ID-tunnistus

ID-tunnistus

perustuu Ilkka Hormilan luentoon koiran nenänkäytöstä KoiraExpossa helmikuussa 2010

Koiran hajuaisti on noin miljoona kertaa parempi kuin ihmisen, tästä paljon näyttäviä esimerkkejä. Koira pystyy nenällään tunnistamaan ja erottelemaan hajuja käsittämättömän määrän. Suurin ero hajuaistissa ihmisen ja koiran välillä on nenässä sijaitsevissa hajusoluissa. Ihmisillä näitä arvioidaan olevan noin viisi miljoonaa, saksanpaimenkoiralla 220 miljoonaa. Koiran hajuaistia voidaan hyödyntää viranomaistyöskentelyssä ja uusia aluevaltauksia tehdään sitä mukaan kun koulutusmetodit kehittyvät ja tieteen kautta saadaan lisää informaatiota. Maailma on muuttunut koirankäytön näkövinkkelistä paljon viimeisen 30 vuoden aikana. Aiemmin mm poliisikoiran tärkeimpiä työtehtävinä oli avustaa epäillyn löytämisessä, nykyisin koiran virkatehtävät koostuu huumeiden etsinnästä ja koiraa käytetään apuna myös oikeudenkäynneissä tunnistamaan rikoksentekijä.

ID-koiran koulutus kestää koirasta riippuen 1,5 vuodesta ylöspäin. Nenänkäyttöä ja hajutunnistuksen perustaa rakennetaan jo yksistään vuoden verran. Monesti ID-koiran koulutusta ei myöskään aloiteta ihan pennusta, sillä vanhemmasta koirasta nähdään soveltuvuus helpommin. Poliisikoiralaitos valitsee koiramateriaalin hyvin tarkasti, mutta siltikään ei voida tietää, onko koirasta viimekädessä tekemään ID-tunnistusta päivätyökseen. Jos koira ei sovellukaan ID-tunnistukseen saakka, työ silti ole mennyt hukkaan koska koira on opetettu käyttämään nenäänsä tehokkaasti ja näin ollen se soveltuu myös moneen muuhun tehtävään.

Koulutuksessa pyritään huomioimaan mahdollisimman monet muuttuja, kuten käytettävän hajun määrä, hajun laatu eli onko haju kemiallisesti valmistettua vai aitoa, hajun paikka ja tietenkin jälki-ihmisille tuttu hajun ikä. Lisäksi huomioon otetaan harjoituksen pituus, sukupuoli, sopiva palkkaus, mihin suuntaan koiraa palkataan, ilmaisutapa, rotu, tapahtuuko etsintä irti vai kytkettynä jne. Myös eri koulutusvaiheet on huomioitava, ollaanko opetusvaiheessa, jatkokoulutuksessa vai ylläpitovaiheessa. Koulutusmetodina käytetään koiran ominaisuudet huomioiden positiivista vahvistamista ja naksutinta. Ilkka Hormilan sanoin operantteja menetelmiä on käytetty jo pitkään, vaikka terminä operantti ehdollistaminen koiran koulutuksessa onkin aika tuore. Koiran jokainen harjoitus kirjataan ylös, jotta tarvittaessa on helppo palata taaksepäin.

Koulutuksen eri vaiheita

Alkuopetuksessa koira opetetaan rauhoittumaan matolle sekä ennen että jälkeen harjoituksen. Näin pyritään varmistamaan koiran oikea, suht matala viretila harjoituksen aikana jotta harjoituksen aikana tapahtuisi oppimista mahdollisimman paljon. Itse harjoitukset kaikissa vaiheissa tehdään muutaman neliömetrin kokoisella pöydällä. Pöydän hyöty tulee siitä, että kouluttaja näkee paremmin koiran ilmeet ja eleet tarkemmin ja ergonomiakin on paljon parempi. Koira myös ehdollistetaan naksuttimeen ja kosketuskeppiin, joka myöhemmässä vaiheessa muuttu purkin kanneksi tai esineeksi, josta koira ottaa ns. aloitushajun. Koiralle tehdään keskimäärin 150-450 vahvistetta päivässä viitenä päivänä viikossa. Kun nämä perusteet on koiralla hallussa, voidaan siirtyä hajun opettamiseen. Tämä tapahtuu lasipurkissa olevalla esineellä ja metalliputkella. Koiraa vahvistetaan joka kerta kun nenä on purkissa ja koira käyttää nenäänsä. Koira opetetaan ottamaan hajua myös lasipurkin kannesta.

Seuravaaksi koiralle opetetaan hajun esittely. Koulutusvälineinä läpi tunnistuskoulutuksen käytetään metallisia lyhyitä, suunnilleen jälkiesineen koikoisia putkia. Näihin tartutetaan hajua pitämällä metalliesineita tiiviissä lasipurkissa hajulähteen kanssa joka voi olla vaikkapa hylsy. Purkit ja metalliesineet pestään ja autoklaavataan jokaisen käyttökerran jälkeen. Kun esineeseen on tartutettu haju, viedään metalliesinettä koiran nenä edessä ja jälleen palkataa haistamisesta. Koiraa pidetään samalla kiinni, jotta saadaan koira keskittymään haistamiseen eikä muuhun mahdolliseen sähläämiseen. Tästä voidaankin siirtyä ilmaisun opettamiseen eli kun koira haistaa purkkia (ja siellä olevia esineitä) se saa palkan. Ilmaisun opettamisessa koiraa palkataan vaihdellen, välillä ruualla ja välillä antamalla koiralle sen ilmaisema metallikapula suuhun. Ilmaisutapa on passiivinen ja matalassa vietissä tapahtuva maahanmeno ja yksi syy tälle on, ettei koira koske esimerkiksi rikospaikalla todistusaineistoon.

