Elämänkatsomustiedon opetuksen ydintehtävänä on edistää oppilaiden kykyä etsiä hyvää elämää. Elämänkatsomustiedossa ihmiset ymmärretään kulttuuriaan uusintavina ja luovina toimijoina, jotka kokevat ja tuottavat merkityksiä keskinäisessä toiminnassaan ja kanssakäymisissä ympäröivän maailman kanssa. Katsomuksia, inhimillisiä käytäntöjä ja niitä koskevia merkityksiä pidetään yksilöiden, yhteisöjen ja kulttuuriperinnön vuorovaikutuksen tuloksina. Elämänkatsomustiedossa painotetaan ihmisten kykyä vaikuttaa aktiivisesti omaan ajatteluunsa ja toimintaansa. Tämä koskee myös oppilaiden opiskelua ja oppimista. Siksi on keskeistä sovittaa opetukseen ja opiskeluun oppilaan oma ajattelu- ja kokemusmaailma.
Elämänkatsomustiedon opetuksen tehtävänä on kehittää oppilaiden valmiuksia kasvaa itsenäiseksi, suvaitsevaiseksi, vastuulliseksi ja arvostelukykyiseksi yhteisönsä jäseneksi. Tavoitteena on täysivaltainen demokraattinen kansalaisuus globalisoituvassa ja nopeasti muuttuvassa maailmassa. Tämä edellyttää elämänkatsomustiedon opetukselta monipuolisen katsomuksellisen ja kulttuurisen yleissivistyksen kartuttamisen lisäksi eettisen ja kriittisen ajatteluja toimintakyvyn sekä oppimisen taitojen kehittämistä. Elämänkatsomustiedossa kriittinen ajattelu ymmärretään perusteita etsivänä, asiayhteydet hahmottavana ja tilannetajuisena sekä itseään korjaavana. Siihen liittyy avoin ja pohdiskeleva asenne.
Elämänkatsomustieto tukee laaja-alaisen osaamisen kehittymistä, erityisesti ajattelun ja oppimaan oppimisen taitoja, kulttuurisen osaamisen, vuorovaikutuksen ja ilmaisun taitoja, itsestä huolehtimista ja arjentaitoja sekä osallistumista, vaikuttamista ja vastuullisuutta.
Vuosiluokilla 1-2 elämänkatsomustiedon opetuksen painopiste on oppilaiden yhteistyö- ja vuorovaikutustaitojen, ilmaisun sekä ajattelun ja oppimisen taitojen kehittämisessä. Oppilaan omaa ajattelua ja kokemuksia kuuntelemalla ja arvostamalla vaikutetaan terveen itsetunnon ja myönteisen minäkuvan rakentumiseen.
Kaikilla vuosiluokilla koulussa kunnioitetaan ja arvostetaan edustettujen uskontojen ja katsomusten moninaisuutta. Avainsanoja opetuksessa ovat kiireettömyys, keskusteleminen, vuorovaikutus ja toiminnallisuus.
Alkuopetuksessa tärkeitä ovat lapsilähtöisyys, lapsen kokemusmaailman kunnioittaminen sekä luovat ja elämykselliset menetelmät. Opetuksessa pyritään huomioimaan erilaiset oppijatyypit (auditiivinen, visuaalinen ja kinesteettis-taktiilinen). Työtavoissa huomioidaan oppilaiden ikä, ryhmädynamiikka ja ryhmän koko. Oppilaiden omaa osallisuutta pyritään vahvistamaan haastamalla heidät pois omalta mukavuusalueeltaan erilaisten työtapojen muodossa. Lisäksi työtavoissa pyritään monipuolisuuteen huomioiden tilojen, välineiden ja materiaalien antamat puitteet.
Työtapoja voivat olla esimerkiksi:
- leikki ja mielikuvitus
- musiikin ja kuvataiteen hyödyntäminen
- yksilö-, pari- ja ryhmätyöt
- draama
- keskustelun kiireettömyys
- itseilmaisu
- tarinan ja kerronnan voima
- tieto- ja viestintäteknologian hyödyntäminen: opetuksessa auki koko uskontojen maailman monimuotoisuus
- luovuus
- mahdolliset vierailut tai vierailijat
- monipuolinen oppimiskokonaisuus, joka tulee lähelle oppilaan omaa kokemusmaailmaa, kuten juhlat ja oma perhe
Työtapojen valinnassa on oppiaineen tavoitteiden kannalta keskeistä luoda turvallinen ja avoin psyykkinen ja sosiaalinen oppimisympäristö, jossa oppilas kokee tulevansa kuulluksi ja arvostetuksi. Työskentelyssä tuetaan oppimisen itsesäätelytaitojen kehittymistä. Fyysistä oppimisympäristöä kehitetään erilaiset oppimisen ja työskentelemisen tavat huomioivaksi ja joustavasti muunneltavaksi. Yhteisiä, opettajan ohjaamia tutkimuskeskusteluja rikastetaan toiminnallisilla aktiviteeteilla, saduilla, kertomuksilla, leikeillä, musiikilla, kuvataiteella ja draamalla. Toiminnassa otetaan huomioon lasten elinympäristön digitalisoituminen.
