Spicy Design "Ella"

FIN37483/05

Sukutaulu
Näyttelyt

Minä olen Spicy Design, tosin isäntäväki nimesi minut Ellaksi voidakseen paremmin komentaa minua. Emännän mielialasta riippuen olen myös Elli, Elviira tai Ellinoora. (yläpuolella oleva kuva: Tommi Hirvilammi)

Pari ensimmäistä yötä nukuin, tai no...ainakin yrittivät minua nukkumaan, omassa kopassani sängyn vieressä. Muutaman yön riehumisen ja huutamisen jälkeen emäntä tajusi nostaa minut sänkyyn viereensä ja siitä lähtien olenkin melko tyytyväisenä vedellyt hirsiä tyynyllä. Emännän aamuvuoroviikoilla yleensä tuhahdan halveksuvasti aamuneljän jälkeen herättävälle kellolle ja käännyn isännän tyynylle jatkamaan uniani.

Olin ensipäivistä lähtien hyvin vilkas pentu. Jotkut hassut ihmiset väittävät ettei cavaliereillä ole luonnetta, mutta hepä eivät olekaan tavanneet minua! Emäntäni väittää, että minulla sisua ja itsepäisyyttä paljon enemmän kuin Lotalla. Yleensä kyllä uskon, kun minua kielletään. Ainakin jos kielletään kaksi tai kolme kertaa. Tai neljä.

Olin jo vuoden vanha ennen kuin emäntä uskalsi jättää minut Lotan kanssa kahdestaan samaan tilaan työpäivien ajaksi. Sitä ennen minut eristettiin takkahuoneeseen leluineni, en muka osannut olla nätisti! Ehkä emännältä on jäänyt  huomaamatta kuinka leveästi Lotta hymyilee jos oikein kovasti vedän hännästä tai roikun hampaillani takajaloissa kiinni...

Olen aina innoissani kun lähdemme metsään ja metsäteille lenkkeilemään. Silloin saan juosta vapaasti Lotan kanssa ja tutustua maailman ihmeisiin. Yleensä kyllä sekä Lotta että varsinkin emäntä ovat aivan liian hitaita pysyäkseen perässäni. Melkein aina muistan kuitenkin kuunnella jos emäntä vaikka sattuisi tarvitsemaan apuani lenkin aikana. Vaikka hirwiöitä vastaan, esimerkiksi.  

Rakastan kaikenlaisia harjoja yli kaiken. Oli sitten kyseessä katuharja, lattiaharja, hiusharja tai oma harjani; se on aina takuuvarmasti mieleistäni seuraa! Emännälle teen koiruuksia sen yrittäessä harjata korvakarvojani, mielestäni olisi niin paljon mukavampaa nakella harjaa ympäriinsä ja murista ja haukkua. Emännän oikoessa omia karvojaan odotan uskollisesti suurilla silmilläni tapittaen, kyllä se harja sieltä sitten minullekin tipahtaa.

Lotan lailla pidän vedestä. Minulla onkin tapana luikahtaa emännän perässä kylpyhuoneeseen ja änkeä suihkun alle saalistamaan valuvaa vettä. Joskus menen ihan muuten vain suihkua tuijottamaan, josko sieltä ajatuksen voimalla saisi veden valumaan. Aiheutan säännöllisin väliajoin myös pienimuotoisia vesivahinkoja, kun paremman paikan puutteessa hiivin Lotan vesikupille polskimaan. Ikävä kyllä en koskaan voi vierittää syytä Lotan niskoille, koska luokseni johtavat märät pienet tassunjäljet ja vettävaluvat korvani narauttavat minut joka ikinen kerta.  

Olen myös oppinut kerjäämään kaikkea hyvää. Jääkaapin oven aukaiseminen on varma keino saada pienet tassuni liikkeeseen ja kipittämään täyttä vauhtia keittiöön. Kerjätessäni esittelen hienoimmat temppuni: kävelen kahdella jalalla tai heittäydyn anovasti emännän jalkojen juureen. Tai vaadin omaa osuuttani suureen ääneen! Osaan olla myös onneton reppana: mulla on nälkääää, antakaa kiltit ruokaa, en ole viikkoon saanut syödäkseni...Yllättävän usein joku näistä keinoista myös toimii. En ole tosin vielä oppinut, että Lotan hiljainen kerjääminen, kuolan valuminen ja marttyyrin katse on huomattavasti enemmän tunteisiin vetoavaa. Pitäisiköhän vielä tarkistaa omaa kerjäämistekniikkaani...?  

Täytyy kyllä myöntää, että minulla on hirmuinen määrä virtaa ja emäntä tapaakin sanoa, että tällä energiamäärällä voisi lämmittää vaikka pienen talon. Siksi teemmekin joka päivä lenkin tai kaksi, tulee sitten illalla unikin paremmin. Osaan jo hienosti kävellä hihnassakin, vaikka aluksi se oli kyllä tosi tylsää. Olen vähän ottanut Lotalta mallia ja tiedän, että minun kuuluu pysyä tien reunassa eikä hyppiä tien toiselta puolelta toiselle, niin kuin aluksi yritin. Autot ovat ehkä vähän vielä kiinnostavia jahdattavia, paitsi jos emännällä sattuu olemaan taskussa jotain herkkua, jota voin mutustella sillä aikaa kun autot ajavat ohi...

Muutin isäntäväkeni luokse aluksi sijoituskoirana, mutta jo ennen kuin täytin yhtä vuottakaan, selvisi etten ikinä voi saada pentuja. Toukokuussa 2006 sairastuin yhtäkkiseltään kovasti ja miljoonan puhelun, muutaman eläinlääkärireissun ja mm. sekä emännän että minun mielenterveysepäilyjen jälkeen selvisi, että minulla on synnynnäinen palleatyrä, joka leikattiin heti ensimmäisenä mahdollisena aikana. Sairaslomaa minulle määrättiin pari kuukautta, mutta jo pari päivää leikkauksen jälkeen leikin kotona nato-ohjusta, kun sinkoilin pitkin sohvien selkänojia. No, enpä ainakaan nuollut leikkaushaavaa tai repinyt tikkejä ;)  

Minun elämässäni jokainen päivä on hyvä päivä. Ei ole aamua jolloin heräisin tai iltaa jolloin nukahtaisin ilman iloista hännän heilutusta.