 The Gothic perspective which appeared in Western art for the first time and broke the space was able to include in itself several moments at the same time. The perspective of time appeared. The time perspective of the past and the present took the viewers into the space where they became part of the events. The structure of the work of art and its mythology was changed when the space was divided. At that moment, the inner and the outer, the public and the private parted and changed the scene of world history. It created a new order of time and space. The norm of how space was used changed because different moments of time could be expressed through the use of space. (In this way, Gothic was superior to Byzantine art and it stepped into the space, taking along the viewer who became an eyewitness.) A complicated time structure was born in the work of art and in long, multiple episodes, it changed into a chain of events which happened in another time. Gothic art was the first trying to express and reach the inner human being. Gothic solved the Byzantine style and the movement bringing emotions into art. The Italian Renaissance critics first used the term gothic to express their contempt for this particular style thinking that the Goths who destroyed the Roman Empire brought the style with them to Italy. Gothic = Barbarism. The idea and the spiritual centre of my work is exactly this barbarism in gothic which I want to express in the perspectives, structures and physical existence of my pictures and sculptures. My works are observations and wonderings, experiments to reach and live this meaning of barbarism which I here and now, in this moment have lived again and transposed it, so it has become the way the spirituality of gothic was in the eyes of the Renaissance critics. The table of Giotto is an imaginary table which appears in my works sometimes as a whole, sometimes only partially. It sustains the written spirituality in itself and contains some kind of fictive, gothic cubism where the inner meets the outer, the past meets the present and the public world meets the private world. The Table of Giotto–works were born during my trips to Italy 2002 between 2006.
 Gotiikan perspektiivi, joka ensimmäisen kerran ilmestyi länsimaalaisessa taiteessa ja joka rikkoi tilan, pystyi sisällyttämään itseensä monta aikaa samalla kertaa. Tällöin ilmestyi ajan perspektiivi. Menneen ja nykyajan aikaperspektiivi vei katsojan ensi kertaa tilaan ja teki katsojan tapahtuman osaksi. Tilan osittamisesta ei muuttunut vain teoksen struktuuri vaan myös teoksen mytologia. Tuolla hetkellä erkani sisäinen ja ulkoinen, julkinen ja yksityinen maailma, muuttaen näin maailmanhistorian näyttämöä. Se loi ajan ja paikan uuden järjestymisen. Tilankäytön normi muuttui, koska erilaiset ajat voitiin ilmaista tilan kautta. (Näin gotiikka voitti bysantin taiteen ja astui tilaan, vieden mukanaan katsojan josta tuli silminnäkijä.) Teoksessa syntyi monimutkainen aikarakenne, joka muuttui pitkällisessä ja monikertaisissa episodeissa toisessa ajassa tapahtuvaksi tapahtumien sarjaksi. Gotiikka yritti ensimmäiseksi ilmaista sisäisen ihmisen, johon gotiikka yritti ottaa yhteyttä. Gotiikka ratkaisi bysantin ja liikkeen tuoden taiteeseen tunteen. Italialaiset renessanssikriitikot käyttivät ensimmäisen kerran termiä gotiikka, ilmaistakseen halveksuntansa tätä tyyliä kohtaan, ajatellen että goottiheimot jotka tuhosivat Rooman valtakunnan, toivat tyylin Italiaan. Gotiikka = Barbarismi. Työni ideana ja henkisenä keskuksena on tämä gotiikan barbarismi, jonka haluan esittää kuvien ja veistosten perspektiivinä, rakenteina ja myös fyysisenä olemassaolona. Teokseni ovat havaintoja ja ihmetelmiä, kokeita tavoittaa ja elää tämä barbarian merkitys, jota täällä ja nyt tässä hetkessä ja perspektiivissä olen elänyt uudelleen transponoiden sen sellaiseksi, jollaisena renessanssin kriitikot halusivat nähdä gotiikan henkisyyden. Giotton pöytä on kuvitteellinen pöytä, joka esiintyy teoksissa joskus kokonaan, joskus osittain. Se pitää itsessään yllä kirjoitetun henkisyyden ja sisältäen eräänlaisen fiktiivisen goottisen kubismin, jossa ulkoinen kohtaa sisäisen, mennyt nykyisyyden, julkinen yksityisen maailman. Giotton pöytä –teokset syntyivät Italian matkoillani 2002 ja 2006 välillä.
© Sándor Vály All Rights Reserved |
