Tiistai, 16.3.2010

Jospa sitä näin uuden vuoden kunniaksi päivittelisi vähän tätä blogiakin. :P

Tuon viimeisimmän kirjoituksen jälkeen onkin herpitaariossamme tapahtunut aika paljon. Uusia eläimiä on tullut yhden kuningaspytonpojan ja kahden paksuhäntägekon muodossa. Esittelyt löytyvät toisaalta. Jamaikalaiset sirkat lisääntyivät runsain mitoin, ja pian on toisen sukupolven vuoro, siihen malliin kuuluu siritystä sirkkaboksista.

Tiistai, 15.12.2009

Onpas mennyt tämä blogin päivittäminen tällaiseksi kerta viikkoon -toiminnoksi. Hirveästi ei ole kyllä mitään erikoisempaa tapahtunutkaan. Betty loi nahkansa, muutos oli aika hurja edelliseen nahkaan verrattuna, ja kyllä sen jo ihan omin silminkin näkee, että neiti kasvaa kohisten. Kohta rupeaa olemaan ajankohtaista jo muutto isompaan boksiin. Onneksi noita faunabokseja on siunaantunut. Frankin nahanluontia tässä odottelen, eilisen ruokinnan yhteydessä huomasin, että herran silmät ovat jo vähän sinertävät ja nahka muutenkin harmaa. Se onkin viime päivät viettänyt turveboksissaan, joten josko kohta saataisiin pytonin nahkakin esille. :)

Paksuhännällä ei vieläkään (!) ole nimeä, ei sitten millään tule mieleen mitään sopivaa. Hyvä ruokahalu sillä ainakin on, menee niin tavan jauhikset, jättiversiot kuin sirkatkin. Muutenkin on sellainen hellyttävä löllykkä. :)

Sirkkojen kasvatus ei nyt meinaa millään onnistua. Olen hautonut noita munia nyt varmaan jo toista viikkoa, eikä mielestäni mitään muutosta ole tapahtunut. Jauhomadot sen sijaan sikiävät kuin viimeistä päivää, niitä riittää myyntiinkin asti. Ajattelin kokeilla, josko saisin nuo torakatkin lisääntymään.

Tiistai, 8.12.2009

Viime torstaina eläintarhamme täydentyi yhdellä gekolla, kun NuanReptilesin Jared toi meille aivan ihastuttavan striped paksuhäntägekkonaaraan. Neiti on vielä vailla nimeä, joten en ole esittelyäkään tehnyt.

Frankin syöminen sujuu koko ajan paremmin. Se oli eilen syönyt jopa ennen Bettya, vaikka aiemmin on saattanut kuristaa hiirtään jopa 20min. Nyt Frank näyttäisi vähän siltä, että nahanluonti olisi kohtapuoliin edessä. Se hengailee kovasti turveboksissa ja hinkkaa itseään kaikkeen karheaan. Harmaa se ei vielä tosin ole. Bettynkin nahanluonti pitäisi kohta tapahtua.

Juuri tätä kirjoittaessani pääsin todistamaan hyvin harvinaista, jos ei ainutlaatuista tilannetta. Tietokone sijaitsee Elmerin terraarion vieressä, ja sattumalta huomasin Elmerin pään pilkistävän kookospähkinästä, jätkä oli syömäpuuhissa! Elmeri on meillä ollut syksystä asti, enkä kertaakaan ole nähnyt sen syövän. Ruokakupista kyllä jauhomatoja häviää tasaiseen tahtiin, mutta koska Elmeri ei muutenkaan liiku kuin pimeässä ja silloin, kun sitä ei ole vähään aikaan häiritty mitenkään, en ole syömistapahtumaa ennen tätä nähnyt. Näköjään se jäi vielä hengailemaan tuohon ihan näkyville. Jokin yllättävä itsevarmuuden puuska kenties? :)

Maanantai, 30.11.2009

Eilen taloon saapui uusia ruokaeläimiä, kun haimme argentiinan torakoita eräältä harrastajalta. Ovat ne kyllä aika ällöjä, mutta Amalialle maistui, ja se on pääasia. Meinasin kokeilla nyt ihan tosissaan kasvattaa noita jamaikalaisia sirkkoja, ne kun ovat pääasiallista ruokaa kaikille muille liskoille paitsi Elmerille. Ei tartteisi koko ajan niitä sitten Tarulta tilailla. Suuren suosion on kyllä tuo isompien sirkkojen boksiin laitettu muninta-astia saanut, eka satsi on jo kehittymässä. Toivottavasti kohta tulee pikkusirkkoja.

