Ranskanbulldogin ROTUMÄÄRITELMÄ

              
Koiria 1890-luvulta

Rotumääritelmässä on yleensä asioita joita liian tarkasti tulkitseva voi tehdä rodun terveydelle hallaa. Rotumääritelmä ohjaa aina rodun ulkomuotoa mutta kuten monienmuidenkin rotujen kohdalla omien rotujeni rotumääritelmissä on asioita joiden tulkinta jää kasvattajalle ja hänen tietyn tyypin ihannoinille ja jos se sisältää eläinsuojelullisen epäkohdan sitä ei voi tulkita suoraan ja jyrkästi. esim. "mahdollisimman suuri" ei tarkoita sitä, että kasvatuksessa on yritettävä tuottaa mahdollisimman suuria koiria vaan se muu terveys menee edelle (onneksi suuri osa tuomareista ovat tämän käsittänyt ja SKL ehdottaa enimmäis korkeuksia)  ja Ranskiksen "erittäin lyhyt kuono" on katsojan silmässä, kenentahansa ulkopuolisen silmissä kuono on jo `hyvin töppö`kun se jonkun kasvattajan mielestä on "liian pitkä.." Jalostuksessa käytetään paljon yksilöitä jotka sijoittuvat korkealle näyttelyissä, tämä ei välttämättä takaa rodun terveyden kehitystä oikeaan suuntaan. Kahden esim.MVA koiran yhdistäminen ei ole aina hyvä asia!

Kaikki jalostukseen sopivat koirat eivät käy näyttelyissä, kasvattajat ainoastaan on `velvoitettu`siihen. Usein saa kuulla kommentteja siitä, ettei Ranskiksen omistaja halua lähteä näyttelyihin koiransa kanssa koska on saanut osakseen epäystävällisyyttä tai tuntuu, ettei keskustella saa!Menkääpä itseenne ihmiset ja ottakaa uudet mukaan, se on ainoa keino jakaa tietoa! Koiraa on tärkeä käyttää kuitenkin näyttelyissä jossa saat ulkopuolisen näkemystä rodunomaisuudesta, liikkeistä, terveestäkin ulkomuodosta (sieraimet, kulmaukset) ja tapaat muita rodun harrastajia, joskus ihan mukaviakin:)  Näyttelyitä kiertäneenä tiedän, että joskus arvostelussa on "näkemysvirheitäkin" ,se on tosi asia, halusi tuomarit nähdä kuinka erehtymättöminä tahansa (esim. koiran olennainen rakenne muuttuu "täysin väärästä" ,"hyvään, rodulle tyypilliseen", muotoon). Täytyy myös muistaa, että joskus sairas koira voi menestyä näyttelyissä upeasti eli näyttelyt eivät ikinä ole terveyden tae!!

Vastuu kasvatuksesta on kasvattajalla ei tuomarilla, tuomari ei valitse jalostus koiraa vaan tulkitsee rotumääritelmää! Kukaan muu kuin omistaja ei tiedä sen mahdollisia ongelmia jos ne eivät kaikki näy ulospäin. Samojen koirien ja sukujen käyttö myös kohtaa pääte pisteen,tästä taakasta kertoo myös rodun JTO. Jalostus on aina kahden yksilön kauppa, kasvattaja valitsee ne yksilöt joiden yhdistäminen on järkevää ja jopa toivottavaa ja toivottavasti osaa perustella valintansa aina! Joidenkin kasvattajien mielestä kuitenkin koiraa joka saa näyttelyistä muuta kuin ERI:n ei voi käyttää jalostukseen, tästä olen täysin erimieltä, on tuhansia syitä miksi koira voi saada H:n, T:n, HYL:n tai EVA:n! tämä johtaa lopulta kasvattajalta omien kriteerien tarkistukseen ja nöyryyteen luontoa kohtaan!

Jari Laaksoa lainatakseni "ei pilkunviilausta, terveys ensin..".

Jalostuksessa "täydellinen ulkomuoto" ei saa mennä terveyden tai luonteen edelle! On etsittävä se kultainen ja oikea keskitie :) `Kotikoirista` voi olla jalostukseen siinä missä MVA:kin.

