Gospel

Gospel on hengellistä rytmimusiikkia ja sen tarkoituksena on levittää Raamatun evankeliumia eli ilosanomaa. Gospelin tyylialueita ovat muun muassa rock, pop, metalli, rap, funk… Eli gospel on musiikkia siinä missä muukin; sen sanoma vain on erilainen. Gospelin ei kuitenkaan tarvitse koko ajan puhua vain Jumalasta.

Gospelmuusikot haluavat tuoda esiin asioita ja tunteita, joista ei muuten helposti puhuttaisi. Muusikoilla on tarkoituksena lähinnä julistaa ilosanomaa, ei rikastua musiikin avulla. He ovat iloisia, jos heidän musiikkinsa saa edes yhden kääntymään pelastuksen tielle.

Suomessa gospel on nuori ilmiö, se sai alkunsa vasta noin 50 vuotta sitten. Suomalainen gospel on tärkeässä asemassa evankeliumin julistamisessa suomalaiselle nuorisolle. Gospelilla on oma tärkeä roolinsa myös seurakuntien nuorisotyössä.

Tunnetuimmat gospeltapahtumat ovat Oulugospel ja Maata Näkyvissä – festarit.

Pekka Simojoki

Pekka Simojoki on syntynyt Kemissä vuonna 1958. Hänen perheeseensä kuuluu Arja-vaimo sekä 4 lasta. Pekka on tämän hetken tuotteliaimpia ja tunnetuimpia suomalaisia gospelmuusikoita. Hän on säveltänyt monia runoja ja Pekka kirjoittaa tekstejä itsekin runsaasti. Yhteensä lauluja on yli 650. Hän on kirjoittanut myös 3 kirjaa.

Pekka muutti 6-vuotiaana Afrikkaan, Namibiaan, missä hänen vanhempansa toimivat lähetystyössä kahdeksan vuoden ajan. Pekka on tunnettu ympäri maailmaa gospelmuusikkona. Hän on tehnyt konserttimatkoja muun muassa Saksaan, Unkariin, Australiaan ja Itävaltaan.

Pekalla on myös bändi, Exit, joka on aloittanut toimintansa 1987 eli bändi on ollut toiminnassa yli 20 vuotta.

Miksi Pekka tuli opistolle?

Tornion seurakunnalla oli ”RAJATAON ARMO” – tapahtuma 18.–26.9.2010, jolla oli tasokas ja monipuolinen musiikillinen anti. Pekalla oli keikka tiistaina 21.9 Tornion Parasniemen seurakuntatalolla. Pekka oli sitten keskiviikoksi hommattu opistolle soittamaan ”Mies ja kitara” – tyylillä. Yleisönä toimi oppilaitoksemme opiskelijat sekä muutamia henkilöitä henkilökunnasta. Pekan musisointi oli hienoa kuultavaa ja se palautti monille mieleen rippikouluajat.

-          Asun nyt Tampereen lähellä, Kangasalalla. Suurin osa keikoistani on Etelä-Suomessa, joten minun on helpompi kulkea keikoille Kangasalalta kuin Kemistä. Mutta ei ole mahdoton ajatus tulla Kemiin takaisin esimerkiksi eläkepäiviä viettämään.

2.       Vaikuttaako keikkailu perheeseesi?

-          Vaikuttaa tietenkin jollakin tapaa. Joskus, kun lapset ovat olleet pieniä, ja olin lähdössä esimerkiksi viikoksi pois kotoa keikkailemaan, niin ikkunasta katsoivat äiti ja lapsi kyyneleet silmissä. Lapset ovat myös kysyneet, että miksi isi tulee aina vasta huomenna kotiin, miksei tänään?

3.       Elätätkö itsesi gospel-musiikilla?

-          Oikeastaan kyllä. Aluksi gospelin piti olla harrastus, mutta sitten sitä alkoi tehdä niin paljon. Tekijänoikeus vaikuttaa aika paljon. Lauluja käytetään muualla hyvin paljon; oppikirjoihin ja laulukirjoihin otetaan lauluja ja ne tietenkin sitten maksavat jotain.