Fidelin ja Dalian yhteiselo näyttää sittenkin sujuvan. Muutaman päivän erossapidon jälkeen laitoin Dalian takaisin terraan, ja tällä kertaa se oli Fidel, jolla oli pinna kireällä. Nahistelu ei kuitenkaan näyttänyt niin kiivaalta kuin Dalian ollessa riitapukarina, joten annoin tilanteen kehittyä omalla painollaan. Nyt näyttää rauha palanneen maahan, vaikka Fidel kovasti machoileekin. 

Frankin taustan selvitys osoittautuikin pieneksi seikkailuksi. Olin alunperin lukenut alkuperätodistuksessa olleen kasvattajan nettiosoitteen väärin, ja otin ensin yhteyttä väärään henkilöön. Ehdin jo hetken epäillä, että minua on huijattu, mutta onneksi oikea kasvattaja sitten löytyi. Nettiosoitteilla oli tosiaan yhden kirjaimen ero. Vielä kyllä on hieman epäselvää, mikä Frankin oikea muunnos on. Eräällä jenkkifoorumilla nimittäin kaikki väittävät kivenkovaan Frankin olevan enchi pastelin sijaan. Kasvattaja taas takaa, että Frank on pastel, millaisena se minulle on myytykin, vaikka näyttää kovasti enchiltä. Muutenhan asialla ei olisi sen suurempaa merkitystä, mutta ajattelin jossain vaiheessa kokeilla lisäännyttämistä, jolloin oikean muunnoksen tietäminen olisi enemmän kuin suotavaa.

Viime viikolla tarjosin Bettylle kaksi pinkkiä, jotka upposivatkin hyvin. Neiti myös iski niihin kiinni tarjottaessa, mitä se ei ole tehnyt kuin ensimmäistä kertaa meillä syödessä, muuten se on napsinut ruokansa boksinsa pohjalta omia aikojaan. Tulipa huomattua myös, kuinka paljon se on kasvanut, ei ole enää niin kastematokaliiberia kuin meille tullessaan.

Nyt on sitten aloitettu seuraava isompi projekti, eli terratorni. Tein viime viikolla suunnitelmat paperille, ja sitä olisi sitten tarkoitus alkaa työstämään mahdollisimman pian. Torniin tulee kolme 80x50x60 -kokoista terraariota päällekkäin, ja materiaalina toimii vesivaneri. Vielä kyllä pohdin yhden terran jakamista kahtia, sillä Elmeri ja hämikset ei kovin isossa tilassa viihdy. Saa nyt nähdä, miten suunnitelmat muuttuu, mutta torni on jokatapauksessa tulossa, saa vähän lisää tilaa eläinhuoneeseen.

Maanantai, 23.11.2009

Rullahäntäleguaanien tilanne näyttää nyt pahasti siltä, että ne täytyy erottaa lopullisesti. En tiedä, mikä tuota Daliaa vaivaa, mutta se ei anna Fidelille hetken rauhaa, vaan käy päälle kuin yleinen syyttäjä, ja Fidel parka joutuu olemaan koko ajan piilossa. Erotin ne jo toissapäivänä ja kokeilin eilen yhteiseloa uudelleen, mutta sama peli jatkui välittömästi Dalian päästyä takaisin. Dalia asustaa nyt faunaboksissa, ja Fidel näyttää varsin tyytyväiseltä elämäänsä. Kokeilen, jos parin päivän erossaolo auttaisi, mutta jos ei, niin Dalia on valitettavasti pakko myydä, itselläni ei ole tilaa sitä pitää. Fideliä taas en halua stressata yhtään enempää. Laitoin liskojen kasvattajallekin infoa tästä, katsotaan, mitä hän vastaa. Laji on siitä vähän kenkku, kun ei netistä tahdo löytyä edes englanninkielistä informaatiota.

