Toinen oivallus on se, että uupuminen ei ole tila, johon yhtäkkiä pudotaan, vaan pitkän prosessin lopputulos. Uupumiseen vaikuttavat kaksi tekijää: rasittuminen ja palautuminen sekä niiden tasapaino. Lukiolaista rasittaa erityisesti kognitiivinen rasittuminen. Jotta lukiolaisten uupumista voitaisiin vähentää, niin tulee puuttua näihin molempiin tekijöihin eli kognitiivisen rasittumisen määrään ja tahtiin sekä palautumisen taitoihin.

Vammalan lukiossa on kehitelty ratkaisuja näihin molempiin tekijöihin. Ensinnäkin palautumisesta tiedetään nykyään varsin paljon. Keskeisin palauttava tekijä on tietenkin uni. Näin ollen on tärkeää, että lukiolaiset ymmärtävät riittävän unen merkityksen palautumiselle ja päiväaikaiselle vireydelle. 

Tietotyöstä ja kognitiivisesta rasituksesta palautuminen on vaikea tehtävä. Siihen eivät täysin päde samat säännöt kuin fyysisestä rasittumisesta palautumiselle. Olisi tärkeää, että kognitiivisesta lukiotyöstä palaudutaan myös aktiivisesti ja rasitutaan myös fyysisesti. Amerikkalaisen DRAMMA-mallin mukaan työstä palautumisessa on tärkeää ns. murhelabyrintin katkeaminen ja työstä irrottautuminen mentaalisesti. Saadaan ns. muuta ajateltavaa (Virtanen, 2021). Tämä tapahtuu usein tehokkaasti juuri tilasiirtymien kautta, eli yksinkertaisesti nuori poistuu huoneestaan vaikkapa koiralenkille, punttisalille ystävien kanssa tai vaikkapa frisbee-golf-radalle. Hän voi jutella ystävien kanssa ja samalla unohtaa lukiomurheet. 

Vammalan lukiossa kehitellään Kouvon tutkimukseen liittyvää uutta mallia, jossa ymmärretään rinnakkaissiirtymän idea: Opiskelijan siirtyessä tilasta toiseen hänen ajattelunsa usein muuntuu eli tapahtuu mentaalisiirtymä. Luontosiirtymien, sosiaalisten siirtymien ja liikunnan avulla nuoret voivat palautua paremmin lukion vaativasta tietotyöstä.

Työmäärästä johtuvan rasittumisen ongelmaa voidaan ratkaista mm. pidentämällä esim. urheilevien nuorten opiskeluaikaa lukiossa. Myös taitavamman suunnittelun ja aikatauluttamisen avulla työmäärää voidaan pilkkoa ja hajauttaa pidemmälle aikavälille. Näin voimakkaita rasituspiikkejä periodin lopulla voidaan loiventaa. 

Keskeinen keino rasittumisen vähentämiseen on priorisoinnin taito. Opiskelija voi asettaa joihinkin aineisiin korkeamman tavoitetason, ja näin hän työskentelee näissä aineissa enemmän. Joidenkin aineiden kohdalla hän voi hieman alentaa tavoitetasoa, jolloin työmäärä vähenee ja samalla kognitiivisen rasittumisen kokonaismäärä.