4.       Käykö keikoillasi paljon nuoria?

-          Riippuu tietenkin keikoista. Leireillä ja esimerkiksi Maata näkyvissä - festareilla on nuoria. Sitten kun kuljen bändini, Exitin kanssa, niin sinne tulee aika paljon nuorta väkeä. On huomannut, että yleisö on kasvanut mun mukana. Esimerkiksi eilen (21.9 Tornio, Parasniemen srk-talo) oli kaiken ikäisiä, suurimmaksi osaksi kuitenkin 30–40 vuotiaita. Olisihan se hassua, jos esiintyjä vanhenee ja kuulijat olisivat aina vaan nuoria. Joku saattaa tulla ja sanoa: ”Hei mä kuuntelin sua silloin 15-vuotiaana ja huomasin, että nyt sä tuut tänne keikalle, niin oli pakko tulla kuunteleen”. Että tavallaan on saanut ihmisten kanssa kulkea monta vuotta tietämättään.

5.       Olet kirjoittanut myös 3 kirjaa (yhden yksin, toisen äidin kanssa ja kolmannen Anna-Mari Kaskisen kanssa). Mistä nämä kirjat kertovat?

-          Suurin osa on nuottikirjoja. Mutta olen mä yhden täyspaksun kirjan kirjoittanut ja se liittyy siihen mun Exit bändiin ja reiluun 20 vuoteen, mikä bändillä on takana. Kirja kertoo monista kommelluksista ja hetkistä ja katastrofeista. Moni on sanonut kirjan luettuaan, että harvoin saa nauraa niin paljon. Joku on myös sanonut, että kyllä sai itkeäkin. Äidin kanssa me sitten tehtiin sellainen lahjakirja. Mä valitsin kirjaan lauluntekstejä ja runoja. Mun äiti on aina harrastanut akvarelleja ja se on aika taitava siinä. Me sitten valittiin äidin akvarelleista parhaat, tehtiin niistä kuvat kirjaan ja mun tekstejä. Sitten mainittakoon vielä, että me ollaan isäni kanssa tehty levy. Mun isä on aina tehnyt runoja ja tehtiin sellainen levy, missä on sitten mun isän runoja.

6.       Silloin kun olit meidän ikäinen, niin mitä sä opiskelit? Kävitkö lukion?

-          Silloin kun me oltiin siellä Afrikassa, niin meillä oli siellä suomalaiset opettajat ja me seurattiin Suomen opetussuunnitelmaa. Me tilattiin Suomesta kirjat. Eli sitten, kun tulimme takaisin Suomeen, niin pystyi heti jatkamaan opiskelua. Eli mä kävin Jyväskylässä lukion ja kirjoitin ylioppilaaksi. Sitten mä menin Helsinkiin teologiseen tiedekuntaan. Teologista tulee sitten esimerkiksi uskonnon opettajia ja pappeja. Eli mulla on se koulutus ja joillakin lisäkursseilla mä voisin sitten mennä jonnekin, vaikka nuorisopapiksi tai sitten kun käy tietyt opetusharjoittelut, niin mä voisin olla uskonnonopettaja. En ole mitään ”rehellistä” ammattia löytänyt niin mä teen näitä musiikkihommia. Itsekseni olen sitten opetellut kieliä, kun niistä tykkään. Olen käynyt ranskan ja espanjan kursseilla. Sitten mä olen opiskellut myös musiikkia, konservatoriossa klassista ja Oulunkylän pop-jazz opistossa opiskelin vähän kitaraa. Mutta se oli sitten enemmän vähän kuin harrastusta. Että tätä musahommaa mä olen aika paljon itseoppinut.

7.       Mikä on elämän mottosi?

-          Mulla on oikeastaan kaksi mottoa ja tämä ensimmäinen toimii oikeastaan joka alalla. ”On aina riski uskaltaa jotain tehdä, mutta suurin riski on, että ei uskalla mitään.” Sitten toinen mottoni on englannin kielinen: ”You just do your best and God will do the rest.”