VELJMIES KIERRÄTTELJ
Savon Sanomat 30.7. 2010
Kierrätysmateriaalipatsas seisoo Taidetorin puistossa.
Kierrätysmateriaaleja sahailleet, leikelleet ja yhteen porailleet
kuvataiteilijat Timo Kokko ja Tyko Elo olivat torstaina enää päätä
vaille valmiit. Sitten on kierrätys- Veljmies täydellinen.
Taidetorilla rakennettu veistos on miestä pidempi ja etäisesti robottia
muistuttava. Uuden tekniikan sijaan ukkeli on tosin vuorattu vanhalla käytöstä
poistetulla materiaalilla.
Kokko ja Elo päätyivät Veljmieheen, koska he halusivat rakentaa kuopiolaisille
ennestään tutun hahmon. Vieläpä kun oikea Veljmies on poistettu väliaikaisesti
torilta, tuuraa kierrätys- Veljmies kollegaansa.
Ohikulkijat pääsivät katsomaan ja kommentoimaan rakennusprosessia. Palautetta
on tekijöiden mukaan tullutkin, pääosin positiivista.
- Varsinkin vieraspaikkakuntalaiset ovat kehuneet teosta. Sitä ovat käyneet
katsomassa niin asuntomessuvieraat kuin Rainbow Gathering- porukat. Teoksen
vieressä on palautelaatikko, johon voi jättää kommentteja, Kokko kertoo.
- Muuten on ollut mukavaa mutta helle, lähiravintolan karaoke ja lehmuksista
tippuva mahla ovat haitanneet hommaa, hän jatkaa.
Veetin kohtalo?
Ukkeli on saanut tukikehikon peitteeksi pölynimurin kuoren, renkaan paloja,
VHS- kasetteja, tietokoneen korppulevyjä, tuulettimen suojan ja jalkoihin
laskettelusukset.
- Sukset ihan vaan muistuttamaan kaupungin hiihtoperinteistä, täsmentää Kokko.
Huomionarvoista on, että Veljmiehen kalojen paikalla on tietokoneen
näppäimistö. Nehän ovat nykyajan särvintä, elinkeinovälineitä siinä missä
kalastus ennen.
Käsien asentokin on katsottu tarkkaan samaksi kuin esikuvalla.
Teoksen miehisistä avuista ei lopullista päätöstä oltu iltapäivällä vielä tehty,
mutta toimittajan yllyttämänä Kokko mallasi paikalle punaista puhelinluuria.
Kahva ylöspäin, totta kai.
Ympäristön reaktioista päätellen ratkaisu olisi vaikuttava, mutta saas nähdä
kokeeko romu-Veljmies vielä mammutti- Veetin kohtalon, ja koko komeus
piilotetaan.
Ihmisten rojuista
Ensimmäistä kertaa kierrätysmateriaalin parissa työskentelevälle Tyko Elolle
kiinnostavaa oli tavaran kunnioituksen häviäminen.
- Tajuaa näiden esineiden kuuluneen jollekin. Niiden hajottaminen muuhun
tarkoitukseen tuntuu oudolta.
Teoksen ideana oli, että ihmiset saivat jättää rojua satamatorin puistoon
teosta varten. Yllättävän hyvin materiaalia tuotiinkin, ja niiden lisäksi
käytössä oli 40 lahjoituksena saatua ompelukoneen raatoa.
Taidetorin jälkeistä sijoituspaikkaa kierrätys- Veljmiehelle ei ole tiedossa.
Ehkä se joutuu sinne minne kuuluukin, eli kierrätykseen.
- Nyt se on Taidetorin omaisuutta. Tuntuisi väärältä määritellä sille mitään
tarkkaa hintaa, kun se koostuu ihmisten lahjoittamista tavaroista, tekijät
pohtivat.
Entä nähdäänkö ensivuonna kierrätys Siskotyttö?
- Kierrätysversio Marskin patsaasta ja Oulun Toripoliisista on harkinnassa.
Vielä kun tekeminen on hauskaa, eikä liian totista, Kokko kommentoi.
Pasi Ahtiainen
KOKOT!
Savon Sanomat 25.3. 2010
YHDESSÄ VAHVEMMAT
Kuopion taiteilijaveljet Timo Kokko ja Risto Kokko vihdoin samassa näyttelyssä.
