Kiertoa tarvitaan

Singaporen armeijan ylipäällikkö jäi pari viikkoa sitten eläkkeelle. 41-vuotiaana. Tämän parin tähden kenraalin seuraavista siirroista ei ole tarkkaa tietoa, mutta arvailuissa on mainittu politiikkaan siirtyminen tai liike-elämän johtotehtävät.

Yleisesti ottaen armeija pitää huolen omistaan, sillä viimeistään viisikymppisinä eläkkeelle jäävät everstit ja kenraalit siirtyvät jouhevasti valtionyhtiöiden johtotehtäviin tai saavat hallitsevalta puolueelta huomattavaa vetoapua poliittiselle uralleen.

Samaa kiertoa tapahtuu myös liike-elämän ja politiikan välillä, joissa parinkymmenen vuoden uran jälkeen on yleensä siirrytty katsomaan onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella.

Kokemusta liike-elämästä arvostetaan äänestäjien keskuudessa ja politiikassa luodut verkostot nähdään huomattavana etuna liike-elämässä. Ministerit ovat jopa ehdottaneet ministerikausien rajaamista kahteen ja näin pyrkivät edistämään kiertoa politiikkaan ja politiikasta pois.

Suomessa vastaavaa ei käytännössä tapahdu. Liike-elämän johtotehtävistä ei haluta siirtyä politiikkaan, koska karriääripoliitikkojen luoman rakenteen vuoksi nämä osaajat joutuvat opettelemaan politiikan toimintamalleja ja talon tapoja vuosikausia. Luulisi kymmenen vuoden kokemuksen ison yrityksen johtotehtävissä antavan samat valmiudet maan talouden hoitoon kuin maakuntahallituksessa istuminen kerran kuussa.

Toisaalta poliitikkojen tuoma lisäarvo yrityksissä, varsinkin osaajina, nähdään melko pienenä. Heidän kansainväliset verkostonsa ovat arvokkaita, mutta valitettavan harvassa, joten kansainvälisillä markkinoilla toimivat yritykset eivät näistä paljoa kostu.

Itselle tulee mieleen viimeiseltä viideltätoista vuodelta ainoastaan Esko Aho ja Iiro Viinanen, jotka ovat tehneet onnistuneen siirron politiikan kärkipaikkojen ja liike-elämän johtotehtävien välillä. Liike-elämän huiput eivät ministeriksi ole viime aikoina nousseet.

Kiihtyvä muutos kaikkialla elämässämme vaatii muutoskykyä ja uudistumishalua myös poliitikoilta. Yhdessä tehtävässä reilu kymmenen vuotta alkaa olla tänä päivänä maksimi. Takki alkaa olla tyhjä, ideat loppu ja motivaatio kateissa. Nämä henkilöt raahautuvat töihin joka aamu vain palkan ja viikonlopun odotuksen voimin. Eräs professorini sanoi näkevänsä joka päivä kymmeniä kuolleita nelikymppisiä, joka vain odottavat hautaamistaan.

Monet yritykset ovat huomanneet tämän. Viidentoista vuoden palvelun jälkeen työntekijälle tarjotaan mahdollisuus erota ja käteen lyödään puolentoista vuoden palkka. Tämä lisää huomattavasti motivaatiota uusien urien etsimiseen, avaa nuorille kyvyille paikkoja yrityksiin ja mahdollistaa kertyneen kokemuksen ja osaamisen käyttämisen laajemmalti yhteiskunnassa.

Myös politiikassa tarvitaan vastaavaa kierrätystä. Kun tämä tehdään kontrolloidusti, saadaan jalkeille paras joukkue hoitamaan maan asioita. Jos tätä tehdä ei vapaaehtoisesti, niin sitten valistuneet äänestäjät tekevät sen. Silloin on myös vaara, että äänestäjät eivät vaihda vain henkilöitä vaan myös puoluetta.