Konventista kohti liittovaltiota

Euroopan tulevaisuutta pohtivan konventin suomalaisedustaja, Keskustan varapuheenjohtaja, Matti Vanhanen kaipaili laajempaa keskustelua EU:n tulevaisuudesta (mm. Suomenmaa 17.10.).

Konventtiahan on alusta pitäen arvosteltu vain työrukkasena olosta EU:n kehittyessä kohti liittovaltiota. Varsinkin suuret puolueet, Sosialistit ja Konservatiivit, niin Euroopassa kuin täällä Suomessa ovat vankasti ajamassa EU:ta kohti liittovaltiota. Maista liittovaltiomyönteisempiä ovat Saksa, Benelux- maat ja, ainakin nykyisen hallituksen hallitessa, Suomi. Nyt kun konventin erityiskysymyksiä käsitelleet työryhmät ovat saaneet ensimmäiset raporttinsa valmiiksi, alkaa olla viimeisiä hetkiä aloittaa laajamittaisempi pohdiskelu EU:n tulevaisuudesta myöskin täällä kotomaassa.

Liittovaltiokehitystä edistävien federalistien pyrkimyksenähän on ollut, ja tulee myöskin jatkossa olemaan, ylikansallisten päätöksentekoelimien vallan kasvattaminen. Ainakin tavallisen EU- kansalaisen näkövinkkelistä tämä kehitys sotii läheisyysperiaatetta vastaan, jonka mukaan päätöksenteko tulee siirtää mahdollisimman lähelle EU:n kansalaisia. Nyt ollaan komissiosta muodostamassa EU:lle hallitusta, joka toimisi toimeenpanevana elimenä ja parlamentti olisi perinteisen vallan kolmijako-opin mukaan lainsäädäntöön keskittyvä toimija. Tämä kehityksen suuntaa tulee kaikin tavoin pyrkiä muuttamaan.

Jo muutamia vuosia sitten eräät EU- asioista perillä olevat tahot esittivät huolestumisensa komission roolin muuttumisesta kohti EU:n hallitusta. On hyvä havaita, että Keskustan sisällä rivit ovat nyt melko yhtenäiset tämän kehityksen jarruttamiseksi. Ministerineuvostolla tulee jatkossakin olla johtava rooli EU:n päätöksenteossa, jolloin myöskin kansalliset parlamentit saavat äänensä edes välillisesti kuuluviin päätöksenteon rattaissa.

Konventin työssä on tärkeää selkeästi jakaa päätöksenteko- ja toimeenpanoalueet eri toimielinten kesken. Tämän jaon on kuitenkin noudatettava ennen kaikkea läheisyysperiaatetta, joten ylikansallisten elinten valtaa ei tule ainakaan kasvattaa. Lisäksi EU:n toimielinten ja kansallisten parlamenttien välille tulee lisätä kehitystä, jonka avulla EU:n tasolla päätetään ns. suurista linjoista neuvoston johdolla, mutta yksittäisten lakien päätösvalta säilyy edelleenkin kansallisilla parlamenteilla.

EU:n laajentuessa kohti itää ja hyvinkin erilaisia uusia jäsenvaltioita, pidän mahdottomana samanaikaisen yhteistyön syventämisen kohti liittovaltiota. Ylikansallisen päätöksenteon lisääminen saattaisi olla käytännössä mahdollista vain samankeskisten kehien mallilla, jossa osa jäsenmaista syventäisi yhteistyötään ja ulkokehät olisivat löyhemmässä valtioliitossa keskenään. Suomen ei kuitenkaan tule ahnaasti pyrkiä sisimmälle kehälle, vaan pyrkiä valtioiden välisen yhteistoiminnan kautta tiivistämään EU:n kehitystä kohti suurempaa poliittista painoarvoa.

Koska konventti EU:n tulevaisuutta luodatessaan joutuu vankan painostuksen kohteeksi varsinkin federalistien leiristä, on tärkeää että Keskustalla on yhtenäinen linja, joka pyrkii muuttamaan tämän liittovaltioon tähtäävän kehityksen suunnan. Tämä linja on tärkeätä nostaa esille myöskin eduskuntavaalien alla käytävissä keskusteluissa.