Sosiaali- ja kulttuuriantropologian gradun voi tehdä luonnontieteellisessä museossa

Petra Karkelan pääaine on sosiaali- ja kulttuuriantropologia, jota hän opiskelee kansainvälisessä Contemporary Societies -maisteriohjelmassa valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Hänen gradunsa on vielä työn alla, sillä hän on juuri tekemässä kenttätutkimusta sitä varten luonnontieteellisessä museossa. Gradun alustavana aiheena on "Scenes from Nature: Natural History Museums as knowledge producers".

Petra Karkela valmistui lukiosta ilman selkeää käsitystä siitä, mitä haluaisi tulevaisuudessaan tehdä. Kuitenkin, yksi asia oli varma: hän halusi opiskella jotain, joka liittyisi ihmisiin ja kulttuureihin. Aluksi ajatus suuntautui valtiotieteellisiin opintoihin, ja Petra haki historiaa opiskelemaan. Kuitenkin kohtalon johdatuksesta hän löysi itsensä Skotlannista, jossa alkoi opiskella antropologiaa – alaa, joka vei hänet syvälle yhteiskuntiin, kulttuureihin ja ihmisten elämään.

Antropologia ei ollut aluksi Petran mielessä, mutta hän kertoo, kuinka ulkomaille muuttaminen ja Skotlannissa opiskelun aloittaminen antoivat hänelle mahdollisuuden nähdä alan syvällisemmän luonteen. "Antropologia oli aivan jotain muuta kuin mitä olin kuvitellut. Se oli monisyistä tutkimusta, joka tutkii kulttuureita ja yhteisöjä sellaisella tavalla, että asiat pääsee ymmärtämään syvemmin. Se vie pintaa syvemmälle," Petra kertoo innostuneena.

Petra on aina ollut kiinnostunut ihmisistä ja kulttuureista, mutta antropologia on antanut hänelle mahdollisuuden tutkia niitä tavalla, joka menee syvemmälle. Se on alana vertaansa vailla, koska siinä pääsee tekemään tutkimusta, joka on enemmän kuin pelkkää tiedon keräämistä – se on ymmärtämistä. "Tämä ei ole vain tieteenala, se on myös elämisen tapa nähdä maailma", Petra pohdiskelee.

Opiskelu on ollut Petrasta itsenäisempää ja vaativampaa kuin lukio, sillä antropologiassa korostuvat kirjoittaminen, lukeminen ja itseohjautuva tutkimustyö. Vaikka opiskelu on täynnä haasteita, kuten paljon tutkimustyötä ja syvällisiä keskusteluja, Petra kokee sen kuitenkin antoisana. "Se, että voi itse ohjata omaa opiskeluansa ja perehtyä syvällisesti asioihin, on todella palkitsevaa", hän pohtii.

Yksi suurimmista haasteista Petran opiskelussa on ollut miettiä, mitä tehdä valmistumisen jälkeen. Antropologia on laaja ja monipuolinen ala, joka tarjoaa mahdollisuuksia muun muassa museoissa, asiantuntijatehtävissä ja kulttuuritutkimuksessa. "Tämä on niin laaja kenttä, että voi tehdä lähes mitä tahansa. Minua kiehtoo erityisesti mahdollisuus työskennellä ihmisten ja kulttuurien parissa, mutta suuntautumisvaihtoehtoja on niin monia," Petra sanoo mietteliäänä.

Helsingin yliopisto on ollut Petralle mieluinen paikka, sillä siellä hän on saanut kokea vapaamman opiskelutavan ja yhteisön, joka tukee opintojen etenemistä. "Yliopiston ilmapiiri on ollut todella avulias ja yhteistyö ainejärjestöissä on ollut mukavaa. Vaikka opinnot ovat olleet haastavia, ne ovat olleet myös monipuolisia ja kiinnostavia," Petra kertoo iloisesti. Helsingin yliopiston yhteisöllinen henki on ollut hänelle tärkeä ja hän nauttii siitä, kuinka opiskelijat voivat tukea toisiaan.