Timo Kokon veistoksia ja tussipiirroksia Taitemia- galleriassa sekä Risto Kokon
keramiikkaa Kellari-galleriassa (Piispankatu 8)
29.3. – 30.4. 2010
Kahden taiteilijan henkinen yhteys on harvoin niin kirkas kuin veljesten kesken.
Kun
kuvanveistäjä Timo Kokko ja
keraamikko Risto Kokko
työskentelevät vielä yhteisessä työtilassa Niiralassa, ajatukset vaihtuvat
pelkällä katseella.
- Vuorovaikutus on järkyttävän lujaa. Yhteisessä työtilassa toisen rehellisen
mielipiteen voi kysyä heti. Veljen makuun voi myös luottaa. Jelpataan puolin ja
toisin. Siinä ovat myös kulmat hioutuneet, Risto kertoo.
Nyt Kokot ovat yhdistäneet voimansa ensimmäiseen yhteisnäyttelyyn, joka avautuu
yleisölle Kuopion muotoiluakatemian Taitemia- ja Kellarigalleriassa ensi
maanantaina.
Näyttely järjestyi luontevasti, sillä isoveli Timo Kokko työskentelee
Muotoiluakatemian visuaalisten alojen opettajana ja Risto Kokko valmistui
samasta opinahjosta neljä vuotta sitten.
- Yhteisnäyttelystä on ollut puhetta aiemminkin. Vaikka meillä on erilainen
muodon maailma, aiheet eivät ole niin kaukana toisistaan, Timo sanoo.
- Nyt oli oikea hetki. Tämä on minulle vielä ensimmäinen näyttely, ja mikäs sen
coolimpaa kuin yhteisnäyttely Timon kanssa, Risto jatkaa.
Metallimusiikin ystävinä Kokot tuovat näyttelyavajaisiin DJ-vieraaksi Turmion
Kätilöistä tutun MC Raaka Peen.
Jättiläiskasvusto
Timo Kokko tunnetaan kuvanveistäjänä orgaanisista ”alien- muodoista”.
Taitemian kokonaisuus on kaikkineen orgaaninen: se avaa Kokon työskentelyn
ketjun luonnospiirroksesta veistokseksi ja nivoutuu temaattisesti yhtenäiseksi.
Tussipiirros Standing Water on
muuttunut puun ja teräksen rakenteeksi, katosta kurkottavaksi Space Filleriksi, joka täyttää tilaa
kuin leväkasvusto vedessä. Myös Red Tide-
veistos ilmentää ”punaista vuorovettä” , levän valtaamaa vesistöä.
Esillä on Kokon töitä Laterna Magican näyttelystä viime vuodelta sekä kolme
uutta teosta. Taitemian yhtä siipeä hallitsee juuri valmistunut jättimäinen,
kolmijalkainen vesikirppu, Water Flea.
Puusta ja teräksestä tehty teos saa kruunukseen vielä Maria Iltolan puhalletut lasikuvut.
- Vesikirppua katsotaan tavallisesti ylhäältä alaspäin. Muutin perspektiivin
niin, että kirppu katsoo nyt ihmistä alaspäin. Siinä on sitä tuttua Alien-
maailmaa, Kokko kertoo.
Timo Kokon määräaikainen pesti muotoiluakatemian opettajana päättyy keväällä.
Sen jälkeen hänen on tarkoitus muuttaa puolison työn vuoksi Helsinkiin ainakin
pariksi vuodeksi.
Käärme loi nahkansa.
Muotoiluakatemian kasvatti Risto Kokko palaa tuttuun taloon Kellari-gallerian
näyttelyssään.
Kokko sai nostetta töilleen heti valmistuttuaan keraamikoksi ja perusti oman
yrityksen vuonna 2006. Käyttöastioiden pääkallokuvio ja niitti –istuke tulivat
Kokon tavaramerkeiksi.
Useat rock-bändit, kuten Nightwish, Tarot, Negative, Apulanta ja Turmion Kätilöt löysivät kallot ja
niitit fanituotteiksi. Kallo jatkaa yhä elämäänsä Kokon keramiikassa, nyt
shabluunana tehtynä.
Välillä Kokko piti puolen vuoden tauon keramiikasta, kokeili toimistohommia ja
sai potkut. Onneksi, koska sen jälkeen hän löysi uuden potkun omaan firmaan.
Nyt tuore Käärme- keramiikkasarja symbolisoi isoa muutosta, nahan luomista.