Eli kaikenlainen liioittelu rotumääritelmissäkin jotka vaikuttavat koiran elämään pitäisi yrittää karsia pois. Pitkä ja vaikea prosessi...Nämä ovat omia näkemyksiäni (ja ehkä SKL:nkin uusien ohjeiden mukaan)ja kenenkään ei pidä loukkaantua ;) !

Jos esim.koiran kuono on ihan hivenen pidempi ei se tee koirasta sen huonompaa tai vähemmän rakastettua jolla vastaan ELL Helena Koskentalon kysymykseen Ranskanbulldogit ry:n lehdessä joka esitettiin artikkelin lopuksi. 

Terveyden tarkkailu ja tutkiminen monipuolisesti on tarpeellista. Terveyteen kuuluu myös allergioiden, jatkuvien tulehdusten, liikkeiden, hengityksen, sierainten,hampaiden, silmien,synnyttävyyden, astumisen jne. huomioon otto! Taputan aina käsiäni yhteen kun kuulen, että pennut syntyivät luonnollisesti tai, että uros astuu kuin ajatus! :) Sopivien koira yksilöiden yhdistäminenhän perustuu useiden seikkojen punnitsemiseen.                                

Ja näistä seikoista ei rotu muutu toiseksi vaikka sellainen pelko voi osalla olla jotka liian fanaattisesti asian näkevät ja imevät vain jotain ulkomaisia näkemyksiä jossa ei eläinsuojelulaki paljon paina eli muistakaamme Suomen eläinsuojelulaki jne. ja muistaa se, että jollakin rodulla on roturisteytys edessä erinäisitä seikoista johtuen. Tarkoituksena tässä on herättää ajattelua siitä, että ei sokeina kuljeta ja toisteta kenties vanhoja virheitä vaan tultaisiin tälle vuosikymmenelle ja ajateltaisiin suvaitsevaisemmin ja koiraa kunnioittaen, rotumääritelmä on tärkeä mutta muistakaamme, että monet sen kautta jalostaneet ovat törmänneet myös ongelmiin. Joku vanha kasvattaja on ollut oikeilla tiellä ja jollakin ei niin hyvä tuuri ole ollut. Kasvattajat tekevät tosiaan töppejä myös, kukaan ei voi tietää joidenkin yhdistelmien tuottamia uusia ongelmia tai, että otetaan tietoinen riski jossain seikassa ja siitä syntyykin jotain hyvää! En ole itsekkään mikään erehtymätön yksilö mutta pyrin aina punnitsemaan asiat terveyden näkökulmasta ensisijaisesti ja sitten mietin onko ulkomuodon kannalta järkevää yhdistää pari,onko rotutyyppi oikea, ja mikä suvuissa mättää tai tuo hyvää! 

Ranskisten kasvattajia on kuitenkin n.140 eli toivoisin, että yhteistyötä alettaisiin tehdä avoimemmin, keskusteltaisiin rakentavasti ja toisten ihmisten ja koirien lokaaminen jätettäisiin vähemmälle kuten Järjestölehdetkin ovat viimeaikoina kirjoittaneet. 

Täältä löytyy rodun uusi 2011 Jalostuksentavoiteohjelma , JTO:

http://www.toydogs.net/rb/download.php?f=JTO_ranskis_2011.pdf

Ranskanbulldogin rotumääritelmä

FCI:n ryhmä 9: Seura- ja kääpiökoirat (alaryhmä 12)

(Hyväksytty: FCI 28.4.1995, käännös SKL-FKK 25.2.1998)

Käyttötarkoitus: Seura- ja vahtikoira.

Lyhyt historiaosuus: Kaikkien doggityyppisten koirarotujen tapaan, ranskanbulldoggikin polveutuu luultavasti antiikin Kreikan Epirus-provinssin ja Rooman valtakunnan molossikoirista (jotka olivat englanninbulldoggin esivanhempia), keskiajan alanoista sekä ranskalaisista doggeista ja kääpiödoggeista. Nykyinen ranskanbulldoggi syntyi luultavasti 1880-luvulla Pariisin työläiskortteleiden innokkaiden kasvattajien tekemien risteytysten tuloksena.