Petra ei kuitenkaan unohtanut alkujaan pitkää ja harkittua päätöstään siirtyä Skotlantiin. Kun hän valmistui lukiosta, hän ei heti tiennyt, mihin suuntaan elämä menisi. Hän päätti kuitenkin tutkia eri opiskelumahdollisuuksia ja päätyi tutustumaan Skotlannin yliopistoihin, joissa hän aloitti kandivaiheen antropologiassa. "Se oli pitkä prosessi miettiä, mutta kun päätin lähteä, tiesin, että olin valinnut oikean polun," hän muistelee.

Opintopolku ei ollut kuitenkaan aina helppo. Pääsy Helsingin yliopistoon oli kova ja kilpailu oli tiukkaa. "Korkeat vaatimukset ja tiukat valintakriteerit tekivät pääsystä Helsinkiin haastavaa, mutta se oli sen arvoista," Petra sanoo. Toisaalta myös sopeutuminen Skotlannista Helsinkiin oli omat haasteensa. Skotlannissa opiskelu oli erilaista, sillä opintovuosi oli jaettu vain kahteen periodiin, kun taas Helsingissä oli neljä. "Skotlannissa oppimisvauhti oli hitaampaa ja sopi minulle paremmin, mutta täällä Helsingissä on tottunut nopeampaan rytmiin," Petra kertoo.

Petra jakaa myös muutamia hyödyllisiä opiskeluvinkkejä, jotka ovat auttaneet häntä hänen opintopolullaan. Hänen mukaansa tärkeää on keskittyä opiskeluun ja vähentää häiriötekijöitä, kuten puhelimia. "Löytäkää paikka, jossa voi keskittyä – kirjastot ja muut rauhalliset paikat ovat hyviä. Ja muistakaa, että opiskeluun ei tarvitse kiirehtiä. Jos voi tehdä asiat omaan tahtiin, se on usein tehokkaampaa," Petra neuvoo. Hänen mukaansa opiskelussa on tärkeää löytää tasapaino ja kuunnella itseään.

Antropologia on ollut Petralle enemmän kuin vain tiedon hankintaa – se on ollut matka ymmärrykseen, joka vie syvälle ihmisten ja kulttuurien maailmaan. Tulevaisuus on vielä avoin, mutta Petran sanoin, antropologialla voi olla monia suuntia. "En tiedä, mitä teen tulevaisuudessa, mutta se, mitä olen oppinut ja kokenut opintojeni aikana, tulee olemaan osa minua koko elämäni ajan," hän sanoo mietteliäänä, mutta silti valmiina suuntaamaan kohti uusia haasteita.

Aleksiina Asell on Valtsikan Stigma-ainejärjestön opintovastaava.

Yhteiskuntapolitiikalla ja sosiaalitieteillä maailmasta parempi paikka

Miksi yhteiskuntapolitiikka ja sosiaalitiede ovat valintasi?

Yhteiskuntapolitiikan ja sosiaalitieteen opiskelija Aleksiina Asell valitsi nämä alat, koska halusi ymmärtää paremmin yhteiskunnan rakenteita ja niiden vaikutuksia yksilöihin sekä ryhmiin. Häntä kiinnosti erityisesti mahdollisuus analysoida yhteiskunnallisia kysymyksiä monipuolisesti ja kehittää taitoja, jotka auttavat muuttamaan maailmaa paremmaksi.

Miksi valitsit Helsingin yliopiston?

"Valitsin Helsingin yliopiston, koska sen tarjoama ohjelma yhteiskuntapolitiikan ja sosiaalitieteiden alalla oli kaikkein monipuolisin Suomessa. Se yhdistää käytännönläheisen oppimisen ja teoreettisen analyysin, mikä sopii täydellisesti tavoitteisiini. Opinnot ovat antaneet minulle mahdollisuuden paneutua syvällisesti politiikan ja yhteiskunnan kehitykseen."