Sarjaan kuuluu jo täysi pöytäkattaus erilaisia tuotteita.
- Joku voi ajatella, että käärmeen nahka on rock-klisee, mutta se on todellinen
vertauskuva prosessista, jonka olen käynyt läpi Kokko kertoo.
Ote käärmeeseen on todellinen, sillä astioiden pinnassa kiemurteleva
moniulotteinen käärmeen nahan tekstuuri tuntuu käteen saakka.
Kokon uutta tuotantoa ovat myös Koppis- ja Pääsky- sarjat. Koppiksessa astioita
koristaa tribaalitatuointia muistuttava koppakuoriainen. Samaa ”tatskatyyliä ”
mutta lempeämmillä muodoilla jatkaa Pääsky.
Perinteisemmälle linjalle osuvat nostalgiset, emalimukin muotoa jäljittelevät
korvamukit. Purkkisarjassa kuljetaan niinikään maalaisromanttisessa 1950- luvun
hengessä.
” Fanaattisena koiraihmisenä” Kokko on ottanut mukaan myös kaksi keraamista
koiran ruokakuppia. Kokon yrityskin – Daxhund Ceramics – on saanut nimensä
Veikko- mäyräkoiran mukaan.
Risto
Löf
Lahden taidepanimo 7.8. - 31.8.2008
Etelä-Suomen Sanomat 24.8.2008
Erikseen ja yhdessä
Taidepanimon Hiivahuoneessa
esillä olevan näyttelyn ensitunnelmaan vaikuttaa suuresti se, kummastako
sisäänkäynnistä vierailija astuu tilaan.
Hunajakellarin puolelta saapuessa Jukka Huhtalan suurikokoiset maalaukset
avaavat keskustelun, kun taas toisen sisäänkäynnin äärellä Timo Kokon
veistokset ja seinäreliefit vievät ensimmäisenä huomion.
Sama se, kummasta sisäänkäynnistä vierailija saapuu, teokset ottavat kyllä
vähitellen oman paikkansa. Alkuun kannattaa kuitenkin pysähtyä hahmottamaan
kokonaisuutta rauhassa, sillä näyttelyn kolme osaa - Kokon veistokset, Huhtalan
maalaukset ja Hiivahuone näyttelytilana - ovat kaikki vahvoja ja voimakkaita.
Taiteilijoiden teokset ovat myös kooltaan suuria, joten voisi jopa miettiä
näyttelyn teosmäärän vähentämistä teosten raikkaan vuoropuhelun säilymisen
kannalta.
Käsitepareja
Kokko ja Huhtala työstävät taidettaan hyvin eri tavoin. Vaikka taiteilijoiden
teokset näyttäytyvät melkein toistensa vastakohtina, ne kuitenkin tuovat esille
samoja teemoja ja hakevat ilmaisullisen voimansa muutamien käsitteiden
vastakkainasettelun kautta.
Syntinen ja pyhä. Hyvä ja paha. Teoria ja käytäntö, puheet ja toiminta. Voitto
ja erehdys.
Näitä käsitepareja Kokko ja Huhtala pohtivat teostensa avulla hyvin
monimuotoisesti: käsitteiden keskinäiset kamppailut ja taistelut näkyvät
ihmisen mielessä, koko yhteiskunnassa ja ihmiskunnassa laajemmin sekä
maailmankaikkeudessa. Operoidaan siis juuri sillä asialla, mikä on elämän
suurin vaikeus ja haaste.
Vakavaa kevyesti
Jukka Huhtalan maalauksista kasvotutkielmat jäävät vierailijan mieleen.
Erilaiset tunnevirtaukset ja -kuohut ovat maalauksissa selkeinä ja rehellisinä
esillä.
Viha ja raivo, kapinointi, murtautuminen kaavamaisuudesta, pelko tai hämmästys
näkyvät hahmojen ilmeissä ja eleissä. Kaiken kielletyn kaipuu ja viehätys,
väsymys, luovuttaminen, hämmennys ja epätoivo piirtyvät maalauksissa kasvoille
peittelemättömästi.
Timo Kokon veistokset houkuttelevat vierailijaa läheiseen tuttavuuteen. Niiden
äärellä tulee voimakas halu koskettaa veistoksen pintaa, sivellä, koputella
ehkä kokeilla teoksen painoa tai keveyttä. Juuri teosten pinnan
arvoituksellisuus ja salaperäisyys tekee Kokon taiteesta vastustamatonta.
