Etusivu

 
Praasniekka päivä tiistaina 29.10.2013

Perinteinen praasniekka kylän akkasil kokosi päivän aikana vieraskirjaan 27 nimeä.
Päivän jännittävin tapahtuma oli suora Viikon kylä-lähetys heti aamutuimaan. Ohjelmaan kuului myös lasimosaiikkitöitä ja halutessaan saattoi oppia vaikkapa joulukorin virkkausta. Rentouttava intialainen päähieronta oli ehdottomasti päivän kohokohta hyvän ruoan ja maistuvien kahvileivosten ohella. Tapahtuma oli täynnä iloista puheensorinaa ja kaikki nauttivat leppoisasta vapaapäivästä.

Suora radiolähetys heti aamusta hämmensi hieman ajatuksia, kysymyksiin ei osannut varautua ennakkoon ja se toi lisää sähköä ilmaan. Anu Rummukaisen rento, rauhallinen toimintatapa sai ilmapiirin vapautumaan ja juttua olisi sitten piisannut ihan liikaakin.
Yksi katkos yhteyksissä toi jännitystä, mutta tilanne saatiin nopeasti korjattua ja laulutervehdyksen naisten tapahtumaan tuoneet Linduzet pääsivät hetken odoteltuaan esiintymään. Pian lasten ihastuttava karjalankielinen laulu täytti koko pirtin ja suoran radiolähetyksen myötä ystävät ja tuttavat kautta koko Pohjois-Karjalan kuulivat esityksen. Puhelimeen alkoi tulla tekstiviestejä, Viikon kylä lähetyksestä oli pidetty.
 
 
 
 
Linduzet toivat laulutervehdyksen
 
Akkaset kokoontuivat yhteiskuvaan

Kiitos Sirpalle, emäntä Pirkolle ja kaikille mukana olleille. Minna virittelit komeat ulkotulet ja opasteet sekä järjestit hienot arpajaiset, joissa jokainen voitti! Näin meillä arpa suosii jokaista. Kiitos sinulle Mintsu. 
Seuraavan kerran vuoden kuluttua samoissa merkeissä. Ehkäpä ensi kerralla jokin uusi ajatus Viikon kylä lähetykseen.

 
Akkain praasniekka lauantaina 29.10.2011
 
Tämä Ulla Korkatsun kirjoittama juttu on julkaistu Ylä-Karjala lehdessä 1.11.2011
Akkojen pruasniekas oli ylen lystiä
 
Akkojen praasniekkaa vietettiin lauantaina Rasimäen Pihlajistossa. Talo kuului edesmenneelle Maria Hämyselle, mutta nyt siellä emännän virkaa toimitti miniä Kaija Hämynen. Hän oli jo ovella vieraila vastassa ja toivotti tervetulleeksi lämpimään ja kodikkaaseen tupaan.Tuvassa leijui herkkujen tuoksu, joita kylän naiset ja Kaija olivat laatineet.

- Kaikesta huomaa, että Maria oli karjalaisnainen, joka arvosti kauneutta ympärillään, Seija Kuutti ihasteli.

 
 

Päivän alustus
Alustavan puheen piti Päivi Härkin Rasimäen kylätoiminnasta ja siinä tapahtuneissa muutoksista.

- Nyt tällä hetkellä kylä elää toista kukoistuskauttaan, tapahtumia on järjestetty paljon ja yksi suuri projekti, Tulehmon rakentaminen on meneillään.
Ihmisten erilaisuus on rikkaus kylällä, jossa kaikki saavat toteuttaa itseään ilman arvostelua.
- Jännite yhteisöllisyyden, vahvan yksilöllisyyden ja erilaisuuden välillä pitää yllä keskinäistä kanssakäymistä, mutta joskus se voi johtaa ristiriitoihin. Siksi kylätoiminnan pääpaino kaiken muun lisäksi on vahvistaa kylätoimijoiden ja kyläläisten yhteistoimintaa ja yhteishenkeä, Härkin mainitsi.
Hänen mielestään vahvaa karjalaisuutta ja ortodoksisuutta on syytä vaalia, sillä se on merkittävä osa kylää. Mutta samalla tavalla uudet asukkaat ominen tapoineen tuovat kylälle uutta ilmettä ja uudenlaista yhteisöllisyyttä, Härkin totesi.
 
