Merja Lautala ja Sökövintin EB-Fox ”Foxi EMM kisamatkalla 2011,
Oirschot Hollanti
Muistelmia matkalta kisakalustonani whippet-uros Sökövintin EB-Fox ”Foxi” (s. 12.4.08). Mukana myös hyvä ystäväni Anne Oljemark, kera whippet-narttunsa Paletin Rockin’ Bell ”Bella” (s. 19.8.07). Bella kisasi omassa sarjassaan.
Itse asiassa en olisi ollut koko kisoissa ellei Anne olisi minua houkutellut karsintoihin. Viime tipassa ilmoitin Foxin Lietoon ja kuinka ollakaan, Foxi voitti karsinnat, myönteinen lähtöpäätös tuli aika pian kisatulosten jälkeen jo samana päivänä.
Seuraavalla viikolla alkoi matkaan liittyvien asioiden selvittely, mitä pitää tehdä heti ja mitkä voi tehdä myöhemmin. Heti piti –tehtäviä ilmaantuikin yllättävän paljon eli välittömästi pikatoimittamaan asioita että kaikki tulee varmasti hoidetuksi ajallaan.
Jossain vaiheessa ennen matkan alkua tuli myös tieto eri maiden osallistuvista koirista, paljon oli ilmoittautunut. Rohkeasti matkaan asenteella ”ainahan ne kisat joku voittaa ja jonkun oltava viimeinenkin”.
Lähtö 12.7.2011 Vuosaaren satamasta Rostock'iin Saksaan. Aikanaan parin vuorokauden matkanteon jälkeen torstai-iltana 14.7.2011 saavuimme kisapaikalle sateiseen Oirschot’in kylään Hollantiin. Se tunne, kun joukkuetovereitamme ja joukkueenjohtajat olivat meitä siellä vastaanottamassa, oli kieltämättä erittäin miellyttävää ja kaikenlisäksi joukkueenjohtaja oli soittanut meille matkan varrelta, joten muu Suomen joukkue tiesi sijainnistamme sekä varmisti, että pääsimme perille. Etenimme ihan aikataulumme mukaisesti.
Sää kisapaikalla oli tosiaankin mitä todennäköisin. Sateet tulivat ja menivät tuulen mukana hirmuista vauhtia. Oltiinhan Alankomaissa, joten sään nopeat vaihtelut eivät olleet yllätys.
Perjantaina 15.7.2011 kisan avajaisissa oli hieno tunnelma, siellä pystyi aistimaan järjestetyn ohjelman lisäksi eri maiden keskinäistä pientä pilantekoa, silti kaikilla oli äärettömän hauskaa
Lauantaina 16.7.2011 aloimme aamulla aikaisin odottelemaan joukkueenjohtajilta viestiä alkuerälähtöjen numeroista ja mantteleiden väristä. Arvontoja tehtiin useampaan kertaan, joten aikataulu alkoi venymään heti kisan alkumetreillä. Uros-whippettejä alkuerissä 63 kpl. Huh huh onpas monta! |
Pitkä odotuksen jälkeen tuli aika Foxin lämmittämiseen alkueräjuoksuun, samalla kaikki normaalit omat kisajännitystilat nousivat pintaan. Aika villi olo . Viimein taululle ilmestyi Foxin lähtönumero, taisi olla vastapeluri Italiasta. Omasta mielestäni Foxi teki ihan normisuorituksen, mitenkään sen ihmeemmin loistaen tai olla loistamatta. Kuitenkaan alkueräpisteitä en tullut siinä vaiheessa tietämään tarkalleen, koska ne eivät ilmestyneet tulostaululle, joka oli pahvin päällä olevat A4-paperit vesisateessa, liekö sade huuhdellut tai tuuli tempaissut tupaansa osan lähdöistä.
Kisatunnelmia sekä Foxin alkueräjuoksu video, jonka kuvasi Anne Oljemark ja Janne Vekkeli
Kiitos Anne ja Janne !