Jaana Parikka
XXX, 14.4. - 4.5. 2008
Savon Sanomat 16.4. 2008
Pura
ja kokoa ihminen
Ensi
kertaa Kuopiossa näyttelyllään esittäytyvä kuvataiteilija Timo Kokko avaa kehon
lihas kerrallaan.
Kun
ihmistä tutkii, sitä purkaa kuin auton moottoria: tässä on lihas, tässä on
ratas. Nuoren kuopiolaistaiteilijan Timo Kokon suhde kehoon on viileän
analyyttinen ja esteettinen. Tussipiirustuksissa ihminen on kasvoton,
veistoksissa vailla kaikkia raajoja. Se ei ehkä ole rajojen rikkomista, mutta
raajojen rikkomista ainakin.
Kokon taiteesta tekee pelkistetyn ja ajattoman sekin, että hän ei ole koskaan
repäissyt värien yltäkylläisyydellä. Tekijä virnuilee, että savolaisen
kuvataiteilijan kaudet vaihtelevat mustasta valkoiseen ja harmaaseen.
-
Siinä mielessä olen värisokea. Mutta väri tulee sitten kun sille tuntuu.
Synkkääkö? Ei lainkaan, vastaa Kokko. Keraamiset pienoisveistokset todentavat
itseironisesti näyttelyn valmistuksen kehityskaaren. Top Gun-
veistoksessa penis roikkuu velttona, Push or Pull nousee taistoon ja
lopuksi tulee "oscar- palkinto", Standing One.
Kokon taidetta nähdään vihdoin omana kokonaisuutena Galleria Carreessa. Imatran
taidekoulusta valmistunut Kokko on osallistunut useisiin Ars Liberan
ryhmänäyttelyihin vuodesta 2004 alkaen. Nyt koitti aika ensimmäiselle
yksityisnäyttelylle kotikaupungissa.
Taidetta
ilman turhia kehyksiä
Kokko
on tehnyt aiemmin suurikokoisia polyuretaaniveistoksia. Sellaisia oli
kaavailussa myös Carreen näyttelyyn. Suunnitelmat vaihtuivat, kun kaivattua
rahoitusta ei tullut. Taiteilija loi uuden rytmin työskentelylleen: päivässä
syntyi yksi piirros ja yksi pienoisveistos.
- Tussipiirrokset olivat ihan uutta. Mulle piirtäminen on ollut
luonnosteluväline. Nyt piirsin paspispahville, joka on liimattu mdf-levylle.
Luonnosmaisuus säilyy yhä. Kehykset eivät vain sovi minulle missään suhteessa.
Pienoisveistokset
on tehty keraamisesta savesta. Avuksi tuli taiteilijan keraamikkoveli Risto
Kokko, jonka pajalla veistokset valmistuivat loppuun. Materiaalin Timo
Kokko tuntee itsekin hyvin.
- Savi on sitä polkupyörällä ajamista.
Populaarikulttuurin
ilmentymät heijastuvat Kokon taiteeseen: Tripod- piirroksessa ihmiskehon
muodonmuutos luo viitteen Alien- elokuvaan, veistosten tukevissa
lihaskimppujaloissa näkee otteita supersankarisarjakuvista.
Työskentelyä viitoitti myös tietty musiikkivalikoima: Tool- progemetalliyhtyeen
10 000 days- albumi sekä Mike Oldfieldiä, Pekka Pohjolaa
ja Placeboa.
Viime vuosi oli Kokolle työteliäs. Kevään aikana valmistuivat suurikokoiset
teokset yksityisnäyttelyyn Galleria 5:een Ouluun elokuuksi. Sen jälkeen Kokon
taidetta nähtiin Vuoksenhovi All Stars- ryhmän näyttelyissä Porissa ja Turussa.
- Viime vuoden teokset olivat enemmän abstrakteja ja mielialaa luovia.
Avajaisten jälkeen Verjnuarmun keikalle
Carreen
näyttelyn nimi- XXX – viittaa taiteilijan 30- vuotissyntymäpäivään. Se
koittaa myöhemmin huhtikuussa, mutta varaslähtö otetaan näyttelyavajaisissa
perjantaina.
- Ensin juhlitaan Carreessa ja sitten mennään Verjnuarmun keikalle
Henkkaan, Kokko kaavailee.