Iltasella olisi taas käärmeiden ruokinta. Tarkoitus on nyt tarjota Bettylle kahta pinkkiä, kun se tuntuu jäävän nälkäiseksi yhdestä ja on todella aktiivinen jo ruokintaa seuraavana päivänä. 

Frank yritti jälleen karata siitä samasta pikku kolosesta, jonka jo kertaalleen teippasin umpeen. Tällä kertaa olin onneksi paikalla, joten kuulin herran pakoyrityksen. Päänsä se oli jo saanut ujutettua aukosta pihalle, kun tulin tarkistamaan tilanteen. Tilkitsin aukon uudelleen niin, että on kyllä houdinin sukua, jos se siitä vielä pääsee.

Perjantai, 20.11.2009

Näin se tuli sitten sikainfluenssa tähänkin huusholliin. Muutama päivä meni sairastaessa, mutta nyt tuntuu jo olevan voiton puolella. Vielä pitäisi kyllä kökkiä kotona ensi viikon torstaihin asti, joten voi olla, että tulee lisäiltyä tännekin aika paljon tavaraa. :)

Fidel aloitti nahanluonnin pari päivää sitten, oli aika resupellen näköinen. Tätä kirjoittaessa homma on häntää vaille valmis. Jostain syystä Dalia on ollut todella agressiivinen Fideliä kohtaan, liekö johtuu sitten tuosta nahanluonnista vai mistä lie kuun asennoista, mutta onneksi se ei sentään tunnu niin tosissaan olevan, ettäkö pitäisi asiaan sen kummemmin puuttua. 

Hämähäkkigekot söivät taas eilen parit sirkat. Olen kyllä hyvin tyytyväinen siihen, että varsinkin Sona on osoittanut hyvän ruokahalunsa. Nämä siis ovat tulleet minulle välikäden kautta hieman huonoista oloista, missä niitä ei ole asianmukaisesti ruokittu.

Tiistai, 17.11.2009

Sain kuin sainkin inspiksen väsätä nämä sivut, suunnitelmissa on ollut, mutta kun ei vaan ole saanut aikaiseksi. :) Alkutekijöissäänhän nämä vasta ovat, mutta tarkoitus on pikkuhiljaa lisäillä tänne esim. kuvia ja vähän tarkempia juttuja noista elikoista, ja ehkä jotain lajiesittelyn tynkääkin. Ainakin tuo hieno kuvasarja Diegon nahanluonnista pitää laittaa näytille.

Eilen oli tosiaan maanantai, eli kärmeksien ruokintapäivä. Vähän jänskätti, että mitenköhän tuo pikkupytikka mahtaa syödä, kun vasta torstaina meille saapui. Olin jo henkisesti varautunut siihen, että hiiri ei kiinnosta yhtään. Pytonit kun muutenkin ovat tunnettuja nirsoilustaan. Vielä mitä, herra oli heti säpäkkänä, kun haistoi hiiren ja sain sen houkuteltua pois vesikuppinsa takaa, missä oli koko päivän viettänyt. Jesse sai videolle, kuinka noin nanosekunti sen jälkeen, kun hiiri lipeää vahingossa minulta pihdeistä, Frank iskee siihen kiinni hirmuisella nopeudella. Kuristaminen kesti sitten vähän pitempään, herra oli ilmeisesti sitä mieltä, että better safe than sorry. Hiireltä vain veret tirsui nenästä, kun Frank vähän likisteli. Itse syömisvaihetta emme nähneet, kun annoimme lierolle ruokarauhan. Olen kyllä niiiiiin tyytyväinen, että se söi, se oli hyvä merkki. Jospa tässä kohtapuoliin sitä rupeaisi pikkuhiljaa käsittelemään. Betty söi pinkkinsä jälleen boksinsa pohjalta omia aikojaan. Yhden ainoan kerran olen sen saanut syömään pihdeistä, se oli neidin ensimmäinen ruokintakerta meillä. Sen jälkeen ei ole kelvannut tarjottuna. Ihme nirsoilija. Onneksi sentään syö.