Snooker‎ > ‎

Snooker-pöydän asennus


Ostin pöydän kesällä 2008 Turun Aura Biljardilta. Pöytä on täysimittainen, 12x6 jalkainen, 1982 valmistettu BCE Westbury. Salin kaverit kantoivat pöydän osat kellarisalilta vuokraamaani peräkärryyn. Kivilevytkin liikkuivat ihan hyvin neljän miehen voimin. Perillä rakennusmiehet roudasivat kivilevyt peräkärrystä kellariin odottelemaan talon valmistumista, kuten silloin luulin. Talo ei ole vieläkään valmis mutta biljardipöytä on jo iskussa, onhan se talon sydän.

< tähän kuva jonka otin pöydästä Aura Biliksen salilta >

Pöydän roudaaminen

Pöydän puuosien pesu pihalla kellarissa vietetyn vuoden jälkeen kesällä 2009. Kuvasta näkyy hyvin se että snooker-pöytä kannattaa priorisoida monien muiden talonrakennusvaiheiden edelle.





Kuljetusliikkeen 2 kaveria kantoivat kivilevyt kellarista ullakolle. Olisivat kuulemma mielummin kantaneet pianoja kuin kivilevyjä mutta pienen äheltämisen jälkeen kivet saatiin yläkertaan. Veikkasivat levyjen painoksi melkein 200kg kappale. Olin kasannut pöydän rungon jo valmiiksi ja laittanut sen mahdollisimman tarkasti vaateriin niin että kivilevyt asettuisivat kertaheitolla mahdollisimman suoraan. Laitoin kunkin jalan alle Teollisuus Etolasta hankitusta kumimatosta leikatut läpät toisaalta ehkäisemään jalkojen liukumisen liukkaalla lattialla ja toisaalta estämään lattian vahingoittumisen ja ehkäpä ne vähän vaimentavat runkoääninä alakertaan välityvää sinänsä viihtyisää pallojen kopinaa.

< Tähän kuva kuljetusliikkeen jampoista kivi kantohihnoissa >

Ja sitten alkoi varsinainen pöydän asennus. Ai niin, asenna valaisin ensin, se olisi ollut paljon helpompaa kun ei olisi tarvinnut varoa valmista pöytää (valaisimesta alempana).

Tarvittava asenne, työkalut ja tarvikkeet

Jos joskus jaksan dokumentoin vielä sen, miten riittävä tila snooker-pöytää varten saadaan varmistettua arkkitehtisuunnittelussa, sen mitkä jonninjoutavat tilatarpeet saattavat pöytähanketta suunnitteluvaiheessa uhata ja erityisesti sen miten riittävä tila kuitenkin saadaan säilymään alkuperäisessä jalossa käyttötarkoituksessa. Varsinaisena snooker-pöytäparadoksina voi pitää sitä, että pöytä mahtuu vaivaiseen 5x7 metrin huoneeseen, mutta harvoin edes 200 neliömetrin taloon.

Pöydän asennuksessa tarvitaan lähinnä aikaa ja maalaisjärkeä. Ensimmäistä kertaa pöytää pystyessä ei varmasti pääse tuntipalkoille, mutta toisaalta onnistumisen tunteet verrattuna pettymyksiin ovat paremmassa suhteessa kuin snookeria pelatessa. Suurin uhka asennuksen onnistumiselle on se että vaimo ei pysty täysin ymmärtämään pöydän asentamisen eteen tekemiäsi uhrauksia vaan keksii kaikenlaisia toisarvoisa askareita jotka rikkovat asennusrauhan. Vaimon motivaatio kannattaakin varmistaa jo etukäteen kertomalla hänelle tunteikkaasti miten tärkeä asia snooker on.

Seuraavilla vehkeillä pärjää mainiosti: normaalikokoinen ristipääruuvimeisseli, pieni ristipääruuvimeisseli, valtava talttaruuvimeisseli (mielellään isompi kuin mitä rautakaupan isoin malli on), hylsyavain, leveä lasta, mehiläisvaha, niittipistooli ja niittejä, pitkä vatupassi (rungon vaaitukseen), tunkki tai simppeli vipuviritys (ks. kuvat alla), musta tussi, kokoonpuristumattomia korotusläppia pöydän jalkojen alle ja kivilevyn ja pöydän rungon väliin.