Pirkon joogaa
Pirkko Ratilainen piti rentouttavan jooga hetken.  Pirkko opetti kylän naisille helppoja joogaliikkeitä, joiden avulla on hyvä välillä rentoutua. Kaikki osallistuvait niinkuin parhaiten taitoivat.
- Jopa Ella-spanieli rentoutui niin paljon, että kuorsaa matolla, Anja Korkatsu tokaisi nauraen.
 
 
Uudet kyläläiset
Rumoon muuttanut Venla Purhonen puhui elämänmuutoksestaan, miten yliopistoa käyvästä turkulaistytöstä tuli paljon tyytyväisempi maalla-asuja.
- Muutos ei ollut missään nimessä helppo, mutta minulle tarpeellinen. Minulla oli kaikki asiat näennäisesti hyvin, mutta kuitenkaan en ollut onnellinen. Sitten kun tulin Rumoon moikkaamaan ystäviäni, niin huomasin, ettei ainaista tyytymättömyyttä tarvitse sietää  ja elämän voi tehdä itsensä näköiseksi,Venla sanoo
- Jos on tyytymätön elämäänsä, siihen pitää saada muutos, vaikka pienikin. Siihen voisi loppua tyytymättömyys ja  purnaukset. Elämä voisi olla yksinkertaisempaa, mutta onnellisempaa. Äitini ymmärsi tämän asian oikein hyvin. Hän sanoi: Mieluummin onnellinen tyttö kuin tyytymätön maisteri.
Vaikka pohdittiin vakavia,mutta silti ilo ja nauru raikuivat Pihlajiston seinien ulkopuolellakin.
- Vatsa on kibie ylen syönnistä ja nagramises, Päivi Härkin kiteytti päivän annin.
 
osoite: Pihlajistontie 60
 
 Ohjelma
  • klo 12 Tervetuliaiskahvit
  • klo 12.30 "Mikä ihmeen kylätoiminta?
    -Kokemuksia kylätoiminnasta nyt ja 20 vuotta sitten" Alustajana Päivi Härkin.
  • klo 13.15 Makrameesolmeilua. Valmistetaan makrameetekniikalla pieni koru. Maria Dorff.
  • klo 14.30 Rentoutusjoogaa. Pirkko Ratilainen
  • klo 15 Lounas
  • klo 16 "Onko pakko? -Ajatuksia mielekkäästä arjesta ja elämästä" Alustajana Venla Purhonen.
  • klo 16.45 Naisten tarinoita. Osallistujat voivat halutessaan jakaa itselleen tärkeiden naisten elämäntarinoita, esim. isoäitien, äitien tai vaikkapa Äiti Teresan elämästä. Saa myös vain olla ja kuunnella.
  • klo 17.30 Sauna. Pihlajiston vanha sauna lämpiää mikäli osallistujat niin toivovat
  • klo 19 Iltapala 
 

 

Kylän Akkain Praasniekka 29.10.2010

 

 Maria Dorff luento:

VIISAS ARKI

  • Ajatuksia kyläyhteisöllisyydestä


Luento pohjautuu Meri Lähteenoksan kirjaan Viisas arki – opas yhteisöllisyyteen (2008). Meri Lähteenoksa on kotoisin pohjoiskarjalaisesta kylästä, ja muutettuaan aikuisena Tampereelle, hän halusi viedä mukanaan kyläyhteisöllisyyden. Hän sovelsi sitä tamperelaisessa kyläyhteisössä ja sai aikaan muutoksen – kyläytymisen. Luettuani kirjan sai alkunsa ajatus, jossa me voimme uudelleenkäyttää näyttää kyläytymisen ajatuksia. Kyläelämä on muuttunut sitten 60-luvun ja yhteisöllisyys on hiipumassa maaseudulla. Nyt on aika puhaltaa hiillokseen!