Hajun koulutuksessa koiralle otetaan lisää apuvälineitä mukaan. Lasipurkki ja siellä oleva metallikapula laitetaan betoniharkon sisään siten, että koira pystyy haistamaan purkin mutta harkko estää sitä koskemasta esimerkiksi tassuillaan purkkiin. Harjoituksia tehdään edelleen pöydällä ja kun koira käy haistamassa purkkia, naksautetaan ja koiran palkka annetaan toiselle puolelle pöytää. Tässä vaiheessa koiralle opetetaan, että palkan saa ottaa vasta katsekontaktista. Tähänkin perusteluna on, että rikospaikalla koira ei söisi tai ottaisi suuhunsa mitään. Koska koira osaa jo ilmaisun alkeet eli se on oppinut haistamaan purkkia maaten, alkaa se aika nopeasti tarjota maahan menoa aina saapuessaan purkille. Pikkuhiljaa purkeja ja betoniharkkoja lisätään ja aluksi vain yhdessä purkissa on hajua ja muut ovat neutraaleja.

Kun koira osaa varman ilmaisun tunnistaessaan hajun, on aika siirtyä opettamaan hajuerottelua. Koiran hajuerottelun kyky on valtava. Maallikolle oiva esimerkki on, jos levitetään jollekin alueelle 100 kanttarelliä ja hajuerotteluun koulutetulle koiralle annetaan näistä yhden kanttarellin haju, koira pysty tunnistamaan sen yhdellä sormien napsautuksella. Hajuerottelu on kuitenkin vaativaa työtä ja jokainen koira ei pysty tähän päivätyönään, mutta esimerkki avaa hyvin koiran hajuaistin käyttömahdollisuuksia. Koiralle annetaan etsittävä haju, ns lähtöhaju viemällä tunnistettavan hajun esinettä koiran nenän edessä. Kun koira päästetään irti ja se menee ilmaisemaan harkossa olevaa purkkia, se palkataan. Pikkuhiljaa purkeja ja betoniharkkoja lisätään ja aluksi vain yhdessä purkissa on hajua ja muut ovat neutraaleja. Vaikeusastetta lisätään laittamalla purkkeihin eri hajuja ja jälleen koira palkataan lähtöhajun ilmaisusta. Tämän vaiheen jälkeen harjoittelua aletaan viemään pöydältä pois. Kaikki harjoittelu tapahtuu laboratoriossa, jossa käyvät vain tietyt ihmiset ja loput tyytvät katsomaan harjoituksia lasiseinän takaan. Näin laboratorio pyritään pitämään hajumaailman osalta mahdollisimman stabiilina. Koulutuksen aikana pyritään etenemään mahdollisimman johdonmukaisesti ja muuttujia (paikka, aika, kesto, hajun ikä jne) lisätään yksitellen. Vasta kun koira on riittävän pitkällä koulutksessa, siirrytään pois laboratoriosta.

Harjoituksia vaikeutetaan edelleen. Harkkojen sisällä olevia purkkeja lisätään ja ne laitetaan ympyrän muotoon. Näin "hajurata" ei lopu, mikäli koira ei heti tunnista sille annettua lähtöhajua. Lopulta ohjaajakaan ei tiedä, missä harkossa halutun hajun sisältävä purkki on. Vaikeutta saadaan myös lisäämällä purkkeihin vaikkapa ruokaa. Tärkeää on muistaa opettaa koiralle, että hajua ei aina löydy. Näin vältetään, ettei koira ala paineistumaan etsintätyön aikana ja tekemään valeilmaisuja. Koiralle opetetaan vaiheittain erilaisia asioita: lähtöhaju on vanhempi kuin etsittävä haju, lähtöhaju löytyy kapulasta jota on käsitelleet myös muut ihmiset. Vastaavia variaatioita löytyy runsas määrä.

Kanttarelliesimerkkiä voidaan käyttää ID-koiran koulutuksen kitetyttämiseen: ensin koira opetetaan etsimään kanttarelli ja tämän jälkeen koira opetetaan etsimään tietty kanttaarelli muiden kanttarellien joukosta. Koulutuksen aikana koiralle tehdään pitkäli yli tuhat hajurataa (koirakohtaista), jotta suoritusvarmuus on riittävä. Tämän kaiken jälkeen koira on valmis, jotta voidaan aloittaa ihmisen ominaishajujen koulutus. Tänä päivänä koira voi olla todistajana tuomiistuimessa, todistukseksi kelpaa koiran ilmaisu. Ennen tätä on pitkä ja vaativa koulutusjakso sekä käyttöönottotarkistus jonka jälkeen koira voi olla rikostutkinnassa mukana.

Esityksessä oli mukana neljä eri koulutusvaiheessa olevaa poliisikoiralaitoksen koiraa ja jokainen vaihe näytettiin käytännössä. Päällimmäisenä mieleen jäi, että koiran hajuaisti todellakin niin uskomaton, että sitä on vaikea ihmisen mieltää. Jos hajuaistin kapasiteettia peilaa meidän tavallisten jälkiharrastajien maailmaan, pitäisiä peltojäljen ja pk-jälken voittajaluokan olla koiralle helppo suoritus. Sehän etsii "vain" sitä kanttarelliä, ei yhtä tiettyä kanttarellia satojen joukosta.

Kirjoittanut: Titta Järvenpää
Ethän lainaa tekstiä ilman lupaa

Muutama linkki aihepiiristä:
Tunnistuskoirien kouluttaminen aloitettiin
Poliisikoira on poliisin monipuolinen apulainen