Eero Kavasto



Olen tuottanut paljon kirjoituksia, saarnojen, plokien, hartauksien ja mielipidekirjoituksien muodossa.

Voit tutustua laajaan kirjoon tuotantoani täällä tai tilata kirjoittamiani kirjoja.



Eero Kavasto, Tuomarinkatu 29, 28120 Pori Finland +358 44 202 4100




Ajankohtaista

24.7.2017 Sukukokous & Saarna - Family Reunion & Sermon


Meillä oli eilen sunnuntaina sukukokous Kansan Raamattuseuran Vivamon kurssikeskuksessa Lohjalla.

Ei ketään tullut. Paitsi aivan lähiperhettä, kaikki muut olivat poissa, myös ne jotka olivat ilmoittaneet tulevansa.


Hetken pähkäilimme asiaa. Muuta väkeä kyllä oli noin 60, olihan nimet painettu SANA-lehteenkin, vaikkei senkään tarvinnut mitään merkitä.

Sain kyllä profetian jo etukäteen, jonka mukaan minun ei pitäisi odottaakaan suurta osallistujamäärää tulevaksi.


Höh!


Väkimäärä ei toden totta ollut "suuri".


Ymmärrän kyllä aivan viime hetkenkin esteet, ei siinä mitään, mutta sitten aivan yhtäkkiä tajusin, että näinhän tämän pitääkin mennä: Tällaisia me Kavastot olemme, aivan samanlaisia kuin kuka muu tahansa suomalainen suku, vaikka olemmekin tottuneet pitämään itseämme vähän erikoisempina ja parempina kuin kukaan muu.

Itse tietysti osaan olla mahdollisimman vaatimaton ja nöyrä, niin ettei minua ainakaan voi syyttää moisesta erikoisuuden tavoittelusta kuten muuta sukua, mutta silti ihmettelen.


Kymmenen markkaa vetoa, että tämän jälkeen seuraavassa sukukokouksessa on nolla osallistujaa - paitsi se lähiperhe.


Mitä yritän sanoa?


Mitä Jumala yrittää sanoa?


Jumala rakastaa meitä Kavaston tötteröä sukua, joka usein laukoo totuuksia miettimättä niitä etukäteen, loukkaannutaan, puhutaan pahaa tai ainakin halveksuen selän takana - niin kuin mikä muu suomalainen suku tahansa.


Kauheeta!


Nyt se Eero nolaa meidät koko kansan edessä!


Ai mää vai?


Kuka ei tullut?


Onneksi Taivaan isällä oli ilmeinen tarkoitus tulollamme Vivamoon: Alla olevan profetian saaminen erään paikalla olleen ystävän kielillä puhumisen ja minun tulkkaamiseni kautta.


Kovat näyttävät olevan madonluvut.


Profetia Vivamossa 23.7 klo 13.30:


"Se mitä teille kohta tapahtuu, on niin järkyttävää, ettette stiä usko, ellen minä teitä valmista.

Olkaa siis varuillanne sen suhteen, mitä uskotte ja kuulette, sillä ei kaikki mitä te kuulette ja näette ole totta, sillä maailmassa on monta henkeä jotka eksyttävät ja teille on annettu ymmärrys erottaa henget toisistaan.


Älkää siis menkä kaikkeen mukaan mitä teille yritetään totena vakuuttaa. Se ei ole totta aina, vaan vie teidät harhaan ellette käytä Pyhän Hengen suomaa turvaa ja tukea."


Saarna


7. sunnuntai helluntaista 23.7.2017 klo 11 Eero Kavasto


Särkyneen sydämen kirkko Kansan Raamattuseuran Vivamon leirikeskus Lohja.