On tärkeää että meillä on yhteisö ympärillämme perheen, ystävien ja työyhteisön ohessa. Jos ystävät ovat kaukana, suku hajallaan eikä ole perhettä ja työyhteisöä tukena, kuinka silloin koemme olemassaolon arvokkuutta? Tarvitsemme kylän, jossa ihmisillä on arvonsa, jossa heitä tarvitaan ja jossa heillä on tukea ja turvaa toisistaan.

Nostalgiassa eläminen ei ole rakentavaa. Ajan pyörää ei voi kääntää taaksepäin. Tärkeää on keskittyä tähän päivään ja tulevaisuuteen. Meillä on mahdollisuus kyläytyä uudelleen.


Mitä kyläytyminen sitten oikeastaan tarkoittaa?

  • naapureihin tutustutaan pintaa syvemmältä, kaikista ei ehkä pidetä mutta huolehditaan silti

  • naapurin lapsista välitetään ”koko kylä kasvattaa”

  • huolenpito (katsotaan perään, korjataan esineet talteen)

  • se on kokemusta läheisyydestä ja merkityksellisyydestä

  • terve etäisyys on kuitenkin syytä säilyttää

  • koko kylän kokonaishyvinvointi kasvaa


Parhaimmillaan kyläytyminen on kuin hyvä perhe-elämä: olitpa millainen tahansa, et ole yksin.

Kylä voi toimia ilman byrokratiaa, nopeasti ja joustavasti. Halukkaat voivat tarttua toimeen heti. ”Miksi kenenkään pitäisi olla toimeton vain siksi ettei hänellä ole rahaa?”


TOIMINTAVINKIT:

¤ Jos harmittaa ettei kylällä tapahdu mitään, ei kannata valittaa vaan tehdä itse muutos!

¤ Järjestdaan muodostaa pienempiä työryhmiä eri aihealueiden ympärille. Jokainen saa helpommin äänensä kuuluviin, kiinnostus toimii jakoperiaatteena.

¤ Osaamisen kierrätysä pihakirppis, pihatalkoot, lasten pihajuhlat! ¤ Kylän sisällä voipäivä. Jokainen opettaa toisille osaamansa taidon, vaikka polkupyörän kumin paikkaamisen, tai kuinka leivotaan hyvää ruisleipää. Jakamalla yleinen taituruus lisääntyy. Inspiraatio kulkee!

¤ Esim. Kolmessa talossa naapurustossa asuu kussakin yksinäinen vanhus. He voivat keskenään sopia, että Alma laittaa ruokaa maanantaina, Liisa keskiviikkona ja Kosti torstaina. He innostuvat laittamaan vähän parempaa ruokaa, kun laitetaan muillekin kuin itselle. He saavat seuraa ja virikkeitä. Ja kahtena päivänä viikossa on kuin söisi ravintolassa!

¤ Sairaan tai uupuneen avuksi voidaan järjestää tukirenkaita. Asia pitää hoitaa kuitenkin niin, ettei yksittäisen auttajan työtaakka käy kohtuuttoman suureksi, esim. 1 h viikossa olisi hyvä. Naapuria voidaan auttaa arjen askareissa, siivous, ruoanlaitto, pyykinpesu, kaupassakäynti jne. Voidaan vain myös olla seurana, kuunnella ja vaikka lukea kirjaa.

¤ Perustetaan kylän Anttila tai vaikka Stockmann! Kierrätyspiste jonne voi tuoda ja hakea tavaroita. Taipumus romuttumiseen: tyhjennys esim. muutaman kerran vuodessa kierrätyskeskukseen. Ilmoitustaululla ja kylän nettisivuilla voi ilmoittaa isommista tavaroista.

¤ Kylän Akkain Vaatteidenvaihtopäivät. Esim. Naisten päivän aattona voidaan kokoontua jonkun kotiin, kootaan kaikkien tarpeettomaksi käyneet vaatteet suureen kasaan ja tehdä löytöjä!

