Taiteellisen urani alkutaipaleella taide-elämä oli juuri vapautumassa ns. poliittisuutta julistavasta sisällöstään. Kuvataiteessa se näkyi ekspressiivisyyden (tunteen) voimistumisena. Kun olin pyrkimässä  akatemiakouluun syksyllä  1979  Ateneumissa oli Edvard Munchin suuri näyttely. Tällä näyttelyllä oli suuri vaikutus myös minun varhaisiin tekemisiini. Ensimmäisten maalaus-sommitelmieni lähtökohdat olivat kuitenkin enemmän Francis Baconin  vaikutteiden inspiroimia.  

Maalasin alussa henkilösommitelmia,  jotka olivat hyvin ekspressiivisiä. Tietyllä tavalla kuuluin  ns. ”uus-ekspressionisteihin”. Koska olin kotoisin Kuopion läheltä,  minua kosiskeltiin muuttamaan sinne opiskeluni jälkeen.  Kuopio oli tuolloin suomalaisen ”uusekspressionismin” keskuspaikka.  Mutta, koska syvimmässä sisimmässäni, olen  aina ollut ”vastarannan kiiski”, muuttamiset jäi  ja muutenkin  minua alkoi vähitellen  ärsyttää koko ekspressiivisyyden mantra. Myös omat maalaukseni muuttuivat ekspressiivisyydessään itsetarkoituksellisiksi. Aloin vähitellen  etsiä jotakin muuta, joka ei olisi niin trendikästä . 

1980-luvun loppupuolella muutin maalauksieni koko ”habituksen”, alkusysäyksenä toimi  Egyptin matka vuonna 1987.  Muutin maalaustapani, -aiheeni ja lähes kaiken. Maalauksiini tuli vahvasti impressionistinen väriajattelu. Maalasin (dekoratiivisia) paratiisimaisia kukkamaalauksia.

Koska kukka-aiheet eivät siihen aikaan muita ammatti- taiteilijoita juurikaan kiinnostaneet, tunsin olevani omillani. Aiheesta kehittyi vähitellen minulle eräänlainen tavaramerkki. Kukkamaalaus oli vielä siihen aikaan (1990-luvun alussa) eräänlainen kielletty aihe. Viime aikoina, jolloin tabu kukkamaalausten ympäriltä on häipynyt, olen itse vaistomaisesti kääntänyt kelkkaani johonkin muuhun suuntaan.  

Uusimpien maalausteni idean sain viisi vuotta sitten vaelluksella Italian Dolomiiteilla. Vaikka maalaustapani on aivan erilainen kuin Gaspar David Friedrichillä, on aiheen tunnelmassa kyse samasta asiasta.  

Maisemamaalausteni alalaidassa olevalla ihmisellä (alter egolla, vaeltajalla) on mittakaavallinen merkitys sommittelussa. Kyse on ihmisen pienuudesta luonnon voimien edessä. 

Helsingissä 4.6. 2010