Kaiken takana...

Melkein zoo - elämäntapana eläimet

 Uusimmat kuulumiset: http://ainavalpas.vuodatus.net/

 

Etusivu

 

Aina Valpas

 

Paimensukuinen

lapinkoira

 

Kääpiöpinseri

 

Omat koirat

 

Pentuja

 

Kasvatit

 

Kissat

 

Siamilainen kissa

 

Kaiken takana...

 

Lapinlehmä

 

Lypsykarja

  

Ponileirillä 2006

 

Lampaat ja vuohet

 

Lasten  4H-eläinkerho

 

Tarinat

 

Kuvat

 

 Jäähyväiset

 

Polkuja muualle

 

Uutiset

 

Myytävänä

 

Tassunjälkiä ja kavionkopsetta =vieraskirja

"Minusta tulloo karjakko"

Nelivuotiaana tiesin jo tulevan ammattini. Nuuhkin navetan tuoksua mummolassa, tilkin kilttiä lehmää mummon seuratessa hyväksyvästi vieressä. Harjasin nimikkovasikkaani Senniä ja silittelin kipeää kanaa. Tiesin, että eläimet tulisivat kuulumaan elämääni hyvin tiiviisti, heti kun itse saisin niistä asioista päättää! Isän astman takia lapsuuskodissani ei ollut lemmikkiä ja kärsin siitä kovasti.

 

Ala-asteikäisenä kuljin polkupyörällä lähiseudun maataloissa ja naapuritaloissa hoitamassa hevosia ja lehmiä, koiria ja kissoja. Tarkemmin ajateltuna parhaiksi ystävikseni valikoituivat ihmiset, joilla oli lemmikkejä taikka lypsykarjaa tai hevosia kotona. Luin kirjaston kaikki eläintietokirjat etu- ja takaperin ja sukulaiset naureskelivat pikkutytön mielikuvitusleikeille, jotka olivat täysin eläinten valtaamia.

 

Minusta tuli elukkahullu!

 

Ensimmäinen lemmikkini oli kissa, Luru, jonka hankin ystäväni kotoa heti omaan kotiin muutettuani. Luru katosi jossain vaiheessa, mutta sen emo Lulu eli pitkän elämän ystäväni lapsuuskodissaja kuoli vasta 2006 yli 20-vuotiaana. Luru sai kaverikseen Mökön, jonka kohtaloksi koitui autotie sen ollessa 8-kuukauden ikäinen. Itkin Mököä kuin menehtynyttä perheenjäsentä. Perheenjäsen se oli toki ollutkin!!

Myöhemmin elämääni astuivat kanat Uuno- ja Väinö-kukkoineen  ja vuohet Tiuku, Minttu ja Miina, hereford-lehmä Viivi ja sen vasikka Hilma. Opin ja opiskelin lisää tuotantoeläimistä ja hankin yo-viljelijätutkinnon Peltosalmen maaseutuopistossa. Pääsin maatalouslomittajaksi Lapinlahden kuntaan ja tapasin lomituskeikalla mieheni. Lomitettavat vaihtuivat omaan lypsykarjaan ja elämään maaseudun rauhassa. Meidän oma pikku zoo on vähitellen lisääntynyt. Aina on joku, joka tarvitsee kotia tai joku, jota minä tarvitsen.

 

Elämä eläinten kanssa ei ole pelkkää auringonpaistetta ja onnistumisia, silittelyä ja iloisia hetkiä. Se on rämpimistä sateessa ja kurassa, yöllä karanneita lehmiä, huonosti päättyneitä poikimisia, tapaturmia ja tympiviä rutiineja. Kissanoksennusta tyynyllä, koirankarvoja suussa, raavittuja ovenpieliä ja pureskeltuja kenkiä. Se on Elämää isolla E:llä!!

 

Jotta elämässä ei olisi pelkkää työtä, harrastan eläinsuojelun puolesta puhetta ja tekoja Savon Eläinsuojelu ry:n sihteerinä. Kesäkuussa 2006 osallistuin Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen järjestämälle eläinsuojeluvalvojakurssille tavoitteenani saada enemmän eläinsuojelun ääntä kuuluviin kotikunnassani ja lähiympäristössäni. Minusta tuli Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen vapaaehtoinen eläinsuojeluvalvoja kesällä 2007. Vastuukuntiani ovat Lapinlahti, Iisalmi, Kiuruvesi, Vieremä, Sonkajärvi, Pielavesi. Minulle voi soittaa eläinsuojeluasioissa puh. 050-3610574 ihmisten aikaan :)

 

En tiedä kaikkea, mutta haluan oppia aina vain lisää. Hihaan on kuitenkin tarttunut monenmoista tietoa ja muistoja kissoista, koirista, marsuista, kaneista, kanoista, vuohista, lampaista, rakkauspapukaijoista, undulaateista, ankoista, lehmistä, hevosista, poneista ja lapsistakin ehkä hitunen.

 

Tule käymään, kysele - otetaan yhdessä selvää! Tuo lapsesi tutustumaan. Turvallisia lapsiin tottuneita eläimiä on kiva katsella, silitellä ja uskaltautua vaikka ponin selkään.

 

Kysy tarjous esimerkiksi turvallisesta maatilaviikonlopusta tai päivävierailusta keskelle maatilan elämää - hinnat alkaen 10e/tunti.

 

Rakkaudella,

 

Johanna ja zoo

 

Johanna Niskanen

Nerkoonniementie 1026

74150 Iisalmi

 

Sähköposti ( poista välit )

 

050 36 10 574