Millaista opiskelu on käytännössä?

"Opiskelu on monipuolista ja antaa paljon tilaa omille mielipiteille ja pohdinnoille. Luentojen lisäksi osallistumme ryhmätöihin, seminaareihin ja käytännönläheisiin projekteihin. Opintoihin kuuluu myös paljon ajankohtaisia keskusteluita, jotka auttavat soveltamaan oppimaamme tosielämän tilanteisiin."

Kenelle opinnot sopivat?

Ohjelma sopii kaikille, jotka ovat kiinnostuneita politiikasta, yhteiskunnallisista rakenteista ja haluavat syventää ymmärrystään siitä, miten yhteiskunta toimii. Se on erityisen hyödyllinen heille, jotka haluavat vaikuttaa yhteiskunnan kehitykseen esimerkiksi asiantuntijoina, tutkijoina tai päätöksenteon tukena.

Tämän tekstin ovat laatineet Konepajan lukion opiskelijat David Amini, Evert Niemelä, Dani Bertin, Vilma Ikäläinen ja Jessica Jakobson. Teksti on osa humanistisen tiedekunnan ja Konepajan lukion yhteistyöprojektia.

Millaisia työmahdollisuuksia opinnot tarjoavat?

Yhteiskuntapolitiikan ja sosiaalitieteen opinnoista valmistuneet voivat työskennellä monenlaisissa tehtävissä, kuten tutkijoina, asiantuntijoina tai hallinnon ja politiikan parissa. Valmistuneet voivat myös edistää tasa-arvoa ja kestävää kehitystä esimerkiksi kansainvälisissä järjestöissä tai valtiollisissa organisaatioissa.

Yhteiskuntapolitiikan ja sosiaalitieteen opinnot tarjoavat ainutlaatuisen mahdollisuuden syventyä yhteiskunnan rakenteisiin, politiikan vaikutuksiin ja yksilöiden sekä ryhmien elämään. Helsingin yliopiston monipuolinen ohjelma yhdistää teoriatiedon käytännön sovelluksiin, ja opiskelijat pääsevät kehittämään kriittistä ajatteluaan ja näkemyksiään. Opinnot avaavat ovia moniin uramahdollisuuksiin, kuten asiantuntijatehtäviin, tutkimukseen ja päätöksenteon tukemiseen, tarjoten samalla tilaa vaikuttaa yhteiskunnan kehitykseen.

Tuomas Heikkinen

Tuomas Heikkinen on 22-vuotias ja asuu Lauttasaaressa. Jo lukiossa Heikkinen oli kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, ja tämä ohjasi häntä hakemaan valtiotieteelliseen tiedekuntaan. Pääaineena hänellä on taloustiede ja sivuaineena maailmanpolitiikka. Vapaa-aikaa jää opiskelun ohella, ja Heikkinen pyrkii tasapainottamaan opiskelunsa niin, että opiskelu suoritetaan muualla kuin kotona. Opiskelukulttuurissa hän pitää opiskelijoiden ja professoreiden korkeasta motivaatiosta. Jossain määrin opiskelu on myös kilpailuhenkistä. Heikkinen on mukana opiskelijajärjestötoiminnassa KTTO ry:ssä. Opiskelu on aiheuttanut hänelle vähäistä stressiä, mutta ei kuitenkaan liiallisesti. Heikkinen toivoisi enemmän lähiopetusta sekä yksilöllistä opetusta. Heikkinen on kuitenkin ollut tyytyväinen opiskeluun, ja se on vastannut suurimmilta osin hänen odotuksiaan.

Lasse Leinonen

Lasse opiskelee taloustiedettä. Hänellä on käynnissä ensimmäinen maisterivuosi.

