Kokonaisvaltainen hyvinvointimalli

Vammalan lukion kokonaisvaltainen 

hyvinvointi- ja voimavaramalli

Lukiolaisen hyvinvointi voidaan hahmottaa eri tavoin. Voidaan lähteä liikkeelle vain luokkahuonetilanteesta. Ajatellaan, että lukio ikään kuin alkaa ja päättyy luokkahuoneessa. Oppitunnit ovat kuin oma erillinen maailmansa. Laajenevassa kehässä voidaan nähdä, että lukiolaisen hyvinvointiin vaikuttavat luokkahuonetilanteet, mutta myös sosiaaliset tilanteet välituntisin opiskelijoiden kesken, kouluruokailu ja esim. opettajien ja muun henkilökunnan tuki opiskelijalle.

Kokonaisvaltainen voimavaramalli laajentaa katseen koskemaan lukiolaisen koko elämää ja elämänrakennetta. Hyvinvointia tarkastellaan nykyään systeemisenä kokonaisuutena, jossa yksilön voimavarat, yhteisön tuki ja elämänrakenne muodostavat toisiinsa kytkeytyneen verkoston (Mieli Suomen Mielenterveys ry, i.a.; Sinnemäki, 2021). Tällöin voidaan tarkastella esim. lukiolaisen yöunta, ruokailua, liikkumista ja palautumista koulupäivän jälkeen. Olennaista on myös ymmärtää, että rasittuminen ja palautuminen tapahtuvat ajan jatkumolla ja reaalielämässä. Monien lukiolaisten koulumatka voi olla pitkä, tai pelkät harrastusmatkat vievät 2 tuntia päivässä. Rasittuminen ja palautuminen eivät siis tapahdu vain mielen sisällä psykologisena ilmiönä.

Vielä laajemmin voidaan tarkastella koko elämänrakennetta, johon voi liittyä esim. tavoitteellinen urheiluharrastus tai osa-aikainen työssäkäynti. Näin nuoren latautuneita voimavaroja (body battery) vie myös opiskelun rinnalla oleva toinen elämänalue. Voimavaroja voi syödä myös vaikea sosiaalinen tilanne, esim. vanhempien eroprosessi tai läheisen sairastuminen.

Voimavaramallin tavoitteena on luoda näkymä, jossa nuoren elämää tarkastellaan kokonaisuutena. Usein tämä laajempi näkemys saa esim. ryhmänohjaajan ymmärtämään nuoren tilannetta syvällisemmin. Ongelmat nuoren lukiotoiminnassa voivat kytkeytyä haasteelliseen elämän kokonaisrakenteeseen.

Vammalan lukiossa tämä voimavaramalli on jo pitkään huomioitu esim. lentopallolinjalaisten kohdalla. Opintoja on pidennetty neljään vuoteen, jolloin voimavarat riittävät paremmin vaativaan harrastukseen ja lukio-opiskeluun. Lentopalloilijan tilanne saattaisi muodostua kohtuuttomaksi kolmen vuoden suunnitelmassa, kun harjoituksia voi olla 3–5 kertaa viikossa ja lähes joka viikonloppu on peli tai turnaus.