Työtapojen valinnassa on oppiaineen tavoitteiden kannalta keskeistä luoda turvallinen ja avoin psyykkinen ja sosiaalinen oppimisympäristö, jossa oppilas kokee tulevansa kuulluksi ja arvostetuksi. Työskentelyssä tuetaan oppimisen itsesäätelytaitojen kehittymistä. Fyysistä oppimisympäristöä kehitetään erilaiset oppimisen ja työskentelemisen tavat huomioivaksi ja joustavasti muunneltavaksi. Yhteisiä, opettajan ohjaamia tutkimuskeskusteluja rikastetaan toiminnallisilla aktiviteeteilla, saduilla, kertomuksilla, leikeillä, musiikilla, kuvataiteella ja draamalla. Toiminnassa otetaan huomioon lasten elinympäristön digitalisoituminen.
Oppiaineen tavoitteiden kannalta keskeistä ohjauksen ja tuen järjestämisessä on vahvistaa oppilaan osallisuuden ja minäpystyvyyden kokemusta. Elämänkatsomustieto oppiaineena tukee oppilaan hyvinvointia, kehitystä ja oppimista tarjoamalla mahdollisuuksia ja käsitteellisiä välineitä tutkia, jäsentää ja rakentaa omaa katsomuksellista identiteettiä yhdessä muiden kanssa. Ohjausta ja tukea tarvitaan erityisesti vuorovaikutus- ja ajattelutaitojen kehittymiseen. Oppilaiden yksilöllisen tuen tarpeet otetaan huomioon työtapojen valinnassa.
Opetuksessa huomioidaan oppilaiden erilaiset taustat, edellytykset ja tarpeet. Työtavoissa huomioidaan oppilaiden ikä. Opetuksessa vahvistetaan oppilaan oppimista, osallisuutta sekä opiskelutaitoja ja oma-aloitteisuutta. Oppilaat voivat näyttää osaamistaan monin eri tavoin, esimerkiksi näytelmien, esitelmien, kirjallisen ja suullisen tuotoksen muodossa. Oppilaalle voidaan tarjota myös lisäaikaa kokeessa tai koe voidaan suorittaa sovitusti pienemmissä osissa tai koetta voidaan täydentää suullisesti. Tarvittaessa oppilaalle hankitaan äänikirjoja ja tarjotaan erityisopettajan tai koulunkäyntiohjaajan tukea.
Oppimisen arviointi on oppilaita ohjaavaa ja kannustavaa. Monipuolinen palaute rakentuu osaksi työskentelyä ja yhteisiä keskusteluja. Se tukee ja vahvistaa oppilaiden osallisuuden ja minäpystyvyyden kokemusta. Palaute ohjaa oppilaita yhteistyötaidoissa ja rohkaisee ilmaisemaan ajatuksiaan. Opetuksessa annetaan tilaa ja oppilaita kannustetaan ihmettelyyn, kysymiseen sekä omien mielipiteiden perusteluun ja toisten näkemysten kuunteluun. Monipuoliset työtavat luovat oppilaille mahdollisuuksia osoittaa ja itse huomata edistymistään ja osaamistaan.
Oppimisprosessin kannalta keskeisiä arvioinnin ja palautteen antamisen kohteita elämänkatsomustiedossa ovat
- edistyminen lähiympäristön katsomuksellisten ilmiöiden tunnistamisessa ja nimeämisessä
- edistyminen ryhmässä toimimisen taidoissa
- edistyminen ajatusten ilmaisemisessa ja toisten kuuntelemisessa.
Arviointi on jatkuvaa, ohjaavaa, monipuolista ja kannustavaa. Arvioinnissa keskitytään oppilaan edistymiseen lähiympäristön katsomuksellisten ilmiöiden tunnistamisessa ja nimeämisessä, ryhmässä toimimisen taidoissa ja ajatusten ilmaisemisessa sekä toisten kuuntelemisessa. Opintojen aikainen arviointi tehdään seutukunnalliseen Koululaiseksi kasvamisen arviointikirjaan. Arviointikirjan avulla alkuopetuksen oppilas ja huoltaja voivat seurata oppilaan edistymistä. Elämäntaidot ja -asenne eivät vaikuta arvioinnin muodostumiseen.
Sisällöt valitaan siten, että ne tukevat tavoitteiden saavuttamista ja hyödyntävät paikallisia mahdollisuuksia. Sisältöalueista muodostetaan kokonaisuuksia eri vuosiluokille. Oppilaiden kokemusmaailma, ideat ja ajatukset huomioidaan sisältöjen valinnassa ja niiden tarkemmassa käsittelyssä.
2 sivua
2 sivua