Kivilevyjen valmistelu

Kivilevyjen saumojen tasaus tehdään mehiläisvahalla. Edellisessä asennuksessa käytetty mehiläisvaha kannattaa kaapia suurimmaksi osaksi pois ennen kuin kivilevyt työnnetään saumoistaan yhteen. Erityisen tarkka kannattaa tietysti olla sen vahan osalta joka on kivilevyjen välissä koska se voi estää kivilevyjä pääsemästä tiukasti yhteen mikä vaikeuttaa sauman käsittelyä myöhemmin.



Kun vanha vaha on poistettu työnnetään kivilevyt tiiviisti yhteen niin että kopsahtaa. (Jos välissä on jotakin vaikkapa vahaa kuuluu tympeä tsump ääni ja kivilevyt jäävät ikävästi raolleen toisistaan.) Vedin vielä kivilevyt kuormaliinoilla yhteen, taisi olla ihan turha työvaihe, mutta en halunnut että levyt irtoavat toisistaan ollenkaan kun vaaitin seuraavassa vaiheessa pöytää.

Pöydän vaaitus

Seuraavaksi pöytä pitää saada nyt kivilevyjen kanssa mahdollisimman hyvin vaateriin. Kuvissa vipuna lankku jolla sai varovasti nostettua jalkoja sen verran että sain korotusläppiä sujautettua niiden alle. Korotusläpät leikkasin tuuletushormien tulppina toimineista noin millin paksuisista muovisista kansista. Reilun 2 metrin mittaisesta vatupassista ei oikein enää tässä vaiheessa ollut hyötyä. Snooker-pallon pyörittely kivilevyillä oli käytännössä paljon nopeampaa ja tarkempaa.




Kivilevyn saumat osoittautuivat kaikista hankalimmiksi saada kohdalleen. Vaikka kaikki viisi kivilevyä olivat suorassa kivilevyjen saumat tuntuivat joiltakin kohdilta käteen. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi asettaa pieniä korokelappuja pöydän rungon ja kivilevyjen väliin tarvittaviin paikkoihin. Kuvassa tarvittava hellävarainen nostovipu ja pöydällä jatkuvasti pitämäni pitkä vatupassi jota vilkuilemalla varmistuin aina välillä siitä etten ole tehnyt mitään ihan hölmöä. Paljon vatupassia parempi keino tarkkailla pöydän osien suoruutta on kuitenkin ihan tavallinen snookerpallo.


Saumojen tilkitseminen mehiläisvahalla

Kun kivilevyjen saumat on niin hyvin tasassa että saumat eivät enää juurikaan tunnu, saumat voi viimeistellä mehiläisvahalla. Mehiläisvaha osoittautui vanhaksi apteekkitavaraksi jota ei enää saa apteekeista. Mehiläisvahaa kannattaa kuitenkin käyttää koska sillä ei oikein millään pysty tuhoamaan pöytää ja sen työstäminen on todella helppoa.

Sulata mehiläisvaha 70 asteiseksi jossakin niistä sadoista lasikipoista jotka vaimosi on jo valmiiksi tuhonnut käyttämällä niitä kynttilänjalkoina. Onnistuu esimerkiksi vesihauteessa. Kaada mehiläisvahaa saumaan aina muutaman kymmenen sentin matkalle kerrallaan ja tasoita vaha lastalla saumaan ja sen ympäristöön. Älä välitä vaikka vaha jämähtää muhkuraiseksi, tärkeintä että vahaa on kaikissa mahdollisissa rakosissa ja kuopissa joita kivilevyjen saumalle tuppaa jäämään. Anna vahan jähmettyä muutama minuutti ja kaavi sitten leveällä lastalla liika vaha pois. Käsittelyn jälkeen saumakohtaa ei enää sormella tunnustelemalla huomaa ollenkaan. Kuvassa sauma mutta kuva ei oikeastaan kerro mitään hyödyllistä. Oleellista on vain se että saumassa on vahaa ja liika vaha on kaavittu pois.