Kun Lasse valmistui lukiosta, hän meni armeijaan ja otti välivuoden. Sen jälkeen hän alkoi opiskelemaan valtsikassa. Valtsikassa opiskelu on Lassen mukaan rentoa. Luennot ovat hyviä ja kiinnostavia. Opiskelu ei ole liian rankkaa, jos opiskelut tasapainottaa hyvin. Lasse pääsi yo-papereilla valtsikaan, eli hänen ei tarvinnut tehdä pääsykoetta. Joissakin aineissa on pääsykokeita, mutta Lasse meni opiskelemaan taloustiedettä, jossa niitä ei ole.

Lassen mielestä valtsikka on ollut sellainen, mitä hän on odottanut. Hän odotti tietynlaista kulttuuria, joka piti paikkaansa.

Lasse on tykännyt valtsikasta ja suosittelee valtsikkaa humanistialoista kiinnostuneille. Parasta valtsikassa on ainejärjestöjutut, tutorina oleminen ja uusiin ihmisiin tutustuminen.

Vaikeinta valtsikassa on ollut opinnot tietyllä tavalla, kandikirjoitus ja elämän tasapainottaminen. Lasse on saanut tukea opiskelukavereilta ja tarvittaessa saisi myös apua professoreilta, mutta sitä ei ole toistaiseksi tarvinnut. Valtsikassa viestintää voisi parantaa oppilaiden ja opettajien välillä, ja myös tiedon antamista voisi parantaa.

Lasse tekee töitä yrityksessä nimeltä Helsinki Think Company, ja hänellä on urasuunnitelmissa jotain, missä olisi tiiminvetäjänä, johtajana ja projektikoordinaattorina. Lasselle haastava oppiaine on matikka, koska yliopistossa on enemmän matikan teoriaa kuin laskuja, Lasse sanoi.

Kysyimme Lasselta, onko hänen arki valtsikalaisena rankkaa yleisesti, ja Lasse vastasi, että hän tasapainottaa elämäänsä niin, että opiskelu ei ole rankkaa. Kysyimme myös, onko valtsikka monikulttuurinen ja miten se näkyy koulussa. Hän kertoi, että näkyy paljon, koska koulussa on paljon vaihto-oppilaita ja koulu on yleisesti hyvin monikulttuurinen. Kysyimme Lasselta, mikä aihe häntä kiinnostaa eniten valtiotieteellisessä opetuksessa, ja Lassea kiinnosti eniten mikrotaloustiede.

Luennoitsijat ovat olleet Lassen mielestä hyviä. Professorit ovat olleet ammattimaisia. Luennoitsijoina on ollut muun muassa Olli Rehn ja Vesa Kanniainen.

Lassella menee opiskeluun aikaa joka päivä noin muutama tunti. Tenttiä ennen hän käyttää kaksi viikkoa paljon aikaa opiskeluun. Leinonen ei ole hirveämmin harkinnut tutkijan uraa, mutta ei sulje pois sitä vaihtoehtoa. Hänen suurin taloustieteen esikuva on Adam Smith ja hän haluaisikin olla yhtä tunnettu ekonomisti kuin Smith. Lassen esikuva on myös hänen omat vanhempansa.

Camila Tuisku

Camila Tuisku on 20-vuotias. Hän opiskelee pääaineenaan viestintää ja sivuaineenaan sosiaalitieteitä. Hän asuu Kruununhaassa ja vapaa-ajallaan käy paljon kulttuuritapahtumissa, kuten museoissa. Hän myös lukee fiktiokirjallisuutta ja journalistisia aikakauslehtiä. Tuisku on pitänyt opiskelusta valtiotieteellisessä tiedekunnassa, ja opiskelu on vastannut hänen odotuksiaan. Tuiskun mielestä koulun yhteishenki on hyvä, ja koulun kulttuuri on aktiivinen, sillä tapahtumia on paljon. Tuiskulla on alkamassa toinen opiskeluvuosi, ja hänen tavoitteenaan on saada kandidaatin tutkinto valmiiksi kolmessa vuodessa. Tuisku viihtyy yliopistolla eikä ole vielä varma, milloin valmistuu maisteriksi.

