Turvallisuus

Turvallisuuden negatiivinen ulottuvuus

Turvattomuus nähdään usein uhkien ja riskien olemassaolona. Turvallisuuden yksi ulottuvuus onkin varautumista onnettomuuksiin ja uhkiin. Lukion turvallisuudessa voidaan miettiä paloturvallisuutta ja turvallista poistumisreittiä koulurakennuksesta. Uhkana ovat tässä tapauksessa tulipalo ja sen aiheuttamat vaarat. Lukiossa pyritään myös ohjeistamaan turvalliseen liikennekäyttäytymiseen ja näin ennalta ehkäisemään vaaratilanteita ja riskitilanteita liikenteessä. Lukiossa turvattomuutta opiskelijoille voi luoda myös huoli omasta jaksamisesta ja selviytymisestä lukion asettamista tiedollisista haasteista ja periodijärjestelmään liittyvistä aikapaineesta ja kiireestä. 

Turvallisuuden positiivinen ulottuvuus

Turvallisuus ei kuitenkaan aina ole uhan poissaoloa, vaan välillä turvallisuus on jonkin turvallisuutta rakentavan asian läsnäoloa. Onnellisuustutkija Ilona Suojanen tuo esille kirjassaan Onnellinen turvallisuus (2022) positiivisen turvallisuuden ajatuksen ja käsitteen, mikä tarkoittaa, että jokin ympäristössämme luo turvallisuutta. Lukiossa turvallisuuden kokemusta opiskelijalle luo esimerkiksi tuttu kaveri opetusryhmässä. Esitelmää on turvallisempaa pitää luokan edessä, kun sitä voi pitää kaverin kanssa. Opettaja voi luoda turvallisuutta luokkatilaan myönteisellä ja empaattisella käyttäytymisellä ja opetuksen ennustettavuudella. Opettaja kertoo selkeästi opintojakson alussa, miten opetus etenee ja millaisia tehtäviä opintojaksoilla tehdään. 

Turvallisuuden kokemus sosiaalisissa tilanteissa lukiossa onkin erittäin tärkeää. Ensimmäiset päivät lukiossa yläkoulun jälkeen voivat tuntua turvattomilta, kun rakennus on vieras ja useat uudet opiskelijat ovat vieraita. Turvallisuuden kokemus kuitenkin lisääntyy lukioaikana, kun voi tutustua uusiin ystäviin ja rakennus tulee tutuksi. Kun opiskelija kokee olonsa turvalliseksi esim. luokkahuonetilanteessa, niin hän voi paremmin keskittyä itse opiskeltavaan aiheeseen. Tarkkaavaisuutta ja energiaa ei kulu jännittämiseen ja näkymättömyyden harjoitteluun. Näin myös hyvinvointi oppitunnilla lisääntyy.

Turvallisuuden kokemus onkin osittain kehollinen. Kun ihminen pelkää ja jännittää, niin elimistön sympaattinen hermosto aktivoituu: syke nousee, verenpaine kohoaa ja alkaa hikoiluttaa. Kun koemme turvallisuutta, niin elimistömme rauhoittuu ja rentoudumme. Turvallisuuskokemus tuntuu kehossa ja lisää hyvinvointia.

Turvallisuus on kuitenkin myös mielemme sisällä. Opiskelija tulkitsee ympäristöä ja ihmisiä. Emme näe ympäröivää maailmaa sellaisenaan, vaan tulkitsemme sitä entisten kokemusten pohjalta. Jos opiskelijalla on ollut yläkoulussa yksinäisyyttä ja häntä on kiusattu, niin uudet sosiaaliset tilanteet voivat näyttäytyä pelottavilta. Turvattomuus ei siis aina ole reaalisesti ympäristössämme, vaan se voi olla opittuna ennakkoluulona mielessämme. Turvattomuutta voi luoda eräänlainen ennustus tapahtumien kulusta. Turvallisuus sijaitsee siis kahdessa paikassa: mielemme sisällä ja ulkotodellisuudessa.

Negatiiivisten ajatuskehien purkamiseen tarvitaan ajattelun ajattelua ja itsereflektiota. Nuori voi itse miettiä ajatusmallejaan ja sitä, miten hän tulkitsee tilanteita mahdollisesti kaavoittuneesti. Tällaisia harjoituksia voidaan tehdä vaikka lukion psykologian tunnilla. 

