Käyttämättömät EU-miljoonat
Suomen liittyessä Euroopan Unioniin vuonna 1995 maamme harjoittama aluepolitiikka muuttui huomattavasti. Ryhdyttiin mukautumaan EU:n pelisääntöihin. Näiden pelisääntöjen mukaan kansallinen aluepolitiikka on edelleen aluepolitiikan selkäranka ja EU:sta tulevat tuet vain täydentävät sitä. Lisäksi EU- rahoituksesta osa muodostuu kansallisista rahoista, jotka tulevat valtion, kuntien tai yritysten pussista. Eli käytännössä valtion tulisi oman kansallisen aluepolitiikkansa lisäksi osin rahoittaa myös EU:sta tulevaa aluetukea.
Suomessa ei näistä EU:n aluepolitiikan pelisäännöistä ole suuremmin piitattu. Alueellinen kehittäminen on jätetty pääsääntöisesti EU:sta tulevien tukien harteille ja kansallinen aluepolitiikka on ajettu hyvin vaatimattomalle tasolle. Nyt ongelmaksi alkaa muodostua EU tukienkin kansallinen osuus.
Itä-Suomen kattavan tavoite 1- ohjelman aikana uhkaa jäädä käyttämättä lähes 50 miljoonaa euroa maaseudun kehittämiseen suunnattua EU- rahaa vain sen takia ettei kansallista rahaa ole hankkeisiin suunnattu. Yksin Pohjois-Savon alueella kuluvana vuonna jäänee käyttämättä lähes miljoona EU euroa. Hankkeissahan kansallisen rahan osuus on yleisesti n. 25%:n paikkeilla. Eli Valtion sijoittamaa euroa kohden EU:sta tulee kolme euroa lisää hankkeisiin. Nyt tätä euroa ei valtiolta ole tulossa, joten EU:nkin kolme euroa jäävät saamatta.
Ei enää riitä että rajua keskittämispolitiikka ajanut maamme hallitus leikkaa kansallisen aluepolitiikan lähes olemattomiin, vaan nyt toiminta ulottuu myös EU- tukiin asti. Tämän hallituksen aluepolitiikan päälinjankin, EU:n aluepoliittisten tukien, osittainen toteutumattomuus haittaa entisestään maamme kaikkien alueiden tasapuolista kehitystä. Nämä maaseudun kehittämiseen tarkoitetut varat jäävät nyt EU:n kassaan ja mitä todennäköisemmin tullaan käyttämään jonkun muun jäsenmaan maaseudun tukemiseen.
Elävää ja elinvoimaista maaseutua ei pidetä hengissä pelkillä tuilla täällä Pohjois-Savossakaan, mutta usein kehityshankkeiden myötä myöskin haja-asutusalueiden houkuttelevuus kasvaa niin viihtyisämmän elinympäristön kuin lisääntyvien työpaikkojenkin muodossa. Päättäjien tulisikin mitä pikimmin huolehtia siitä etteivät Suomen maaseudun kehittämiseen myönnetyt EU- tuet jää käyttämättä vain sen takia ettei kansallista rahaa hankkeisiin löydy.