Tuohon aikaan Pariisin kauppahalleissa työskentelevien teurastajien ja ajurien omistamat bulldoggit valloittivat myös yläluokan ja taiteilijat erikoisella ulkonäöllään ja luonteellaan. Niinpä rotu yleistyi nopeasti.

Ensimmäinen rotuyhdistys perustettiin Pariisissa vuonna 1880, ensimmäinen ranskanbulldoggi rekisteröitiin vuonna 1885, ja ensimmäinen rotumääritelmä vahvistettiin vuonna 1898, jolloin myös Ranskan Kennelliitto hyväksyi ranskanbulldoggin omaksi rodukseen Tämänrotuinen koira esitettiin ensi kertaa näyttelyssä vuonna 1887. Rotumääritelmää muutettiin vuosina 1931 - 1932 sekä 1948. H.F.Reant ja R.Triquet uusivat rotumääritelmän vuonna 1986 ja FCI hyväksyi sen vuotta myöhemmin. Ranskan ranskanbulldoggiyhdistys muutti viimeksi rotumääritelmää yhdessä R.Triquet’in kanssa vuonna 1994.

YLEISVAIKUTELMA: Pienikokoinen molossikoira. Pieneen kokoonsa nähden voimakas, kompakti ja joka suhteessa tiivis, lyhytkarvainen koira, jolla on lyhyt ja litteä kuono, pystyt korvat ja luonnostaan lyhyt häntä. Koiran tulee vaikuttaa aktiiviselta, älykkäältä ja hyvin lihaksikkaalta sekä tiivisrakenteiselta ja vahvaluustoiselta.

 

Käyttäytyminen/luonne: Seurallinen, iloinen, leikkisä, reipas ja tarkkaavainen. Erityisen kiintynyt isäntäväkeensä ja lapsiin. (avoimen aggressiivisiä koiria ei jalostukseen voi käyttää).

PÄÄ

Yleisvaikutelma: Erittäin voimakas, leveä ja neliömäinen. Pään nahka muodostaa miltei symmetrisiä poimuja ja ryppyjä. Ranskanbulldoggin päälle on tyypillistä erittäin lyhyt kuono-osa ja lyhyt, leveä kallo. 

(Mikä on sopiva kuonon pituus ei ainakaan todella lyhyt ja jos kuono on lyhyt miksi yhdistää se vielä lyhyempi kuonoiseen? pelkän "kauneuden" toivossa? ryppyjen tulehduksiin tulee kiinnittää huomiota, niitä ei saa olla liikaa, ne eivät saa painaa silmää). 

Kallo-osa: Leveä, lähes litteä otsa on hyvin kaareva. Voimakkaat kulmakaaret, joita erottaa selvä, silmien välissä erityisen selvä otsavako, joka ei kuitenkaan saa jatkua otsalle. Niskakyhmy on vähäinen.

(liian lyhyt kallo?! -aiheuttaa myös ongelmia, hydrokefalia, suu-kitalakihalkiot, kalloihin olisi hyvä kiinnitää huomiota enemmän).


Otsapenger: Voimakkaasti korostunut.
Kirsu: Leveä, hyvin lyhyt ja ylöspäin kääntyvä ( niin että koira voi kunnolla hengittää). Sieraimet ovat hyvin avonaiset, symmetriset ja taaksepäin kallellaan. Sierainten asennosta ja ylöspäin kääntyvästä kirsusta huolimatta koiran tulee kyetä hengittämään normaalisti nenän kautta.(hyvin avoimia sieraimia näkee harvemmin).
Kuono-osa: Erittäin lyhyt ja leveä (kuonon pituus on noin 1/6 koko pään pituudesta),(- hieman pidempi olisi parempi).