”Rakkauden laki” ( 1 Sam 15:22-26 )


VOI POJAT! – BOY OH BOY OH BOY


Valmistellessani tätä saarnaa monenlaiset muistot tulivat mieleen. Niistä on syytä kertoa tähän saarnan alkuun. Olen nimittäin itse päässyt ripille tässä kirkossa 53 vuotta sitten vuonna 1965. Rippikoulunopettajani oli maineikas pastori, myöhemmin rovasti Juhani ”Jussi” Kalmanlehto, joka kertoi että hänen seurustelunsakin meinasi loppua siihen paikkaan, kun hän pelkäsi mitä hänen morsiamensa ajattelisi hänen sukunimestään!


Jussilla oli kyky tuoda evankeliumin asia niin lähelle ihmisen sielua kuin mahdollista, kuitenkin jättäen päätäntävallan asianomaiselle itselleen. Niin hän teki minunkin kohdallani viisitoista kesäisenä. Hän kysyi minulta halukkuuttani ottaa Jeesus vastaan henkilökohtaisena Vapahtajani, mutta heti huomattuaan, että väistelin vastausta, hän jätti asian silleen. Hän päätti vain rukoilla minun puolestani.


Totta rukousta olisin tarvinnut myöhemminkin elämässäni kulkiessani maailman teitä. Yksi hurskas esirukoilija meidän suvussamme oli, Lea ”Leiju” Selin, jonka monet vanhemmat täällä kirkossa saattavat edelleen muistaa. Leijuhan se ylipäänsä huolehti siitä, että kolme veljestä kävivät rippikoulunsa Salosta täällä.


Ympyrä siis eräällä tavalla sulkeutuu, kun nyt maailman turuilta on tultu kotiin, Vivamoon Särkyneen sydämen kirkkoon.


Jumala on uskollinen. Hän kyllä tietää millaista tekoa me olemme, eikä meillä juuri mitään hyvää tuotavaa Taivaan isälle olekaan kuin vain syntisäkkimme, joka itse kullakin painaa oman painonsa verran.


Minäkin johkaannuin rippikoulun jälkeen sellaisiin tilanteisiin, joista ei nyt oikein viitsisi mitään kertoa, enkä kerrokaan, kaikki sukukokoukseemme täällä osallistuvat tietävät niistä aivan riittävästi, eikö vain?


Parannusehdotuksia ehdotti myös tekstimme kuningas. Hän souti ja huopasi kahden vaiheilla yrittäen ostaa profeetan suosion – ja samalla Jumalan.


Saul menetti kuninkuutensa Samuelin väkevien sanojen johdosta.


Tällaista kauppaa mekin käymme Jumalan kanssa.


Panokset eivät välttämättä vain ole yhtä kovia kuin kuninkailla, mutta kyllä ne meidän omassa sielussamme riittävän painavina tuntuvat.


Voi että, pitikö minun tuollaistakin möläyttää suustani kaikkien kuullen! Kunhan vain tapaan asianomaisen uudestaan, kaadan kaiken hänen niskaansa korkojen kera!


Pahan hautominen on ihmiselämän kurjimpia puolia. Kristitty tietysti yrittää kippuroida erityisen kovasti tuota taipumustansa vastaan, mutta kun se toinen! Mitäs meni tölväisemään niin etten pääse irti tuosta letkautuksesta!


Profeetta oli myös valinkauhassa. Uskaltaako sitä nyt ihan kuninkaalle mennä kaikkea laukomaan, mitä Taivaan isä on sydämelle laskenut? Onhan hän sentään kuningas.


Sisäinen pakko kuitenkin pakotti profeetan sanomaan niin tukevasti, että kuningaskin horjahti jalustallaan: Kai se sitten on otettava sanojansa takaisin, että edes joltisenkinlaiset välilöt säilyvät tuon profeetan kanssa.


Tässä se juuri on. Emme kohtaa toisiamme reilusti emmekä rehellisesti, vaan pelkäämme, mikä vaikutus sanoillamme on.


