Lopullinen avaustulos:
pahanlaatuinen nisäkasvain, karsinooma, jonka etäpesäkkeet keuhkoissa,
sydänlihaksessa ja lisämunuaisessa. | CH Sultsinan Melisande
**** Joulukuun
2006 alussa Mustikalta löytyi mahan alta patti, jota käytiin
näyttämässä eläinlääkärille seuraavalla viikolla. Patti diagnosoitiin
nisäkasvaimeksi, mutta ei-kiireelliseksi. Leikkausaika varattiin neljän
viikon päähän. Ehti mennä vain viikko, kun löysin alkuperäisen herneenkokoisen patin
läheltä pientä kovaa ryyhelmää ja pyysin leikkausaikaa
aikaisemmaksi - sitä aikaistettiin viikolla. Joulukuun viimeisellä
viikolla Mustikka alkoi hengittää oudosti ja lakkasi sitten syömästä. Paino oli jo tippunut muutaman viikon takaisesta
hurjasti. Kävimme viikkoa ennen varattua leikkausaikaa eläinlääkärillä
ja röntgen-kuvissa keuhkot näyttivät suttuisilta ja niissä näkyi tiivistymiä. Syynä arveltiin voivan olla tulehdus/astma, mutta kasvaintenkaan mahdollisuutta ei voitu poissulkea. Mustikka sai
oloa helpottamaan pitkävaikutteiset kortisoni- ja antibioottipiikit ja olikin pirteämpi ennen vuodenvaihdetta, jopa ruoka maistui. Tammikuun ensimmäisen viikon alussa oli kuitenkin selkeästi
edellisviikkoa huonompana ja hengitys oli muuttunut todella raskaaksi. Uusissa
keuhkokuvissa neste oli täyttänyt koko keuhkojen alaosan. Voi vain kuvitella miten vaikea sen oli olla... Nyt
Mustikan ei tarvitse enää kärsiä ja se sai elää viimeiset päivänsä
kotona onnellisesti parhaan kaverinsa Mutun ja "pentujensa" kanssa. Kiitos
kaikille, jotka olivat tukemassa raskaan päätöksen edessä ja kiitos
myös kaikille osanotosta kissalamme kantanaaraan ja rakkaan
perheenjäsenemme aivan liian aikaisen menetyksen vuoksi. ****
**** Mustikka oli ensimmäinen kasvatusnaaraani ja A-, B- sekä C-pentueiden emo. Mustikan valmistuminen IC:ksi jäi toteutumatta, kun pillerit eivät kunnolla pitäneet kiimaoireita poissa, ja kun ne jätettiin pois ja ensimmäinen juoksu tuli, tuli myös märkäkohtu ja rouva jouduttiin kiireellisesti leikkaamaan.
Mustikka tunsi myös lempinimet Piuks ja Piukkelisko. Pieni Piuksikka ei ollut niinkään pieni vaan pituutta löytyi sekä kropasta että kintuista. Luonteeltaan Mustikka oli erittäin sivistynyt eikä milloinkaan näyttänyt ihmisille kynsiä tai hampaita sekä osasi kulkea ahtaimmissakin paikoissa tiputtelematta tavaroita. Pienestä asti tyttö harrasti olkapäällä matkustamista ja kertoi asiansa selvästi ja ymmärrettävästi kauniilla äänellään, josta löytyi jos jonkinlaista vivahdetta. Pentunsa Mustikka hoivasi huolella ja oli ihmisiä kohtaan hyvin luottavainen -siis paras mahdollinen kissanmalli jälkikasvulle.
|