Kuonon molemmin puolin on symmetriset, ylähuuliin asti ulottuvat poimut.
Huulet: Paksut, hieman löysät ja mustat. Ylähuuli ja alahuuli kohtaavat leuan keskikohdassa peittäen hampaat, jotka eivät saa koskaan näkyä. Ylähuuli on sivusta katsottuna laskeutuva ja kaareva. Kieli ei saa koskaan näkyä.(joskus rakenne tekee sen-kuono-osa pieni ja kieli suuri, kuulema yleinen rodun ongelma).
Leuat: Leveät, neliömäiset ja voimakkaat. Alaleuka on leveä ja yläleukaa kohti kaareutuva. Suun ollessa kiinni alaleuan kaareutuminen lieventää alaleuan liian voimakasta esiintyöntymistä (alapurenta).
Hampaat / purenta: Alaetuhampaiden kaari on pyöristynyt, eivätkä hampaat saa olla koskaan yläetuhampaiden takana. Leuat eivät saa olla vinot vaakatasoon tai toisiinsa nähden. Ylä- ja alaetuhampaiden etäisyyttä toisistaan ei ole määritelty, mutta tärkeintä on, että huulet peittävät hampaat kokonaan. (koira voi normaalisti syödä ja järsiä jne. leukojen asento normaali)
Posket: Poskilihakset ovat hyvin kehittyneet, mutta eivät ulkonevat.
Silmät: Valpasilmeiset ja alas sijoittuneet. Melko kaukana kirsusta ja erityisesti korvista. Tummat, melko isot, pyöreät ja hieman ulkonevat (eivät liikaa tietenkään!). Koiran katsoessa suoraan eteenpäin silmissä ei saa näkyä valkoista. Silmäluomet ovat mustat.
Korvat: Keskikokoiset, tyvestä leveät ja kärjestä pyöreähköt. Korkealle kiinnittyneet, mutta eivät liian lähellä toisiaan. Yhdensuuntaisesti pystyssä. Korva-aukko näkyy edestä katsottuna. Korvien nahka on ohut ja pehmeä.

KAULA

Lyhyt ja hieman kaareva. Ei löysää kaulanahkaa.

RUNKO

Ylälinja: Kohoaa tasaisesti lanteeseen asti ja kaartuu sen jälkeen jyrkästi alas häntää kohti, muodostaen lyhyestä lanneosasta johtuvan, rodulle tyypillisesti kaartuvan ylälinjan (roach).(ei liian jyrkkiä ja vahvoja roacheja, selkäranka!)

Selkä: Leveä ja lihaksikas.
Lanne: Lyhyt ja leveä.
Lantio: Viisto.
Rintakehä: Tasapaksu, erittäin syvä, tynnyrimäinen ja pyöreäkylkinen. Rynnäs on leveä.
Alalinja ja vatsa: Vatsaviiva on ylösvetäytynyt olematta vinttikoiramainen.

HÄNTÄ

Lyhyt(voisi olla jo pidempi!), matalalle kiinnittynyt, pakaranmyötäinen, tyvestä paksu, luonnostaan kiertynyt tai mutkainen ja kärkeä kohti kapeneva. Ei saa nousta selkälinjan yläpuolelle edes koiran liikkuessa. Suhteellisen pitkä (ei yli kintereen ulottuva), kiertynyt ja kapeneva häntä on hyväksyttävä, mutta ei toivottava.(pidempi häntä on jo toivottava).

RAAJAT

Eturaajat

Yleisvaikutelma: Eturaajat ovat sivulta ja edestä katsottuna yhdensuuntaiset.(vahvat lihakset ovat jokasuhteessa tarpeelliset kehossa)
Lavat: Lyhyet ja voimakkaat; kiinteät ja selvästi erottuvat lihakset.
Olkavarret: Lyhyet.
Kyynärpäät:Tiiviisti rungon-myötäiset.
Kyynärvarret: Lyhyet, kaukana toisistaan, suorat ja lihaksikkaat.
Välikämmenet: Vahvat ja lyhyet.
Käpälät: Pyöreät ja pienet ns. kissankäpälät, jotka ovat tukevasti maassa ja aavistuksen ulospäin kääntyneet. Varpaat ovat tiiviit, kynnet lyhyet, vahvat ja toisistaan selvästi erillään. Päkiät ovat lujat, paksut ja mustat. Juovikkailla (brindle) koirilla kynnet ovat mustat. Valko-brindle-värisillä sekä kellanruskeilla kynnet ovat mieluiten tummat, mutta vaaleat sallitaan.

