokaan. Onneksi unet ovat niin arvottomia nykyään, että jokainen voi nähdä vapaasti mitä haluaa eikä hänen tarvitse tilittää valtakuntaa koskevia uniaan senaatille kuten keisari Augustuksen aikana.

Unen nakemisen aikaan Kekkonen eli vielä kunniansa huipulla. Kukaan uratietoinen politiikko ei uskaltanut arvostella häntä, ainakaan ääneen. Idi Amin taas oli Ugandan diktatoorinen hallitsija, jonka hirmutöistä kulki maailmalla kaikenlaisia tarinoita. Hän edustaa unessa Kauheata isää, kun taas Kekkosella on Hyvän mutta heikon isän rooli.

KARKAAN STALININ KUULUSTELUISTA

Elin Stalinin aikana. Minut oli napattu kiinni ystäväni Kaarinan kanssa ja viety kuulusteluihin Stalinin päämajaan, joka oli Munkkiniemen vanhassa kadettikoulussa.

Karkasimme vahdinvaihdon aikana ja juoksimme alastomina sotilasalueen halki. Sotilaat naureskelivat rasvaisesti, kun näkivät kaksi alastonta naista. He eivä arvanneet meitä karkulaisiksi.

Mutta kohta meitä lähdettiin ajamaan takaa. Juoksimme kaupungin halki tavarataloon, joka oli pilvenpiirtäjässä. Pakenimme hissiin. Takaa-ajajat menivät toiseen hissiin. Hissit ajoivat edestakaisin eikä ajelusta tullut loppua.

Heräsin painajaismaisen tunnelman vallassa. Näin unen 70-luvun alussa jolloin luokkakantaisuus oli muotia nuorison ja taiteilijoiden keskuudessa. Olin edellisenä iltana ottanut vastaan uutta vuotta taistolaisperheessä. Oli puhuttu Stalinin ajasta. Minulla oli siitä ajasta erilaiset käsitykset kuin muilla, koska isovanhempani oli karkoitettu Siperiaan 30-luvulla. Olin ainoa väärinajattelija enkä uskaltanut ruveta väittelemään Stalinin ajan kannattajia vastaan.

MATKALLA KAIKEN AIKAA

Matka on tavallisin arkkityyppi, joka esiintyy myyteissä, tarinoissa ja ihmisten unissa. Niissä kävellään, lennetään, ratsastetaan, ajetaan autoa, moottoripyörää, mopoa, polkupyörää, matkataan laivassa, veneessä, junassa, bussissa, raitiovaunussa, metrossa, kuljetaan siltojen ja suurten vetten yli, noustaan vuorelle, myöhästytään lentokoneista ja junista , rämmitään suossa, mennään metsään ja joskus jopa jorpakkoon, löydetään oma tie, ylitetään esteitä, käydään vieraisissa maissa, kaupunkeihin ja kylissä, poiketaan maapallon toisella puolella tai pistäydytään avaruudessa, laskeudutaan maan alle, joudutaan liikenneonnettomuuksiin, pysähdytään väliasemilla ja eksytään tieltä.

Unien ja myyttien sankari on jatkuvasti liikkeellä.Hän etsii kultaista taljaa, viisasten kiveä, taikasanoja, elämän vettä ja milloin mitäkin eikä aina tiedä itsekään mitä etsii. Hänen tiensä voivat olla oikeita tai vääriä, liukkaita, leveitä, kapeita, kolukkoisia, vaarallisia ja jopa ohdakkeisia. Hän voi kohdata tiellä harhaanjohtajia ja kaikenlaisia seireenejä, mutta myös auttajia, lohduttajia ja matkatovereita.

Kieli käyttää runsaasti matkantekoon liittyviä metaforia. Ja uni hyödyntää häpeilemättä kielen kaikkein kuluneimpiakin vertauskuvia. Elämä on matka ajasta iäisyyteen, ihminen on mato matkamies maan, hän joutuu helposti synnin teille, hänen elämänsä voi olla korpivaellusta, hän on matkalla tuhoon tai menestykseen, hän saavuttaa matkansa pään ja lähtee viimeiselle matkalle. Jotkut ovat tienraivaajia, toiset perässä hiihtäjiä, jotkut ovat tasaisen tien kulkijoita, jotkut toiset suistuvat raiteiltaan, jotkut taas saavuttavat aseman ja pääsevät huipulle. Mutta unissa matkanteko jatkuu. Jos sisäiset ja ulkoiset tavoiteet ovat kovin erilaiset, voi ristiriita synnyttää pahoja painajaisia, joiden tarkoitus on herättää unennäkijä tarkistamaan matkansa suuntaa.