Seuraavaksi taiteilija keskittyy isoon installaatioteokseen, joka on
suunnitteilla Ars Liberan syksyn juhlanäyttelyyn. Kesällä edessä on
maalausperformanssi Jukka Huhtalan kanssa Kuopion satamassa 360 astetta-
aluetaidenäyttelyssä.
Risto Löf
VALLS, 2007
Satakunnan Kansa 18.9. 2007
Timo Kokko, Tyko Elo, Pauliina Jokela, VUOKSENHOVI ALL STARS,
Poriginal galleria 8.9. - 25.9. 2007
Imatran
taidekoulu yhdistää Poriginalin yläsalin kolmea taiteilijaa.
Opiskeluaikoina yhteen hitsautunut joukko tuo lahjakkaan panoksensa
Porin alkavaan taidesyksyyn. Näyttelyn yhteinen nimittäjä on
veistotaide. Tyko Elo ja Timo Kokko jakavat
kiinnostuksensa erikoiseen veistomateriaaliin; molemmat operoivat
uretaanilla ja akryylillä. Tuloksena on Elolta tekstuuriltaan röpelöisiä
rypistyksiä ja riemunkirjavia eläinhybridejä. Mutta aavistuksen
möhkälemäiset hirmut herättävät huvin sijasta pieniä pelon tuntemuksia.
Kokko tyylittelee hillitymmin hyödyntäen materiaalin suolimaisen
orgaanista olemusta. Reliefit ja figuurit vyöryvät katsojaa kohti,
taiteilijan hallitessa kuitenkin hienosti ilmaisunsa. Menneisyydestä
kumpuavat Klimtin kaiut. Viitteet ovat aavistuksenomaisia, mutta aistittavissa. Kokon töissä loistaa eräänlainen tyyneys.
Pauliina Jokelan teoksia taas voi kuvailla raikkaan infantiileiksi. Hilpeää tunnelmaa korostavat naulan kantaan osuvat nimet, tyyliin Naamasi voi jäädä tuollaiseksi. Otukset
huojuvat hiljaista draamaa, jonka viimeistelee teosten pintaan
terävästi piirtyvä huumori. Herkkyys ilman imelyyttä tuo näille töille
pisteet.
Kati Heljakka
Muscle Memory 8.8. - 28.8. 2007
Pohjolan Työ 13.8. 2007
Timo Kokon
reliefejä ja veistoksia Galleria 5:ssa Oulussa 26.8. saakka
Näkemystä ja
tulosta
Kuopiolainen
kuvataiteilija/kuvanveistäjä Timo Kokko on pystyttänyt Galleria 5:een näkemisen
ja kokemisen arvoisen reliefi- ja veistosnäyttelyn. Käyttämästään
materiaalista, polyuretaanistani Kokko kertoo: -Sen kanssa työskentely on ollut
hyvin positiivista. Ehkä se, että sillä on oma tahto, on ollut se suuri himo
kyseistä ainetta kohtaan.
Pohtiessaan teoksissaan olemassaolon ja ihmisen kaksijakoisuutta Kokko on
luonut loppuun saakka pohtimansa muotokielen avulla voimakkaasti vaikuttavia
teoksia.
Reliefi Dualism I tuo välittömästi mieleen aivorakenteen kaaviokuvan, jossa
puoliskojen musta ja lyöntimetallin kulta viittaisivat olemuksemme
ratkaisemattomaan hyvän ja pahan ristiriitaan. Samannimisessä Dualism II:ssa
kultaiset ja mustat kiemurat punoutuvat toisiinsa, niin kuin käyttäytymisemme
ja tekojemme kahtalaiset vaikuttimet.
Sarkofagimaisissa, vain kasvot paljastavissa Klimt´s Blanket I:ssä ja II:ssa
katoavaisuuden ja katoamattomuuden tematiikka saa ylevän kuvauksen: vaikka
kehomme hajoavat, parhaat ajatuksemme ja unelmamme ovat kuolemattomia.
Erilliseen, himmeästi valaistuun tilaan sijoitettu yhdistelmäteos Ecce Homo ja
Muscle Memory korostaa ihmisen fyysistä perusolemusta, hänen voimaansa, mutta
myös usein elättelemäänsä kaikkivoipaisuuden harhaa.
