Alkuperämaa: Iso-Britannia
Fieldspanieli on Englantilainen rotu.

Ulkonäkö
Spanielina fieldi on keskikokoinen, säkäkorkeus noin 45 cm. Kokoeroja esiintyy runsaasti. Se on korkeuttaan pidempi. Yleisvaikutelmaltaan tasapainoinen, jalo ja ryhdikäs. Rakenteeltaan toiminnallinen ja kestävä.
Fieldspanieli on ulkonäöltään "perusspanieli", siinä ei ole mitään liioiteltua. Yleisin väri on maksanvärinen (ruskea, liver). Muita värejä ovat: musta, tai kimo (roan) tai mikä tahansa näistä väreistä punaruskein (tan) merkein. Yksivärisillä koirilla sallitaan valkoista tai kimon väriä rinnassa. Selvärajainen musta-valkoisuus tai maksanruskeavalkoisuus eivät ole hyväksyttäviä värejä.

Ominaisuudet

Fieldspanieli on erinomainen perhekoira, metsästys- tai lenkkikaveri, ui mielellään eikä pelkää huonoakaan keliä. Turkki on helppohoitoinen, kotikoiralla yleensä vain hieman siistimistä vaativa, näyttelyyn mentäessä se on trimmattava. Luonteeltaan fieldspanieli on ystävällinen, mutta usein hiemän etäinen vieraita ihmisiä kohdatessaan. Rotumääritelmän mukaan se on epätavallisen oppivainen ja mukautuva, toimelias, herkkä ja itsenäinen.

Se on erittäin miellyttämishaluinen isännälleen tai emännälleen ja tästä syystä melko helppo kouluttaa. Sen rotuominaisuuksiin kuuluu myös, että se ei juurikaan hauku. Aikuiseksi sekä mieleltään, että ulkonäöltään fieldspanieli kehittyy myöhään, ollen aikuinen koira vasta 3-4 vuotiaana.

Terveys

Hyväkuntoinen ja terve koira on valpas, hyväntuulinen ja iloinen. Sillä on kirkkaat silmät, kiiltävä karva ja normaali vatsa. Fieldi, kuten ei mikään muukaan koira, ei saa olla liian lihava eikä liian laiha. Kylkiluitten tulee selvästi tuntua, mitään luuviulua fieldistä ei silti pidä tehdä. Yleensä ottaen fieldi on varsin terve rotu. Rotu kuuluu Kennelliiton PEVISA-ohjelmaan (perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma) silmäsairauksien ja lonkkavian osalta. Rekisteröitävän pentueen vanhemmilta vaaditaan lonkkaku-vaustulos ja voimassa oleva silmätarkastustulos, joka ei saa olla 24 kk vanhempi. Löysyyttä lonkissa ja lonkkavikaa esiintyy rodussa jonkin verran. Siitokseen ei tulisi käyttää D- ja E-asteista lonkkavikaista koiraa. Lonkkavika ei periydy kuitenkaan suoraviivaisesti niin, että vanhemmat, joilla on löysyyttä lonkissa saisivat välttämättä keskimäärin huonompi lonkkaisia jälkeläisiä. Samoin on mahdollista että kaksi A-lonkkaista vanhempaa tuottavat D- tai E-lonkkaisia jälkeläisiä. Lonkkavian muodostumisessa on oma osuutensa myös ruokinnalla ja kasvuajan liikunnalla. Siksi pennun saamia ruokinta- ja liikuntaohjeita on syytä noudattaa. Mikäli koiralla todetaan lonkkavika, ei se sen elämää useinkaan rajoita. Useimmat D- ja E-lonkkaiset koirat elävät normaalia kotikoiran elämää, koiran käyttöä rankemmissa metsästys- tai jäljestyskäytössä se voi kyllä rajoittaa.