Keripukit on epävirallinen ja epämuodollinen vanhojen mopojen ympärille keskittyvä porukka. Jäsenet ovat peräisin Lahden Kerinkalliolta, tuttavallisemmin Keriltä. Kalusto puolestaan koostuu enimmäkseen Pucheilla koneistetuista Tuntsista (vaikka saa Solikallakin ajaa). Joten siitä nimi Keripukit. 

Keripukit mopoilevat hyötyajoista kotiseuturetkiin itsekseen ja muissa vaihtelevissa kokoonpanoissa. Keripukit päristelevät myös virallisemmissa ajoissa, kuten vuosittaisissa Classic Vesijärvi -ajoissa, Pärnämäen pärinöissä sekä oman kulmakunnan Tapaninajoissa. 

Tapaninajot

Jokavuotiseksi traditioksi muodostuneet ajot alkoivat, kuten niin moni muukin kiva juttu, ensin vain parin kaveruksen "pikkujutusta", joka sitten sanan kiiriessä viidakkorummun säestyksellä keräsi joka vuosi uusia urhoollisia. Hapuileva alku ajoittui jonnekin vuosituhannen alkumetreille v. 2000 - 2001. Tarkkaa vuosilukua ei muuten niin virkeässä kunnossa olevista äijistä tunnu kukaan muistavan. Varsinaisen Keripukkien (ent. Kerin köröttäjät) pappamopokerhon alkulauseetkin pamahtivat ilmoille vasta muutama vuosi myöhemmin, jolloin talvinen moporieha oli jo täydessä vauhdissa. Täten armoitettu, säitä pelkäämätön, nykyajan rohkea gladiaattorijoukko viettää v. 2011  n. 10-vuotisajojuhlaa (saattaa siis olla jo yhdestoistakin, mutta kuten aina,  Mopo sapiens ottaa tämänkin asian varman päälle). (Timo Äikäs)

Keripukeilla uusi jäsen!

Yksi on joukosta poissa, mutta perintö elää Keripukkien uudessa, pikku maskotissa, Otossa. Lauran poika ja Sakarin tyttärenpoika Otto Sakari syntyi 12. 10. 2009 ja pääsi Vappuna 2010 ensimmäistä kertaa mopon kyytiin. Selvästi tulevaa mopoilja-ainesta -yhtään ei pörinä pelottanut!

Yksi on joukosta poissa - Tapaninajot 2008

Synkkä pilvi varjosti vuoden 2008 mopedi- ja motskarikerho Keripukkien järjestyksessään kuudetta tapaninajelua: kerhon kantavimpiin voimiin kuuluva ja yksi pitempiaikaisimmista jäsenistä Sakke Halme menehtyi kotonaan äkilliseen sairauskohtaukseen 17.11. 08. 

Saken mukaansatempaavaa ja valloittavaa olemusta muisteltiin Salpausselän mopoharrastajien (Samoha) kanssa n. 15 mopoilijan joukolla perinteisesti Isomäenkatu 18 pihalla nauttien kuumaa mehua sekä joulupiparia, sekä kunnioitettiin yhteisen ystävämme muistoa viettämällä hiljainen hetki miehet ja mopot rivissä Saken talon edessä.   (Timo Äikäs)

(Kuva: Raimo Mikkola)

Seppo Laine tunnelmoi sinisten savujen herkistämänä:

"Miehet, joilla on maskuliinisuutta kyllin, ostavat mopon. En nyt puhu tavallisista miehistä, vaan niistä, jotka puhuvat matalalla äänellä tai eivät puhu lainkaan. He sulautuvat toistensa joukkoon, sillä mopoilijaryhmän keskeltä kukaan ei huomaa, vaikka joku vääntääkin kaasukahvaa muita järkälemäisemmän hauiksen voimalla. Kaikki sulautuu siniseen savuun ja tien varsille jää vain joukoittain neitokaisia sydän pamppaillen kuulostelemaan kunnailta kuuluvaa vaimenevaa, vain vaivoin hillittyä, alkuvoimaista teräksen ja raudan vastustamatonta ärjyntää."

Silminnäkijän raportti vuoden 2005 Tapaninajoista:

"Tästäkö, tästäkö, tästäkö", kuului traktorin säksätys Valkoisen talon pihalta (Isomäenkatu 18) Kerinkalliolta Tapaninpäivänä. Aktiivisesti toimivan vanhojen mopojen kerhon puheenkuljettaja Timo Äikäs oli tänä vuonna kutsunut mukaan myös vanhan Zetorin vuosimallia 1955.
Pirteästä kahdeksan asteen pakkasesta huolimatta paikalla oli kymmenkunta mopoa. Lisäksi mukana oli myös joukko samanhenkisiä ystäviä ja kylämiehiä. Kuuma kaakao ja joulupiparit maistuivatkin hurttihuumorilla höystetyn jutustelun lomassa. Ohjelmanumerona sai ensiesityksensä mopoilijoiden sekametelikuoro, joka esitti Pappa-Tuntureiden säestyksellä säkeistön aarian oopperasta "Porsaita äidin oomme kaikki"  moniäänisesti. Moniäänisesti siksi, että monet lauloivat vahingossa Putte Possun nimipäiviä. Esitys oli möö-duurissa.
Sokerina pohjalla oli kuitenkin yhteisajo Kerin ympäri, minkä jälkeen ajettiin Zetorin johdolla satametrisen mopoletkan seuratessa pitkin Aleksanterinkatua.
-Oli siinä lahtelaisilla ihmettelemistä, eikä varmasti yhtään totista naamaa tullut vastaan, vertailivat Keripukit yhteen ääneen ikimuistoista kaupunkireissuaan. (Timo Äikäs)