Saumojen käsittelyn jälkeen putsasin pöydän kaikesta roskasta ja löin hitaita lyöntejä tarkistaakseni pöydän suoruuden
1) kustakin kulmasäkistä ristikkäiseen kulmasäkkiin
2) poikittain kutakin kivilevyn keskikohtaa pitkin kumpaankin suuntaan
3) poikittain kutakin kivilevyjen saumaa pitkin kumpaankin suuntaan

Jos kaikki lyönnit erittäin hiljaa lyötynä kulkevat suoraan on pöytä varmasti suora. Toisaalta koska sekä kivilevyt että puuosat ovat kuitenkin yksilöitä en usko että kovinkaan montaa pöytää maailmassa saa niin suoraksi etteikö osa em. lyönneistä kaartaisi hieman. Verka vähentää kaartamista mutta ei poista sitä kokonaan. Minun pöydälläni kohdat 1 ja 3 onnistuivat kun taas 2 keskimmäisellä kivilevyllä harmillisesti kaarsi hieman. Veran asennuksen jälkeen kokeilin tietysti samoja lyöntejä ja veran kanssa myös lyönti 2 vierii suoraan. Snookerpallo suoraan puhtaalla kivilevyllä on uskomattoman tarkka havaitsemaan pienimmänkin kallistuksen.

Lopuksi kiristin pöydän keskiviivan alla olevat puupalkit tukemaan kivilevyjen keskiviivaa. Keskiviivan tuella ei taida olla mitään pelillistä merkitystä, mutta tuki saattaa olla olemassa siksi etteivät kivilevyt menisi keskeltä poikki jos joku päätyy ripustamaan pöydän valaisimen kattoon tikkailta jotka seisovat pöydän kivilevyjen päällä.

Veran kiinnitysrimojen asennus

Kivilevyn kulmiin ja keskipussien kohdille kiinnitetään kivilevyn pussinsuita varten muotoiltuja kaaria myötäilevät puupalikat. Jostakin syystä nämä palikat kiinnitetään hieman pidemmillä ruuveilla kuin millä kivilevyn alareunoihin kiinnitettävät rimat kiinnitetään. Jos käytät vääriä ruuveja niin homma menee uusiksi koska liian pitkät ruuvit tulevat ikävästi rimoista lävitse mikä lisää riskiä repiä verka rikki ruuvinkärkeä vasten. Peribrittiläisen perinnekäsityötaitajien pitkän tradition ansiosta pitkä ruuvi on suunniteltu juuri niin pitkäksi että sen aiheuttamaa vahinkoa on vaikea havaita heti.


Pussien kohdille tulevat puupalikat.


Veran asennus

Uusi verka kuului kauppaan ja se tuli postissa perässä pienellä viiveellä. En muista mikä verka tämä tarkalleen on mikä on noloa, eli jos joku tunnistaa kuvasta tarkan veran tyypin niin mailailkaa.


Eräs viheliäisimmistä työvaiheista oli poistaa vanhat niitit veran kiinnitystä varten kivilevyjen alareunoihin kiinnitettävistä rimoista. Tästä viisastuneena säädin niittipistoolin niin, että niitit eivät mene pohjaan asti vaan ne on helppo poistaa jos haluaa vaihtaa veran. Tästä oli myös hyötyä verkaa asentaessa koska muutama ensimmäinen niitti on kuitenkin myöhemmin irrotettava kun verka asennuksen myötä vähitellen kiristyy ja asettuu.

Veran yläpuoli on se jossa on kädellä kokeilemalla selvästi tuntuva toiseen suuntaan karhea ja toiseen suuntaan täysin sileä nukka. Verka asennetaan siten että nukka osoittaa mustan pistettä kohti, siis verka tuntuu sileältä kun vedät kättä sinisen pisteeltä kohti mustan pistettä.

Asensin veran näin: Kaikki kiinnitykset niittipyssyllä. Kiinnitä verka keskikohdiltaan keskipussien keskikohdalta. Kiinnitä pöydän kaikki neljä kulmaa. Venytä verkaa keskipussien kohdilta siten että saat veran asettumaan lähes sileäksi pussien suista ja kiinnitä verka.  Nyt voit kiristää verkaa kulmapusseja kohti hieman lisää ja lisätä kulmapussien kohdille niittejä. Kiinnitä verka kunkin vallin keskikohdalta sopivasti verkaa kiristäen. Ja lopuksi lisää niittejä sopivin välein.