Muistan ikiajat, mitä Leiju sanoi minulle tuossa naapurissa, jossa hänen talonsa oli: ”Sinut on otettu kuin kuuma kekäle pois hehkuvasta uunista”, toisin sanoen uskoontulossa valtapiiri on siirtynyt sielunvihollisen valtapiiristä Jumalan valtakuntaan.


Niin kauan kuin hortoilet kahden vaiheilla, niin kauan olet kuin kuningas Saul, joka osti lisäaikaa, yritti hyvitellä rikoksiaan, leikki tulella ja yritti peitellä kaksimielistä sydäntään yrittäen sekoittaa profeetan selviä ajatuksia.


Ei se nyt niin vakavaa ollut, annoin vain periksi sotilaille, kun he halusivat säästää osan saaliista eikä antaa kaikkea tuhon omaksi, mitä pahaa siinä mukamas on, käytä nyt itsekin järkeäsi, senkin typerä profeetta.


Mikä siellä taustalla luimisteli?


Ihmisen omahyväinen erinomaisuus, jolla ei ollut aikomustakaan antaa jonkun profeetan kapiaisen hyppiä MINUN, kuninkaan silmille!


Jassoo, missä se kuningas nyt on? - SINUN sielussasi! Kuningas Daavidkin saatiin kätevästi kiinni sanoistaan, kun profeetta totesi: Juuri SINÄ olet se mies! Ja näin toinen kuningas, Daavid, saatiin parannuksen teon paikalle.


Näitäkään kahta kertomusta ei olisi voitu tallentaa Raamatun lehdille, jos uskova ei olisi tuonut Jumalan tahtoa asianomaisille tietoon. Uskovan oli siis ryhdistäydyttävä, tartuttava härkää sarvista omankin maineen menettämisen uhalla ja puhuttava, mitä Herra puhuttavaksi antoi.


Kirkkoa syytetään lepsuilusta ja taipumisesta milloin poliittisten milloin uskonnollisten uutukaisuuksien edessä.


No mutta tämähän idea tuntuu mukavalta ja vastaan ottamisen arvoiselta, miksei kirkko ole tätä aikaisemmin keksinyt? Ja näin mennään mukaan johonkin sellaiseen, joka tarkemmin ajateltuna johtaakin aivan johonkin muuhun lopputulokseen kuin mitä aluksi on ajateltu.


Luin juuri hätkähdyttävän avomielisen tunnustuksen kuuluisalta amerikkalaiselta sanan julistajalta Billy Grahamilta. Presidentti Richard Nixonin poliittinen magnetismi oli kiehtonut ja sekottanut saarnaajan selvän ajattelukyvyn niin, että vasta presidentin virasta erottaminen sai silmät lopullisesti avautumaan: Mihin minä olin seurakuntaa oikein johtamassa? Billy Graham on siitä lähtien koettanut muistuttaa minkä tahansa lumovoiman mahtia nuoremmille saarnaajilleen: Älkää seuratko kaikkea, mikä aluksi kiiltää! Se voi osoittautua pitkässä juoksussa harhaksi.


Mitä on odotettavissa Brexitistä? Jo nyt kuuluu Englannista, että päätöstä kadutaan ja pelätään, mitä se tuo mukanaan. Entä Amerikan nykyisen presidentin edesottamukset? Puolet kansasta on yhtä mieltä ja toinen puoli toista mieltä ja kansa velloo näiden ajatusten välissä.


Entä oma maamme? Hallituksen suosio on ennätys alhaalla eikä oikein näytä siltä, että parannusta olisi odotettavissa. Jopa perjantaiaamun Jälkiviisaat tuntuivat olevan sitä mieltä, että nyt vain odotetaan uusia vaaleja.


Mistä tällainen soutaminen ja huopaaminen kertoo? Lujasta johtajuudestako, vai kuninkaiden hätävarjelusta, pelastetaan, mikä pelastettavissa on.


Minun mielestäni se kertoo poliittisista suhmuroinneista, selvistä Jumalan sanan unohduksista, puolueiden ohjelmien pakonomaisesta seuraamisesta – ja onnen kokeilemisesta.


