K. O. Rosafbel

 Amare olisi muuten varmaan ihan idioottivarma yleishevonen, mutta sillä on ajoittain taipumusta olla oikeaa tulta ja tappuraa puhkuva lohikäärme. Ei se käsittelyssä yleensä ole mikään niin sanottu hirviö, mutta se ilmaisee itseään melko suurieleisesti. Sen voi joku nähdä hurjanakin.

 Ratsastaessa Amare on oikeasti hankalampi. Vaikka se on kärsivällinen ja omaa loistavan keskittymiskyvyn, se osaa olla aika säpäkkä ja lennokaskin ajoittain. Jos energiaa on ehtinyt kerääntymään, on tamma jopa räjähtävä. Iberikkoveri näkyy tammassa siis selkeästi, toisaalta se näkyy myös hyvässä kokoamiskyvyssä ja etuosan keveytenä. Toisaalta innostuessaan se voi alkaa keulimaan ja laukanvaihdot olla vähän yliampuviakin. Amare on myös mukavan herkkä avuille. Se ei ole liian herkkä niin, että reagoisi jokaiseen ihmisen liikkeeseen, muttei mitenkään aliherkkäkään.

 Amare on vähän huonokarvainen ja jouhet lähtevät helposti sen kesällä niitä hangatessa. Ötökkäloimea tamma ei kuitenkaan ole yleensä tarvinnut, siitä ei ole ollut apua ja tammaa se on jopa häirinnyt enemmän. Amare ei myöskään pelkää mitään tai ketään. Se uhmaa vaaraa, vaikkei se ihmisen päälle yleensä käykkään.

 Amare ei ole se tyyppi, jota voi halailla ja lääppiä, mutta hoitotoimenpiteet sujuvat hyvin kunnioittavassa sopusoinnussa. Toki Amare on sen verran herkkä, ettei esimerkiksi kylmät kuolaimet kelpaa sen suuhun sellaisenaan ja tamma heittää helposti vastataistelun päälle, jos jokin on sille epämukavaa.

 Amare ei stressaa helposti ja sen kanssa on mukava käydä niin kilpailuissa kuin muissakin kissanristiäisissä, eikä se lotkauta siitä korvaansakaan.