Rohkeutta voidaan harjoitella toimimalla rohkeasti lukioarjen uusissa tilanteissa. Nuori voi toimia vaikkapa tuutorina yläkoululaisille ja näin harjoitella esiintymistaitoja ja laajemmalti sosiaalisia taitoja. Hieman ujommalle opiskelijalle sopiva haaste voi olla pieni parikeskustelu uuden kaverin kanssa oppitunnilla. Ei ole viisasta lakaista pois kaikkea jännitystä aiheuttavaa lukiolaisen opiskelusta, vaan on hyvä myös harjoitella rohkeuden hyvettä esim. esiintymistilanteiden avulla. Rohkeuden harjoittelua on myös hyvä sanallistaa. Esitelmien pidon yhteydessä voidaan kertoa siitä, kuinka suurinta osaa opiskelijoista jännittää ja se on aivan normaalia. Voidaan kertoa, että pitäessään esitelmää opiskelijat samalla harjoittelevat myös rohkeutta ja kohtuullisen jännittämisen sietämistä, eräänlaista resilienssiä.

Turvallisuuteen liittyy myös turvallisen tilan periaate. Turvallisessa tilassa kunnioitetaan toista ihmistä eikä kiusata toista. Vammalan lukiossa kerrotaan aktiivisen sosiaalisen toimijan ajatuksesta. Tällä tarkoitetaan sitä, että kulkiessaan huoneeseen ja sosiaaliseen tilaan opiskelija ei ole vain passiivinen osallistuja tai sivustakatsoja, vaan hän on myös itse luomassa sosiaalista tilaa ja todellisuutta. Opiskelija itse ei kiusaa eikä esim. naura toisen esitelmälle. Opiskelija voi myös aktiivisesti luoda ystävällistä ja turvallista tilaa esim. pyytämällä yksinäistä opiskelijaa mukaan ryhmään. Jokainen turvallisen tilan ryhmäläinen on luomassa sosiaalisesti turvallista ja toisia kannustavaa tilannetta ja tilaa.

Turvallisuutta voidaan luoda myös siten, että opiskelijalle kerrotaan lukion alkutaipaleella hyvistä oppimistavoista ja menetelmistä opiskelun sujuvoittamiseksi. Opiskelijalle voidaan kertoa myös ajanhallinnasta, jolla voidaan purkaa periodin loppuun kertyviä rasituspiikkejä. Näin hallinnan tunne opiskelusta lisääntyy ja samalla myös turvallisuuskokemus. Voidaan välttää mieleen hiipiä katastrofimielikuvia ja huolestuneisuutta esim. hylätyistä opintojaksoista.

Turvallisuuden kokemus on osittain myös suhteellista ja ihmisestä riippuvaista. Toiselle lukiolaiselle esim. ensimmäiset ajotunnit liikenteessä ovat hyvin pelottavia ja toiselle taas aika helppoja. Osat voivat kääntyä toisin päin, kun pitää pitää esitelmää filosofiasta koko luokan edessä. 

Opettaja voi luoda ryhmätilanteessa turvallisuutta tai turvattomuutta opetustavoillaan. Jotkut vanhanaikaiset metodit, kuten kapteenit valitsemassa joukkueita liikuntatunnilla, ovat itsessään sosiaalista turvattomuutta luovia. Opettajan on myös hyvä harkita, käyttääkö hän ikiaikaista metodia, jossa järjestyksessä kysytään kotitehtäviä jokaiselta opiskelijalta. Useat opiskelijat Vammalan lukiossa kertoivat kyselyssä, että tämä aiheuttaa ylimääräistä jännitystä. Opettajalla voi olla sosiaalista älykkyyttä, jonka avulla hän voi arvioida tehtävän, esim. esitelmän, haastavuutta ja sopivuutta juuri tietylle opiskelijalle. Hän voi myös antaa vaihtoehtoisia tapoja tehtävän suorittamiselle. Tärkeää olisi kuitenkin se, että opiskelijan sosiaalista rohkeutta haastettaisiin sopivasti lähikehityksen vyöhykkeellä.

Dialogi lukion turvallisuudesta ja erityisesti sosiaalisesta turvallisuudesta on tärkeää. Kun keskustelemme yhdessä turvallisuudesta opettajien ja opiskelijoiden kanssa, voimme yhdessä löytää positiivisia asioita, jotka tuovat lisää turvallisuutta lukion arkeen. Turvallinen ympäristö luo myös todennäköisemmin onnellisuutta. Turvallisessa ympäristössä voimme olla rauhallisella mielellä ja keskittyä lukion ydintehtävään - oppimiseen.