Soile Seppä
VALLS, 2006
Savon Sanomat 16.6. 2006
Vuoksenhovi All
Stars, Tyko Elon, Jari Santaniemen ja Timo Kokon ryhmänäyttely Galleria
Kapriisissa (Kauppakatu 12, Kuopio) 9. heinäkuuta saakka.
Aulabaariterapia yhdisti veistäjät
Imatran taidekoulusta valmistunut taiteilijakolmikko Tyko Elo Espoosta, Jari Santaniemi Oulusta ja Timo Kokko
Kuopiosta palaa yhteen Galleria Kapriisin kesänäyttelyssä. Näyttelyn
nimi Vuoksenhovi All Stars, on myös viittaus yhteisiin oppivuosiin.
Taidekoulun vieressä, hotelli Vuoksenhovin aulabaarissa,
"terapiatilassa", kolmikko istui iltaa, keskusteli ja "nollasi" pitkiä
työpäiviä.
Alun pitäen yhdistäväksi nimittäjäksi tuli kuvanveisto, vaikka jokaisella tekemisen tyyli kulkeekin omaan suuntaansa.
Kapriisin näyttelyssä veistäjät esittäytyvät yksin ja yhdessä.
Santaniemeltä mukana on veistoksia, Kokolta veistoksia ja piirustuksia,
sekä Elolta suuri "autoinstallaatio". Lisäksi kaverukset valmistivat
yhteisen teoksen gallerian seinälle. Jokainen toi siihen omaa
materiaalia ja lisää kerättiin roskalavoilta. Päivää ennen avajaisia
futuristinen lasikuitu- polyuretaaniveistos koottiin yhteen.
Nykyautoilu ei pelasta miestä
Kun Tyko Elo aloitti opinnot Imatran taidekoulussa, hänen työsarkanaan oli taidegrafiikka. Mieli muuttui opintojen kuluessa.
- Veisto tuntui pölyiseltä ja raskaalta, iljettävältä. Nyt
kolmiulotteiset työt syntyvät luontevasti. Niitä on helpompi tehdä
kertoo Elo.
Kapriisin tilassa huomio kiinnittyy seinien lisäksi lattialle, jolle Tyko Elo on "ripustanut" Auton viemää – installaationsa. Naiivin humoristiset ja värikkäät kipsiautot rullaavat pitkin teipattua valtatietä.
- Naisasialiike iskee päälle, mutta missä on miesten vastahyökkäys?
Ryhdyin tekemään autoja. Toisaalta nykyautojenkin äärellä miehisyys
katoaa. Ne ovat vain olioita, osa nykyluontoa. Ne näyttävät vääjäämättä
toisiltaan, standardien mukaisilta, muotoilee Elo.
Elon kipsiautot
eivät ole yhteen muottiin valettuja vaan vinksahtaneen ja venähtäneen
muotopuolia. Tekijälle kyse on myös muotokokeilusta: kuinka kauas voi
mennä, että muodon tunnistaa vielä autoksi.
Ihminen loisena ja koneiston osana
Jari
Santaniemi ja Timo Kokko vastaavat näyttelyn vakavasta puolesta.
Santaniemen lasikuidusta ja puusta veistämä veistostrilogia Metamorfoosi alkaa
toukasta, johon loispistiäinen tuikkaa oman siemenensä. Niin
läpikuultavan kotelon sisällä kasvaa vieras olio. Lopulta siitä
kuoriutuu häijynoloinen, alien- kasvoinen loispistiäinen.
- Ihminen
voi olla samanlainen loinen toiselleen niin henkisesti kuin
taloudellisesti. Ja elämähän on muodonmuutosta koko ajan, pohtii
Santaniemi.
Timo Kokolta on esillä tekijälleen ominaisten
polyuretaaniveistosten lisäksi liitupiirroksia. Kuluvan vuoden aikana
syntynyt piirrossarja on karu ja pelkistetty, teknotragedian värittämä
kehityskertomus. Siinä ihminen syötetään hammasrattaiden koneistoon ja
viedään läpi väkisin. Edessä häämöttää elämäntyön palkinto, kultainen
ratas.
Tummasävyiset polyuretaaniveistokset ja teosten nimet, kuten Machinery, Asap (As soon as possible), System ja Tool, viestivät nekin Kokon tematiikasta. Mastermind- veistoksen kolme kultaista kasvoa muistuttavat Fritz Langin Metropolis- klassikkoelokuvan koneihmisiä.Risto Löf