Laura Polojärvi

Laura on opiskelija Valtiotieteellisestä tiedekunnasta. Hän on käytännöllisen filosofian maisteriopiskelija. Hän opiskeli kandidaatin opintoja kolme vuotta ja valmistui äskettäin.

Laura haki valtiotieteelliseen sattumalta, koska hän halusi opiskella käytännöllistä filosofiaa ja oli kiinnostunut siitä. Hän pääsi valtiotieteelliseen aika helposti, mutta objektiivisesti sinne ei välttämättä ole helppo päästä. Valtiotieteellisen valintakokeet ovat vaikeita, mutta Laura sai hyvät ylioppilaskirjoitusten arvosanat ja pääsi opiskelemaan ilman valintakoetta.

Laura oli jo lukiossa kiinnostunut filosofiasta. Hänen opettajansa arvostivat Lauran kiinnostusta aineesta. Hänen mielestään opiskelu valtiotieteellisessä on luentomuotoista, ja siihen kuuluu paljon kirjoittamista ja lukemista. Opiskeluun menee Lauralla viikossa yhteensä noin 17 tuntia. Näihin tunteihin kuuluvat luennot, luettavat artikkelit kahdesta eri kurssista, kirjoitustehtävät ja proseminaarityöt. Lauran mielestä vaikeinta opinnoissa on ollut logiikka. Eniten häntä valtiotieteellisessä ovat kiinnostaneet poikkitieteelliset asiat, kuten filosofiassa eettisen ja esteettisen suhde, josta hän kirjoitti kandidaatintutkielmansa.

Arjen kiireisyys riippuu siitä, miten Laura itse aikatauluttaa asiat. Laura pyrkii tasapainottamaan opiskelun ja työnteon keskenään. Hän toimii opiskelun ohella myyjänä kosmetiikkaliikkeessä.

Laura kertoo valtiotieteellisen luennoitsijoista, että he ovat olleet keskimäärin hyviä. Hän mainitsee myös, että heidän opetuksestaan huomaa, haluaisivatko he mieluummin olla opettajia vai tutkijoita.

Laura on saanut tukea opintoihin opettajilta, sillä he auttavat häntä, jos hänellä on kysymyksiä.

Laura odotti valtiotieteellisestä tiivistä ryhmähenkeä, ja se odotus osoittautui todeksi. Hän odotti myös, että valtiotieteellisen tapahtumat olisivat hyvin järjestettyjä, mikä piti myös paikkaansa. Hän on sitä mieltä, että valtiotieteellisessä opetetaan tärkeitä aineita, henkilökunta on mukavaa, ja että siellä on laajat vaihtomahdollisuudet. Valtiotieteellisessä parasta ovat kurssit, joissa on päässyt keskustelemaan. Myös ystävänpäiväbileet ovat kivoja.

Kansainvälisyys valtiotieteellisessä on Lauran mielestä huomioitu esimerkiksi oppimateriaaleissa. Jotkut kurssit pidetään englanniksi, vaihto-opiskelijoita on paljon, ja henkilökunnassakin on paljon ulkomaalaistaustaisia opettajia.

Vaikeinta valtiotieteellisessä on ollut se, että hänen aineensa tuntuu välillä olevan melko erillään muista aiheista. Ainoa asia, jonka Laura muuttaisi valtiotieteellisessä tiedekunnassa, on eri aineiden opiskelijoiden välinen vuorovaikutus. Hän ei ole ollut hirveästi tekemisissä muiden aineiden opiskelijoiden kanssa.

Lauran esikuva on Tove Jansson, mutta oman alansa esikuvia hänellä ei oikeastaan ole, koska filosofian esikuvat vaihtuvat hänellä koko ajan. Laura on harkinnut myös tutkijan uraa, mutta ei ole päätynyt siihen. Hän haluaisi kirjoittaa työkseen ja hyödyntää siinä filosofiaa.

Page updated

Report abuse