Valliverat olivat hyväkuntoiset eli niitä ei tarvinnut vaihtaa. Joskus aikoinaan Otaniemen biljardisalilla SBO:lla olen valliveratkin samanlaiseen pöytään vaihtanut eli sekin kyllä onnistuu ihan maalaisjärjellä ja maltilla. Haastavinta on muistaakseni saada kaikki rypyt sijoittumaan vallin alle pöytää vasten venyttämällä verkaa vallikumin ympärille sopivasti.

Vallien asennus

Seuraavaksi nostetaan teräsvallit paikalleen huomioiden keskipussien pyöreämpi leikkaus verrattuna kulmapusseihin. Pultit aluksi löysälle ja vain pari pulttia per valli niin että valleja voi naputella pituussuunnassaan helposti suuntaan ja toiseen. Kun vallit on näin löysillä pulteilla paikoillaan kannattaa ensimmäiseksi mallata keskipussin takaraudan (ja nahan) kanssa sitä minkä levyiseksi keskisäkki suurin piirtein tulee säätää ja lisäksi asettaa vallit niin että keskisäkit ovat tarkasti keskellä pöytää.

Seuraavaksi päätyvallit keskelle päätyjä. Päätyvallit kannattaa laittaa heti kerralla ihan tarkasti keskelle ja ne voi kiristää jo kiinni. Seuraavaksi säädetään sivuvalleja varovaisesti naputtelemalla kulmapussit yhtä suuriksi ja keskipussit keskenään yhtä suuriksi. Kun pussit ovat oikean kokoiset vallit kiristetään kiinni ja tarkistetaan etteivät ne pompota palloja. Jos pallo hyppää vallista vähänkin ilmaan kun siihen lyö pallon kovaa se on liian matalalla maatessansa pöytää vasten eli pultteja pitää löysätä ja nostaa vallia hieman ylöspäin ennen kuin se kiristetään kiinni uudelleen.

Säkkien viralliset mitat ja muodot ovat tarkoin varjeltu salaisuus. Jos löydät pussien virallisista mitoista ja profiileista kuvat jostakin niin mailaa minulle ja laitan ne tänne esille. Jos teet kulmapusseista liian suuret niin keskisäkin takarauta ei mahdu paikalleen ja jos kulmapussit ovat liian ahtaat jäävät breikit pieniksi. Neuvoisin siis tekemään keskipusseista niin tiukat kuin mitä keskipussin takarauta luontevasti sallii jolloin kulmapussien takaraudat istuvat hyvin paikoilleen ja kulmapussit eivät ainakaan ole liian pienet. Näin toimien tämän pöydän kulmapussit myös näyttävät suoraan yläpuolelta katsottuna symmetrisiltä suhteessa kivilevyn kaarevaan pussinsuuhun, mikä tietysti on suotavaa. Kuvassa yhdessä vallissa väliaikaisesti puuvalli kiinni jotta ymmärsin miten takarauta istuu suhteessa teräsvalliin.


Vielä pussien koosta. Legendan mukaan kisapöydällä pitäisi voida asettaa kolme palloa seuraavasti pöydälle: kaksi palloa päätyvallia vasten ja kolmas pallo samaan linjaan näiden kahden pallon kanssa kulmapussin suulle koskettamaan sivuvallia. Kolmas pallo ei siis putoa säkkiin kun se koskettaa sivuvallia ja on linjassa kahden päätyvallia vasten olevan pallon kanssa. Tämä ei käsittääkseni onnistu ellei pöydän pussien leikkaukset (ns. undercut) ole kisamallia. En jaksanut tällä asialla vaivata päätäni tämän enempää.