Takaraajat

Yleisvaikutelma: Takaraajat ovat voimakkaat, lihaksikkaat ja hieman eturaajoja pitemmät, mistä syystä lanneosa on hieman säkää korkeammalla. Sivulta ja takaa katsottuina raajat ovat symmetriset.(aiheuttaako etupään kuormittamista takakorkeus jne normaali linja tulee sallia ja liika on liikaa)
Reidet: Lihaksikkaat ja kiinteät, mutta eivät liian pyöristyneet.
Kintereet: Melko matalalla, eivät liian voimakkaasti kulmautuneet eivätkä etenkään liian suorat.(!)
Välijalat: Vahvat ja lyhyet. Ranskanbulldoggin tulisi syntyä ilman kannuksia.
Käpälät: Hyvin tiiviit.

Liikkeet: Vapaat. Raajat liikkuvat yhdensuuntaisesti rungon keskiviivan kanssa.

KARVAPEITE

Karva: Lyhyt, tiivis, kiiltävä ja pehmeä. 
Väri:

  • yksivärinen kellanruskea (fawn) tai juovikas (brindle), jossa voi olla pieniä, selvärajaisia valkoisia merkkejä
  • juovikas, jossa on keskikokoisia tai suuria valkoisia läiskiä.
  • yksivärinen valkoinen
  • valkoinen, jossa on suuria tai keskikokoisia kellanruskeita tai juovikkaita merkkejä (pied)
  • Kaikki kellanruskean sävyt punaisesta vaalean maitokahvinruskeaan ovat hyväksyttyjä. Lievät pigmenttipuutokset päässä voidaan poikkeuksellisesti hyväksyä erittäin kauniilla yksilöillä, mikäli niillä on hyvin tumma kirsu sekä hyvin tummat silmät ja silmäluomet.

KOKO JA PAINO

Paino: 8 - 14 kg. Hyvässä kunnossa olevan bulldoggin koko ja paino ovat oikeassa suhteessa toisiinsa.

(koiran sopusuhtainen rakenne menee mielestäni tarkan painon tai korkeuden edelle).

VIRHEET

Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen.

  • ahtaat sieraimet ja jatkuva rohiseva hengitys(kuuluisi vakaviin virheisiin jos jatkuvaa joskus voi olla hylkäävä)
  • huulet, jotka jättävät etuhampaat näkyviin
  • vaaleat silmät
  • löysä kaulanahka
  • löysät kyynärpäät
  • suora tai eteen taipunut kinner
  • liian korkea-asentoinen, liian pitkä tai epänormaalin lyhyt häntä
  • pilkullinen karvapeite
  • liian pitkä karva
  • puutteellinen huulipigmentti
  • epätyypilliset tai epäterveet liikkeet.(vakavampi virhe kun kertoo terveyden puutteista silloin hylkäävä)

VAKAVAT VIRHEET

  • hampaiden tai kielen näkyminen suun ollessa kiinni
  • jäykät ja töksähtävät eturaajojen liikkeet
  • pigmentittömät alueet huulissa paitsi valkolaikukkailla em. poikkeuksin
  • yli- tai alipaino.

HYLKÄÄVÄT VIRHEET

  • keskenään eriväriset silmät
  • muun värinen kuin musta kirsu
  • huulihalkio
  • alaetuhampaiden sijoittuminen yläetuhampaiden taakse (eli leikkaava tai yläpurenta)
  • kulmahampaiden jatkuva näkyminen suun ollessa kiinni
  • muut kuin pystyt korvat
  • typistetyt korvat, typistetty häntä tai kannusten poistaminen
  • takaraajojen kannukset
  • musta punaisin merkein (black and tan), hiirenharmaa tai ruskea väri
  • synnynnäinen hännättömyys.

HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespusseihin.

Suluissa olevat kommentit ovat myös VAIN minun näkemyksiäni ja niistä ei pidä loukkaantua!:)

Lähteet: JTO, SKL-rotumääritelmä, Ingrus.net