Kirkon ratkaisut eivät ole yhtään sen parempia. Valittu tie Raamatun periaatteiden unohtamisessa alkaa kantaa veronsa: Ihmiset laiskistuvat, ei se niin noko nuukaa ole kuinka tässä vaelletaan, mennään eteenpäin vain luisuvaa tietä toikkaroiden.

Mikä oli kuningas Saulin kohtalo?


Hänen kuninkaan virkansa otettiin häneltä pois.


Tulivat uudet hallitsijat, jotka ryhtyivät hoitamaan virkaansa.


Miten on, kuinka kauan arvelet Jumalan sietävän lepsuuttasi ja hortoiluasi?


Minä olen tästä paras esimerkki.


Jos Jumalan armoa ei olisi, olisin minäkin jo ajat sitten kuollut alkoholismiin, sillan alle spurguna, kuten kaikki suvussani tietävät.


Mutta Jumala katsoi taivaastansa ja päätti, että ei anneta tuon Eeron nyt mennä ihan hukkaan, vaikka hän rippikouluikäisenä kieltäytyikin Jeesuksen vastaan ottamisesta, annetaan toinen mahdollisuus ja katsotaan mitä sitten tapahtuu.


Ja nyt ollaan tässä, oman rippikirkkoni saarnatuolissa julistamassa evankeliumia syntien anteeksiannosta Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä, halleluja!


Että älä sinä ajattele, ettetkö sinäkin voisi pelastua. Jos Jumala pelasti tällaisen syntisäkin kuin minä, voi hän sen tehdä käden käänteessä sinunkin kohdallasi.


Sinun täytyy vain olla rehellinen.


Voi pojat!


Rehellinen ensiksi itsellesi ja myönnettävä, että olet koko elämäsi yrittänyt sahata Jumalaa silmään esittämällä kuningasta parannuslupauksinesi – joita et ole koskaan toteuttanut – vaan luimistelut itsesi jokaisesta mahdollisesta ja mahdottomasta parannuskutsusta ulos väljemmille vesille.


Älä petä itseäsi. Aamen.


SUMMARY


So we had our Kavasto Family Reunion yesterday Sunday. There are 58 Kavastos in the whole Universe - and nobody came but the particular ones from my own nearest family.


And all the work I did by sending many emails, making phone calls, etc all through last fall till now.


I realize why this happened.


We have been praying with Mai for the Kavasto kin folk for more than a decade and if this is how God wants to shaken our family and generation, fine with me.

We´re no better off than any other family. We just pretend to be better.


What God wants us to do, is to go inside ourselves and take a critical view just where our standards are.


In this world or in heaven.


The only good thing, however, was that I got a prophecy by tongues by an old-time friend and I interpreted it. The message deals with the fate of our country.


Prophecy Vivamo Bible Center 23.7. at 13.30:


"What will soon happen to you is so shocking that you won´t believe it, lest I prepare you for it. Be therefore aware what you believe and hear, because not all you hear and see, is true, for there are many spirits in the world that deceive and you have been granted the wisdom to discern the spirits from one another.


So do not accept everything that is being assured to you as true. It is not always true but will lead you astray, if you do not use the protection and support that Holy Spirit can bestow."


Sermon - let the machine translate


King Saul tried to bargain with God. He tried to suggest it was his officers that wanted to save the best parts of the loot and he just went with the desire of the soldiers. He wanted to follow God´s direct order only partially.


This is how we are: In order to maintain good relationships with one another, our friends and relatives, we are ready to strech our conscience like a rubber band.


I know, sometimes you have to be delicate and soft but that doesn´t prevent you from praying for the person involved and for a suitable situation to tell him or her how things REALLY are.


There are myriads of such occasions and one just can´t take every one of them into action, but the ones God clearly shows to you, then you should act just like the prophet Samuel did by rebuking the King.