TARINANKERTOJA MYRSKYÄVÄLLÄ MERELLÄ

Seisoin mieheni Eskon kanssa rannalla. Merellä kävi kova myrsky. Aallot löivät raskaina ja lyijynharmaina laitureita vastaan. Satamassa oli ainoastaan yksi laiva. Se oli kömpelö, karkearakenteinen, mutta varsin vankan tuntuinen kalastaja-alus. Esko meni kysymään laivan kipparilta, ottaisiko hän meidät mukaansa. Kippari lupasi ottaa, mutta epäili etten minä pysty kestämään matkan rasituksia.

Laiva heittelehti myrskyävällä merellä. Esko nukkui aluksen ruumassa. Minä istuin miehistön kanssa kannella. Minun piti viihdyttää miehistöä, joka oli kovin naisvaltaista, kertomalla sille huvittavia ja järkyttäviä tarinoita. Tarinat olivat korvausta matkasta. Tunsin että en saa epäonnistua, sillä matkan jatkuminen riippui onnistumisesta.

Uniminä oli jounut samantapaiseen rooliin kuin Tuhannen ja yhden yön Shehrezad, joka kertoi tarinoita henkensä kaupalla. Ellei hän olisi keksinyt joka yö tarinaa, häneltä olisi mennyt henki. Olin 22-vuotias kirjallisuuden- ja taidehistorian opiskelija, kirjoitin Ylioppilaslehteen kirjallisuuskritiikkia ja minun piti suunnitelmieni mukaan väitellä alle 30-vuotiaana Samuel Beckettin metaforista. Neljän vuoden kuluttua sain niistä suurella vaivalla aikaan humanistisen kandidaatin tutkintoa varten vaadittavan aineen. Alitajunta oli kaukonäköinen, se tiesi ettei minusta ole tieteentekijäksi, mutta tarinoidenkertoja minusta voi hyvinkin tulla. Senkin se osasi nähdä, että lukijani ovat naisia, sillä miehiä tuskin kiinnostaa tunnemaailman jutut, joihin unen merellinen ympäristö viittaa.

Myrsky on sen merkki että liikkeellä ovat voimakkaat alitajuiset energiat. Näin unen elämäni tähän asti Tärkeimmässä käännekohdassa. Jostain syystä merkittävät asiat tapahtuivat kahden sarjoina, kun olin nuori. Päivälleen kahden kuukauden kuluttua unen näkemisestä syntyi esikoiseni; äiti kuoli samalla viikolla. Isä kuoli, kun esikoisromaani ilmestyi seitsmeän vuoden kuluttua. Jouduin silloin oppimaan vastakohtien ykseyttä todellisuudessa enkä vain unissa.

PAKO VENÄJÄLTÄ

Matkustin junassa perheeni kanssa. Olimme venäläisiä pakolaisia matkalla maasta pois. Jarko oli hyvin sairas. Muita perheenjäseniä ei unessa näkynyt, vaikka he olivat matkassa mukana. Juna oli huonokuntoinen, oikein raihnas ja kulki hitaasti. Se pysähtyi ja osastoon ilmestyi miliisi tai sotilas. Hän hymyili ystävällisesti ja sanoi että meidän on siirryttävä neuvostoliittolaisen junaan ja palattava takaisin, sillä me emme saaneet poistua maasta.

Rajan tuntumassa vaihdoimme junaa. Minä olin tyytyväinen, sillä uusi juna oli paljon nykyaikaisempi, tilavampi ja aurinkoisempi kuin meidän pakolaisjunamme. Siinä oli helpompi matkustaa sairaan lapsen kanssa. Hänen tilansa oli kriittinen. Joku matkustajista sanoi, että näkeehän sen jo jalkapohjista, että lapsi on vakavasti sairas. Jalkapohjat olivat hehkuvan punaiset.

Uni oli syyllisyysuni. Muistikirjan mukaan heräsin hirvittävään päänsärkyyn. Kirjoitin kuumeisesti Irti -nimistä esikoiromaaniani , joka alkoi olla lopuillaan. Päänsärystä huolimatta kirjoitin sinä päivänä kahdeksan liuskaa, mikä oli paljon. Avioliittoni oli todellisuudessa ajautumassa kriittiseen tilaan. Sen lisäksi podin syyllisyyttä lasten takia, joita laiminlöin kirjoittamisen takia.

Juna on energinen symboli. Se kuvaa eteenpäin menoa ja päämäärä- tietoisuutta, liikkuuhan se raiteita pitkin kohti asemaa, joka voi olla myös yhteiskunnallinen asema. Olin tyytymätön vaimon osaan ja halusin elämältä enemmän, siksi minä kirjoitin. Mutta kirjoittaminen oli myös pakoa arkipäivän sietämättömyydestä maailmaan, jossa pystyin ainakin jossain määrin oman elämäni valtias.

VAARALLINEN VIRRAN YLITYS;

Minun piti päästä virran yli, joka aaltoili myrskyisästi. Laineet olivat niin isot että uskaltanut ylittää virtaa uiden vaan lähdin kävelemään alajuoksuun päin ja etsimään ylityspaikkaa.