¤ Kyläylpeyttä ilmassa? Hankitaan oma vaakuna ja lippu, järjestetään oman kylän päivä (muisteluita, laulantaa, vaikka stand up –komiikkaa).

¤ Unelmien Aarrekartta. Kokoonnutaan ja leikellään lehdistä kuvia, liimataan kartongille ja laitetaan yhteisiin tiloihin muistuttamaan unelmista!

¤ Tulevaisuusverstastyöskentely: Ongelmaan tarttuminen ”asukkaat katoavat kylältä” ”kylällä ei tapahdu mitään” ”pelottava kyläläinen aiheuttaa jatkuvasti ongelmia”. Kartoitetaan ensin pulmaan liittyvät negatiiviset asiat nimettöminä papereille. Tehdään yhteenveto. Sen jälkeen maalataan vastakohta: unelma. Kirjoitetaan papereille ongelmanratkaisuehdotuksia ilman kritiikkiä. Kootaan ideat ja toteutuskelpoisia ryhdytään toteuttamaan.




Kaikkien kylien, kaikkien
 
AKKAIN PRAASNIEKKA perjantaina 29.10.2010
 
 
Naisten omaa vapaapäivää vietetään Rasimäellä Heikuran talossa
Heikuran talo, Rasimäki
Valtatie 6 Valtimolta Kajaanin suuntaan noin 11 km, vasemmalle Röplöväntietä 1 km,
oikealle Rasimäentietä noin 3 km, praasniekkakyltti talon tien päässä.

 
 
Ohjelmassa Maria Dorffin ja Anita Kulmalan puheenvuorot, keskustelua, lounas ja iltapala.

Vapaapäivän ohjelma täsmentyy myöhemmin, varaa jo allakkasta päivä akkojen omalle praasniekka päivälle .

 

Alustava ohjelma:

 

-           klo 13         avajaiskahvit

-           klo 13.30    Maria Dorffin luento: "Viisas arki - ajatuksia kyläyhteisöllisyydestä".

-           klo 16         myöhäinen lounas

-           klo 19         Anita Kulmala: elämää kylässä 1960-luvulla

-           klo 20.30    iltapala, päätöskahvit

 

 

Tervetuloa!

 
Lapset, bunukat ja ukot pääsy kielletty!
 
 
 
 Akkain juhla Nastassiena
 
Raja-Karjalassa pyhittäjämarttyyri Anastasia (k 256) oli lammasten jumala ja Nastassien päivä oli erityinen lampaiden - ja myös naisten - päivä. Silloin vietiin uhrilahjana kyläkappeliin villoja jotta lampaat menestyisivät. Ikonin eteen vietävän villan tuli olla vuonan ensimmäinen: tämän vuoksi naispyhää alettiin kutsua liikanimellä "keritsijä". Uhraamisen jälkeen villat joutuivat joko papille tai ne jaettiin kerjäläisille. Anastasian päivänä ei saanut tehdä lainkaan sellaisia töitä joissa käsitellään lampaan villaa. edes sukkaa ei saanut kutoa.
Villojen ohella tšasounaan vietiin myös leipää. Myös lampaille leivottiin: kullekin oma pieni kakku, jotka ristittiin ennen syöttämistä.
Suistamolla Anastasiaa pidettiin myös pellavan kasvattajana: hänen apuaan rukoiltiin pellavaa kylvettäessä.
 
Pyhän Anastasian maine lampaiden suojelijana saattaa olla peräisin marttyyrin legendasta, jonka kidutusväline muistuttaa keritsemisvälineitä.. Kyseeseen voi tulla myös samanaikaisuus lampaiden keritsemisajan ja pyhimyksen nimipäivän kesken.
Seikka, että Anastasia sai myös pellavan kasvattajan maineen, viittaa ajankohtaan sattuvien maataloustöiden merkitykseen uskomuksen ylläpitäjänä.
Naisena Anastasia sai suojelukseensa naisten työaloja.
 