Puuvallien asennus

Puuvallit asennetaan ruuvaamalla ne pulteilla kiinni teräsvalleihin. Pultit kannattaa jättää löysälle. Ensin kiinnitetään päätyvallien puut minkä jälkeen kulmasäkin takarauta kiinnitetään sivuvalliin ja sitten sivuvalli paikalleen siten että kulmasäkin takarauta on paikallaan. Pöydän kyljen toista puuvallia kiinnittäessä pitää tietysti myös muistaa laittaa keskisäin takarauta paikalleen. Kun vallit ovat paikallan kannattaa ne silmämääräisesti keskittää teräsvallien taakse niin että näyttää hyvältä.

Pussien takaraudat kiinnitetään paikoilleen pikillä pulteilla puuvallien alapuolisista reiistä. Pultteja ei saa paikoilleen enää sen jälkeen kun puuvallit on kiristetty paikoilleen.

Seuraavaksi puuvallien pultit kiristetään niin, että valliverka jää hieman korkeammalle kuin puuvalli niin, että köli liukuu veran päällä eikä puuvallin päällä vallin päältä palloa lyödessä. Puuvallien kiinnityspulttien piilottamiseksi pujotetaan pöydän kaikkiin puuvalleihin suojaläpät. Pöydän nimikyltti alapäätyyn. Jos läppä ei liu'u paikalleen niin ota pois uraan pudonnut katkennut ruuvi, kuvassa. Läppää voi myös runnoa paikalleen ruuvin kanssa mutta siinä voi mennä hermot.


Lopuksi kunkin pöydän jalan kylkiin kiinnitetään koristeläpät peittämään jalkojen pultit. Läpät kiinnittyvät puutapeilla eli ne voi lyödä paikoilleen nyrkillä. Läppien kiinnitystapit ovat epäsymmetriset mistä johtuen ne täytyy kaikki asentaa samoin päin. Peribrittiläiseen käsityöläishenkeen epäsymmetriasta ei ole mitään hyötyä mutta se mahdollistaa läppien asentamisen väärin siten että ne eivät keskenään ole suorassa linjassa. Tätä asennustapaa näkeekin käytettävän saleilla usein.

Valaistus

Pöytää asentaessa olisi hyvä olla hyvä valaistus eli pöydän valaisin kannattaisi asentaa ennen pöytää toisin kuin tulin tehneeksi. Valaisimen asennus on muutenkin paljon enemmän varovaisuutta vaativaa kun alla on valmiiksi asennettu pöytä. Valitsin kuusilamppuisen valaisimen jossa on kannat tavallisille hehkulampuille. Asensin kuitenkin kantoihin 33W lämminsävyiset energiansäästölamput joiden pitäisi vastata reilun 100W hehkulamppuja. Tällä järjestelyllä valoa tuntuisi riittävän eikä huoneeseen tule turhaa lämpökuormaa. Oikeastaan ensimmäinen kohtaamani tapaus jossa energiansäästölampuista on oikeasti hyötyä.


Pöydän mitat, pallojen pisteet ja muut merkinnät

Nämä tiedot pitävät paikkansa vain täysikokoiselle 12x6 jalan pöydälle. Pelialue vallien sisäpuolella 3569x1778mm. Korkeus lattiasta vallin yläreunaan 851-876mm. Viralliset pussien profiilit ja mitat tietää vain WPBSA (jos löydät jostakin mitat ja mallit niin mailaa minulle niin laitan ne tänne esille).

Pelialueen merkinnät:
  • Alaviiva on suora alavallin suuntainen viiva vallista valliin, 737mm etäisyydellä alavallista
  • Aloitusympyrä eli D-alue on puoliympyrä alaviivan alapuolella, säde 292mm, keskipiste keskellä alaviivaa
  • musta, yläpiste, 324mm ylävallista ja pöydän keskiviivalla
  • pinkki, pyramidipiste, pöydän keskipisteen ja yläpäätyvallin puolivälissä
  • sininen, keskipiste, pöydän keskipisteessä
  • ruskea, alapiste, alaviivan keskipisteessä
  • vihreä, vasen aloitusympyrän ja alaviivan leikkauspisteessä
  • keltainen, oikea aloitusympyrän ja alaviivan leikkauspisteessä
Alaviiva ja D-alue piirretään tussilla verkaan. Pisteiden paikkoihin liimataan jostakin syystä mustat laput, mutta yhtä hyvin pisteetkin voi merkata pieninä pisteinä tussilla.