Olen rottweilernarttu Lotta, varsinainen energiapakkaus. On minulla häntäkin, mutta tuossa kuvassa se vain sattuu heilumaan kovasti, ettei kamera ehtinyt ikuistaa sitä ollenkaan :) Oikeasti nimeni on Zuma´s Traviata, mutta tuskin emäntäni edes osaa sanoa sitä oikein. Synnyin 22.2.2003 Ruotsissa, mistä ensimmäinen emäntäni tuotti minut Black Happies kenneliin muiden rottweilereiden seuraan.
Koska olen varsin seurankipeä ja touhua täynnä, ensimmäinen emäntäni alkoi miettiä josko minut tulisi antaa sijoitukseen perheeseen, jossa minua ehdittäisiin helliä ja huomioida enemmän. Elokuun 14. päivänä 2005 minua tultiin katsomaan Nurmosta saakka ja he ihastuivat (mikäs ihme se on...) minuun heti! Reippaana tyttönä hyppäsin autoon ja huristelin uuden isäntäparin kanssa Etelä-Pohjanmaalle. Minusta tuli kerta heitolla nurmoolaanen!
Jo maanantaiaamuna minun piti jäädä yksin outoon taloon, kun sekä emäntä että isäntä lähtivät töihin. Päivän aikana kulutin aikaani mm. repimällä tapetteja, raapimalla ovea ja järsimällä ovenkarmeja. Oikeastaan vain autoin isäntäväkeä remontin alkuun sillä he eivät olleet vielä ehtineet poistaa kamalia vanhoja tapetteja seinistä. Tämän jälkeen tajusivat sentään olla sulkematta minua enää yhteen huoneeseen ja siitä lähtien olenkin saanut rauhassa vahtia koko taloa.
Meille muutti viikko tuloni jälkeen Ella, tuo pieni kiusankappale. Joskus Ella käy hermoilleni pahasti, ette usko miten kipeää ottaa kun se puree ja nyppii hännästä! Suurimman osan ajasta kyllä olemme hyviä ystäviä, pidän siitä paljon ja tarpeen tullen olen valmis puolustamaankin sitä, onnetonta rääpälettä. Mutta shhh, älkää vain kertoko kenellekään...
Nykyään vahdin taloa päiväsaikana keittiön pöydältä. Tiedän, että en saisi kiivetä pöydälle, mutta en kerta kaikkiaan voi vastustaa kiusausta...pöydällä maatessaan näkee sekä ulko-ovelle että etupihalle, ainakaan kukaan ei tule sisään minun huomaamattani! Emäntäkin on jo oppinut siivoamaan pöydältä kaiken ylimääräisen päivän ajaksi pois ettei minun tarvitse siirtää niitä lattialle. Ikävä kyllä emäntä siivoaa samalla piiloon kaiken ruuaksi kelpaavan. Onkohan emäntä sittenkin huomannut, että söin sen suklaakakun ja hillomunkit...?
Aamuisin toimin perheessämme herätyskellona. Emännältä salaamallani taidolla tiedän koska hän raottaa silmiään tai edes harkitsee sitä. Yleensä siinä vaiheessa alan paukuttaa hännälläni sekä lattiaa että seinää...On katsokaas paljon hankalampaa nukahtaa uudelleen jos pidän tarpeeksi meteliä! Miian tällä saa hereille, mutta Jussia pitää käydä vielä nuolaisemassa naamasta.
Pidän vedestä hirmuisen paljon! Aluksi kyllä kuvittelin ettei kepin noutaminen vedestä ole yhtään hauskaa, mieluummin uiskentelin vain kavereiden perässä. Kunnes yksi kaunis päivä tajusin, että oikeastaan on paljon mukavampaa jos kaikki kepit heitetään veteen minua varten (nehän pitää tietysti viedä vaikka sokean kaverin nenän edestä)! En minä ilkeyttäni, mutta pitkän harkinta-ajan jälkeen ajattelin ottaa vähän omiani takaisin... ;)
Olen aina yhtä innoissani lähdössä ulos. Vuodenajasta, vuorokaudenajasta ja säästä riippumatta. Kaikkein eniten nautin kun lähdemme emännän kanssa pitkille lenkeille metsään ja metsäteille. Silloin kuljen emäntääni nähden kymmenkertaisen matkan hyppiessäni ja juostessani edestakaisin. Vaikka minulla olisi kuinka kivaa, niin muistan kuitenkin aina kuunnella emäntää enkä koskaan katoa hänen silmiensä ulottumattomiin. Emäntä palkitseekin minut antamalla minun olla aina irti metsässä. Ainoastaan muiden lenkkeilijöiden osuessa samoihin maisemiin minut otetaan kiinni, voivat kuulemma pelätä muutoin. Pelätä, minua? Aika hölmöä, mutta kai minä sitten olen pelottavan näköinen.
Oletteko koskaan kuulleet väittämää, että rottweilerit ovat kovapäisiä? Noh, se ei ole pelkkä väittämä. Vaikka yleensä olenkin hyvin käyttäytyvä neiti, niin joskus korvani vain kieltäytyvät kuuntelemasta mitään käskyjä. Jääkaapin oven aukaisun tai lupaavan rapinan toki kuulen aina. Minulla on myös päiviä, jolloin emäntäkin tietää, että nyt ei kannata pyytää mitään ylimääräistä. Niinhän kaikilla naisilla joskus...tiedättehän? ;)
Lotta