Piti jo kiirehtiä uusintaeläinlääkäriin tietämättä edes sitä, pääsikö Foxi finaaliin. Viimein yhteydenpitolaitteista kuuluikin joukkueenjohtaja luettelevan uroswhippettien lähtöjä suomalaisten koirien kohdalla. Noh, Foxi juoksee viimeisenä meidän joukkueesta, mukana finaalissa, jeee . Ihmettelin, että rotu vaihtui välittömästi, kun Foxi oli palannut finaaliradalta. Enhän minä rassukka tiennyt, että Foxi lähti kärkipaikalta, joko minulle ei kerrottu tai sitten en ymmärtänyt. Sain tietää asiasta jälkeenpäin.
Foxin kilpakumppani sai varaslähdön ja niin sai sitten Foxikin, reaktioni varaslähettämiseen oli niin nopea, etten muista päästinkö Foxin tarkoituksella vai vahingossa ennen go-sanaa. Varaslähtö vähensi heti 10 pojoa,.
Lähdön jälkeen kävi mielessä, että ellei Foxikin olisi ”varastanut” vaaranpaikat olisivat olleet liiankin lähellä kilometrin pituisella sik-sak –radalla. Finaalissa juoksi kaiken kaikkiaan 62 urosta.
Lauantai-iltana pari tuntia aikataulusta myöhässä tuulisessa vesisateessa alkoi palkintojenjako. Olin ottanut Foxin mukaan, lämmittelin Foxia takkini sisällä sekä Foxille vaihtovaatteita hupparin mahataskussa, jotka olivat tosiaankin tarpeen.
Kellon viisarit osoittivat vuorokaudenkin vaihtuneen ennen kuin uroswhippetit saivat palkintonsa ja olin kyllä aika äimistynyt ja hämmästynyt, meidän Foxi nousee bodiumille Euroopan Maasto Mestaruuskisoissa.
Suomen joukkue hurrasi ja huusi niin mahdottomasti, että lipunnostajakin sekosi ja nosti Suomen lippua salkoon, sillä siellä vain voittajan kohdalla nostettiin lippu.
|
Foxin sijoitus: kuutonen oli kyllä jotain aivan upeaa josta palkintona pikkuinen viiri, jossa 6e, joten pilailimme sitä kuuden euron viiriksi, voittaja sai vain yhden euron viirin, hih. Suomen joukkueen onnittelut olivat sitä luokkaa, kuin Foxi olisi voittanut, tosin kilpailuluokka oli suurin koko kisoissa, joten Foxi menestys oli hieno. Iloisena soitin kotiin, jossa jo vähän taidettiin soittoa odottaakin, kello oli Suomessa vielä enemmän kuin Hollannissa.
Tyytyväisenä nukkumaan.
Sunnuntaiaamuna ei kiire minnekään. Jäimme seuraamaan sunnuntain kisoja, palkintojenjaon sekä päättäjäiset. Maanantaina otimme suunnan kohti Saksaa, yö Saksanmaalla ja tiistaiaamuna merimatkalle takaisin koti-Suomeen.
Vinkki: olkaa ajoissa perillä, että koiranne saa totutella paikkaan ja lähteä kisaamaan levänneenä.
Vinkki: kysykää rohkeasti jo aiemmin vastaavissa kisoissa olleilta, mitä kaikkea on hyvä olla mukana. Eritoten kiinnitysliinat ovat tärkeät, onneksi saimme liinat lainaksi suomalaisilta kisakonkareilta, muutenhan asuntoauton markiisin kanssa olisi tullut isoja ongelmia, sillä tuuli olisi aina hetkittäin vienyt sen mennessään..
Jos kellä on mahdollisuus osallistua vastaaviin skaboihin, suosittelen lämpimästi.
Iso kiitos Anne ja Bella, kun olitte Foxin ja minun kanssa reissussa, kivaa oli
Kiitokset myös Suomen joukkueelle joukkuejohtajineen, ilman tätä porukkaa, reissu olisi ollut paljon hankalampi toteuttaa, sillä saimme koko ajan neuvoja ja opastusta
Teksti: Merja Lautala tammikuussa 2012
Kuva: Anne Oljemark
|
