Kuka keksi puhelimen?

Vuonna 1971 julkaistu MTD versio oli jo kaupallinen menestys. Suomessa avattiin käsivälitteinen Autoradiopuhelin (ARP) -verkko vuonna 1971. Myös se saavutti suuren suosion.

Motorolan tutkijaa ja johtajaa Martin Cooperia pidetään ensimmäisen käytännöllisen kädessäpidettävän matkapuhelimen kehittäjänä.

Motorola ja Bell Labs olivat käyneet kovaa keskinäistä kilpajuoksua matkapuhelimen kehittämisessä. Lopulta 3. huhtikuuta 1973 Cooper soitti raskaalla, mutta kädessä pidettävällä matkapuhelimellaan, josta tuli sitten tuote nimellä Motorola DynaTAC, kilpailijalleen, Bell Labsin Joel S. Engelille. DynaTAC ei tuossa vaiheessa ollut kaupallinen tuote. Se ilmestyi markkinoille vasta vuonna 1984.

Suomen ensimmäinen kannettava matkapuhelin oli Saloran SRP-24.

Se julkaistiin vuonna 1974. Laite toimi ARP-verkossa, sen paino oli viisi kiloa ja akku kesti noin työpäivän. Laitteen ansiosta Salorasta tuli Suomessa matkapuhelinten markkinajohtaja.

Motorola oli matkapuhelintekniikan uranuurtaja, joka vaikutti suuresti matkapuhelimien kehittymiseen malleillaan Motorola MicroTAC, jossa oli kansi näppäimistön suojana, ja erityisesti vuoden 1996 mallillaan Motorola StarTAC, joka oli ensimmäinen suuren yleisön suosion saanut matkapuhelin.

Maailman ensimmäinen automaattinen matkapuhelinverkko avattiin Japanissa vuonna 1979. NTT oli rakentanut ensimmäisen sukupolven (1G) matkapuhelinverkon Tokion kaupunkialueelle. Viidessä vuodessa verkko laajeni kattamaan koko Japanin väestön.

Vuonna 1981 avattiin samantyyppinen pohjoismainen NMT-verkko Norjassa, Ruotsissa, Suomessa ja Tanskassa. Saudi-Arabia oli tosin ehtinyt avata oman NMT-450 verkkonsa kaupalliseen käyttöön jo kuukautta ennen Pohjoismaita.

NMT oli maailman ensimmäinen matkapuhelinverkko joka mahdollisti puhelimen käyttämisen ulkomailla eli roamingin. Yhdysvaltain ensimmäinen 1G verkko avattiin Chicagossa vuonna 1983. Useat muutkin maat avasivat omia matkapuhelinverkkojaan 1980-luvulla, muun muassa Iso-Britannia, Meksiko, Kanada.

Ensimmäisen yhä käytössä olevan toisen sukupolven (2G) verkon avasi kaupalliseen käyttöön vuonna 1991 suomalainen Radiolinja, joka on sittemmin sulautunut osaksi Elisaa. Tuolloin käyttöön otettiin digitaaliset GSM-matkapuhelinverkot. Suomessa se merkitsi myös kilpailun alkamista matkapuhelinmarkkinoilla, sillä aiemmin niitä oli hallinnut yksinään Tele NMT450- ja NMT-900 -verkoillaan.

Vuonna 2001 japanilainen NTT avasi ensimmäisen kaupallisen WCDMA-standardiin perustuvan kolmannen sukupolven (3G) matkapuhelinverkon.

Nykyään 3G -verkkojen perusominaisuuksia ovat nopeat datayhteydet jotka on toteutettu HSPA-perheen HSDPA ja HSUPA-tekniikoilla. Näitä kutsutaan vaihtelevasti nimillä 3.5G, 3G+ ja turbo 3G. Datansiirtonopeuksia on ennestään nopeuttanut LTE-tekniikka, jota on kutsuttu myös nimillä 3.9G.