Anastasian päivänä vietettävää naisten juhlaa on sanottu paikoin viljankorjausjuhlaksi, paikoin akkain praasniekaksi. Juhlaan ottivat osaa vain saman kylän vaimot.
Keitettiin yhteinen olut, ostettiin viinaa. Kun pellavat oli kolkittu, liinat puhdistettu ja maaomenat korjattu, juhlittiin kaksi päivää. Ensin syötiin, sitten juotiin, laulettiin ja tanssittiin, naiset miehen vaatteissa, eräillä vakat päässä, pellavista kassat.
Välillä käytiin lehmät lypsämässä ja toimitettiin kiireelliset asiat, sitten takaisin.
 Lähde: Usko ja uskomukset Minna Jaakkola 2008

  

 
 
 Neitsytmarttyyri Anastasia Roomalainen
 
Pyhä Anastasia eli Roomassa kolmannen vuosisadan puolivälissä. Hän oli nuori ja kaunis eikä häneltä puuttunut mitään niistä tämän elämän mukavuuksista, jotka yleensä saavat ihmisen unohtamaan taivaalliset asiat. Anastasia kuitenkin luopui kaikesta mikä sitoi häntä tähän maailmaan ja muutti Rooman kaupungissa olleeseen pieneen neitseiden yhteisöön, jonka hengellinen äitihahmo oli nimeltään Sofia.
Nuori Anastasia kilvoitteli voittoisasti lihallisia himoja vastaan ja edistyi jumalallisessa
rakkaudessa.
Anastasian viimeinen kilvoitus tuli vainon myötä. Anastasia kieltäytyi palvomasta kaupungin jumalia, ja hänen halveksuva asenteensa jumalia kohtaan raportoitiin Rooman kuvernööri Probukselle. Probus lähetti sotilaansa taloon, jossa sisaret asuivat.
Sofia itki menettäessään hengellisen lapsensa, mutta iloitsi saadessaan tarjota Kristukselle hyveiden kultaiseen pukuun puetun morsiamen.
Anastasia oli sisimmässään jo kuollut maailmalle, joten hän ei pelännyt tunnustaa Kristusta kuvernöörin edessä.
Kuolemalla ja kidutuksella uhkailu ei horjuttanut hänen uskoaan vaan paremminkin täytti hänet taivaallisella ilolla, sillä niiden kautta hän pääsi yhtymään täydellisesti Kristukseen.
Kuulustelijan mielistelyihin hän vastasi rohkeasti: "Älä suotta esitä murheellista minun kauneuteni takia, sillä se lakastuu kuin kedon kukkanen. Tee sen sijaan se mikä sinun vallassasi on, jotta aika ei menisi hukkaan, sillä minulla ei ole halua palvoa
puisia tai kivisiä jumalia".
Kun kuulustelija huomasi jäävänsä tappiolle nuoren tytön kanssa ennen kuin mittelö oli edes alkanut, hän raivostui ja antoi kiduttaa Anastasiaa sokealla vimmalla. Häntä hakattiin kaikin tavoin, hänen luitaan murrettiin kidutusrattaassa, hänen rintansa revittiin irti ja hänen kielensä katkaistiin, koska se ei muuten lakannut ylistämästä Jumalaa kidutusten aikana.
Lopulta hänet mestattiin. Tällä tavoin pyhä Anastasia sai voiton marttyyrikilvoituksessaan.
Sofia oli koko ajan rukoillut Anastasian puolesta. Kun Anastasia oli päättänyt kilvoituksensa, Sofialle ilmestyi enkeli, joka ilmoitti
mitä oli tapahtunut ja kehoitti Sofiaa kokoamaan Anastasian pyhät jäännökset.
Reliikit vietiin myöhemmin Konstantinopoliin.
Nykyään ne ovat kunnioitettavina Gregorioksen luostarissa pyhällä Athosvuorella.
 
Lähde: Synaksarion joulukuu toimittanut munkki Serafim 2005

 

Taalanto | Nurmeksen ortodok srk | Rasimäen kylä | Feresi ja Sarafaani | Karjalan kielen sanakirja | Valtimon kylät