Koulujen välinen yhteistyö

YS- aika 10.4.2019

Muistiinpanoja tapaamisesta:

Paikalla oli väkeä kahdeksasta vantaalaisesta koulusta (Havukoski, Martinlaakso, Peltola, Ruusuvuori, Hämeenkylä, Korso, Simonkylä ja Kansainvälinen koulu).

Keskustelimme vilkkaasti mm näistä:

• minkälaista oppilasaktivismiin liittyvää toimintaa kussakin koulussa on? MIten oppilaat valitaan?

• minkälainen kattotason unelma toimintaa ohjaa (tai voisi ohjata)?

• minkälaisia haasteita toimintaan liittyy? Mikä taas toimii hyvin?

• miten "oppilasaktivismi" määritellään?

• minkälaista konkreettista toimintaa koulujen välinen yhteistyö voisi olla nyt ja tulevaisuudessa.

KOONTIA:

Monenlaiset tavat toimia:

Kaikissa kouluissa on omanlaisensa tapa toimia ja esimerkiksi hallitukseen valitaan väki kouluissa vaihtelevin perustein. On hyvä kuulla muiden toimintamalleja ja miettiä, miltä osin oma systeemi toimii ja missä on petrattavaa. Joistain kouluista mielenosoitukseen lähdettiin ylpeän rehtorin saattelemana satamäärin ja toisessa taas opettajat ohjattiin rehtorin toimesta toimimaan aivan päin vastoin; mielenosoitukseen ei missään tapauksessa saisi osallistua.

Kaikissa (tai ainakin useimmissa) kouluissa iso osa hallituksen tai muun aktiiviporukan ajasta ja energiasta menee erilaisiin koulun sisäisten tapahtumien ja juhlien järjestämiseen. Toiminta on tärkeää, mukavaa, vakiintunutta ja sujuu jo hyvin. Se on näkyvää ja ohjaa usein minkälaisia tyyppejä aktiiviporukkaan hakeutuu. Kaikki kunnia häppeningeille, mutta on syytä miettiä miten esimerkiksi ympäristöstä huolestuneet mutta esiintymistä ja askartelua kammoavat henkilöt saadaan myös mukaan vaikuttamaan. Miten oppilasaktivismin laajuus ja mahdollisuudet saadaan paremmin näkyviksi koko oppilasmassalle siten, että monenlaiset vaikuttajat lähtevät mukaan tekemään?

Oppilaiden itseohjautuvuus ja motivaatio vaihtelee paitsi kouluittain myös vuosiluokittain. Toisinaan ei tunnu kiinnostavan kuin pleikka ja kiska eikä hommat suju millään, toisinaan taas löytyy porukka, joka tarvitsee vain pienenpientä ohajusta toimiakseen. Opettajat ohjaavat ryhmiä omilla tyyleillään (ja niin pitää ollakin) ja suhtautuvat esimerkiksi hengailuun vaihtelevasti. Keskustelu ohjauksen ja oma-aloitteisuuden määrästä jatkunee kiinnostavana vielä pitkään ja vertaistuki on paikallaan.

Joissakin kouluissa sama opettaja on ollut vetovastuussa pitkään ja toiminta on ehtinyt muotoutua tietynlaiseksi kun taas toisissa opettajat vasta aloittelevat toimintaa. Myös kiinnostuneiden opettajien määrä ja koulun tarjoamat resurssit vaihtelevat. Joissakin kouluissa on vain yksi aikuinen vastuussa koko hommasta kun taas toisissa työskennellään parina tai vielä suuremmassa ryhmässä.

Unelmia:

Suurin osa meistä toivoi nuorten kasvavan oppilasaktivismin myötä "aidosti kiinnostuneiksi aktiivisiksi kansalaisiksi". Toiminnan unelmiotiin olevan aidosti oppilaslähtöistä ja nuorten ehdoilla toimivaa. Tärkeänä nähtiin aktiivisen elämänasenteen levittäminen koko kouluun, sen kaikkiin oppilaisiin ja opettajiin. Koulun me-henkeä täytyy pitää tietoisesti yllä ja tehdä työtä koko porukan sitomiseksi yhteen.

Unelmoimme myös koko maailman kokoisia unelmia. Haluamme koulun siirtyvän sivustaseuraajista mukaan pelikentälle päättämään ja vaikuttamaan. Tasa-arvoisempaa ja reilumpaa maailmaa rakennetaan myös koulusta käsin ja meillä on oma paikkamme ilmastokriisin ratkaisjoina. Tarvitsemme toisiamme, jotta tarvittava kipinä ja sysäys syntyy niin oppilaskuntatoiminnassa kuin laajemminkin koulussa.

Tapaamiset ja oppilaiden välinen yhteistyö:

Pääasia on, että oppilaat saadaan verkostoitumaan toistensa kanssa. Ideoiden vaihto oman koulun kehittämiseksi on tärkeää. Osa tapaamisesta voi olla hyvn nuorten itsensä järjestämää tavoitteena ideoiden ja kokemusten vaihto. Mitä enemmän nuoret kertovat toisilleen projekteista ja tapahtumista, joissa he itse ovat tunteneet vaikuttaneensa maailmaan, sen parempi. Kyseessä voi olla oman koulun sisäinen juttu, lähiympäristö tai joku laajempi projekti.

Tapaamisiin voidaan toki liittää myös opettajajohtoisempi osa, jonka tavoitteet ovat hiukan erilaiset kuin nuorten omassa tekemisessä. Kutsuva koulu saa ihan itse päättää minkälaisen tapaamisen järjestää eikä mitään sääntöjä tosiaankaan tarvita, mutta ainakin Ruusuvuoren tapaamisessa tulee olemaan myös ilmastokasvatuksellinen osuus. Teemme varmaankin meemejä ja vastamainoksia- tai sitten järjestän Luontoliiton mainion materiaalin pohjalta neuvottelutuokion. Siinä voi opettajakin saada mukaansa valmiin opetusmateriaalin. Idea kuitenkin on paitsi tukea oppilaiden verkostoitumista myös tuoda lisää ekososiaalista sivistystä kouluun.

Jatkossa voi olla mahdollista, että tapaamisissa jakaudutaan pienempiin porukoihin kiinnostuksen mukaan; osa voi suunnitella enemmän koulun sisäisiä spektaakkeleita ja osa pohtia vaikkapa tasa-arvoasioita jonkun järjestön ihmisen kanssa yhdessä.