Virta kutistui aivan kapeaksi. Jyrkät portaat veivät sen ylitse. Kiipesin portaita ylös ja menin istumaan rantatörmälle joka vietti jyrkästi alaspäin. Nojasin kaiteeseen, mutta se ei kestänytkään, kun se oli niin laho. Sain kiinni betonipylväästä toisella kädellä ja jäin roikkumaan siihen. Voimani vähenivät ja ote oli jo heltiämässä, kun tuntematon mies tuli ja pelasti minut. Hän veti minut kainaloista ylös. En nähnyt häntä, sillä hän tuli takaapäin.

Virran ylitys on siirtymävaiheen metafora. Tällaisia unia nähdään kun elämä muuttuu toiseksi. Kaksi viikkoa aikaisemmin avioliitto oli päätynyt asumuseroon ja minusta oli tullut esikoiskirjailija, kun WSOY oli hyväksynyt Irti-romaanin. Betonipylväs viittaa ehkä firmaan, jossa olin töissä. Sen nimi oli A-Betoni. Unesta päätellen en ole menettänyt luottamusta miehiin, koska mies pelastaa minut pälkähästä. Kaiketi sen takia minusta ei koskaan tullut täyssydämistä feministiä.

KÄYNTI MANALASSA

Menin hautausmaalle töihin. Työryhmään kuului opiskelijatyttö, vanha nainen ja minä. Meille annettiin samanlaiset luudat kuin noita-akoilla on kuvissa. Opiskelijatytölle maksettiin palkkaa 800 mk kuukaudessa.

Vanha nainen johdatti meidät maan alle hyvin äkkijyrkkiä portaita pitkin. Minusta tuntui että putoan niiltä, kun jalka ei tavoittanut askelmaa.

Maan alla oli pitkiä käytäviä, joiden seinät olivat betonia ja tiiltä. Betoni hilseili ja tiilet olivat läikikkäitä. Siellä oli hämärää kuin kellarissa. Opiskelijatyttö kertoi, että hän oli pelännyt hirvittävästi, kun oli käynyt ensimmäistä kertaa manalassa.

- Ei sinun tarvitse pelätä, hän sanoi.

Minua jännitti ja pelotti, mutta en halunnut näyttää pelkoani hänelle. Tyttö puhui kaiken aikaa, mutta vanha nainen kulki syrjässä hiljaisena.

Jatkoimme matkaa. Näin manalan väkeä, joka istui käytävän varrella mustan oviaukon edessä. Väki oli käynyt saunassa. Miesten ja naisten iho punotti ja höyrysi löylyn jäljiltä.

Opin sauna, autuas aina, ajattelin herättyäni. Kun romaanin kirjoittaminen ei ollut edistynyt, olin mennyt takaisin yliopistoon ja ruvennut lukemaan kansanrunoutta. Viikon kuluttua unen näkemisestä valmistuin humanististen tieteiden kandidaatiksi.

Unessa esiintyy kolme toimivaa henkilöä niin kuin sadussa. Freudilaisen satujen tutkijan Bruno Bettelheimin mukaan kolme on pyhä luku. Raamatun kolmikko: Aatami, Eeva ja käärme sai ihmisen tulemaan tietoiseksi lihallisuudestaan. Hän sanoo, että alitajunnassa luku kolme edustaa seksuaalisuutta, mutta myös oidipaalista tilannetta ja että laajasti ilmaistuna se symboloi persoonallisuuden ja sosiaalisen identiteetin etsintää. Niinpä minun oli laskeuduttava manalaan etsimään katkennutta yhteyttä alitajuntaan, jotta pystyisin taas kirjoittamaan. Uni yhdistää syntymän ja kuoleman, sillä sauna on suomalaisten entinen synnytyspaikka. Manalan väen punakka iho viittaa enempi syntymään kuin kuolemaan.

Jungilaisen tulkinnan mukaan kolmiluku symboloi liikettä ja aikaa; luvussa yhdistyy menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus. Mutta Jungin ikioma pyhä luku oli neljä, sillä se on kokonaisuuden, sielun eheytymisen ja Itsen arkkityyppinen symboli. Ei ole kolmea ilman neljää. Tyypillinen satu kertoo kuninkaasta ja hänen kolmesta pojastaan, joiden täytyy suorittaa kolme urotyötä saadakseen prinsessan ja puolet valtakuntaa. Sadut rakentuvat kolmiluvulle, mutta neljäntenä tulee ratkaisu joka on avioliitto.

Myös unet pyrkivät ratkaisuun. Marie-Louise von Franzin mukaan ne noudattavat satujen rakennetta. Ensimmäisessä näytöksessä esitetään tilanne ja henkilöt, toisessa ongelma, kolmannessa käännekohta ja neljännessä ratkaisu. Manala-unessa rakennekaavio toimii, mutta ei kaikissa unissa ole ratkaisua. Ne joko hiipuvat loppua kohden olemattomiin tai sitten käännekohta on niin raju, että unennäkijä herää ennen ratkaisua.

 

© Anita Konkka