Irlanninsusikoiran  jälkeen halusin "vähän" pienemmän koiran ja kuinka ollakkaan silmiini osui kuva pienestä, sekarotuisen näköisestä koirasta. Mitä enemmän tutustuin rotuun, sitä enemmän se alkoi tuntumaan rodulta joka sopisi juuri minulle. 

Halusin ehdottomasti uros pennun ja juuri silloin ne tuntuivat olevan kiven alla, kunnes kuulin  Pietiläisen Hannalle & Elinalle syntyneen 7- veljestä, joista yksi oli siis Aapo. Kävimme katsomassa Aapoa ensimmäisen kerran kun se oli 5- viikon ikäinen ja päätös oli selvä. Ihanaa, kohta meillä olisi koiranpentu, niin pieni, kiltti ja suloinen...  kuinka tietämätön tuolloin olinkaan...

Aapo takarivissä toinen pentu oikealta 

 

Viimein tuli aika hakea Aapo kotiin ja matkaan lähdettiin äidin ja minun voimin. Kotimatkakin sujui loistavasti Aapon osoittautuessa kelpo matkustajaksi. Kotiin tultuamme Hanna soitti ja tiedusteli  miten matka oli mennyt uuden pennun kanssa. Kerroin että ihan hyvin on mennyt, samalla kun yritin toisella kädellä irrottaa Aapoa peukalostani, johon se oli iskenyt hampaansa kun otin sen pois repimästä mattoani. Se kauhea pieni olento, tiukkasi vaan otettaan ja murisi!

 

           Aapo Hannan luona

Aapo ei pienenä heiluttanut häntää kun sitä kutsui luokseen ja jos sitä halusi (useimmiten ei halunnut! ) silittää se puri minkä jaksoi. Jos sen päästi ulkona irti se lähti taakseen vilkaisematta  omille teilleen. Pari ensimmäistä kuukautta olisin halunnut palauttaa sen hirviö- pennun, sinne mistä se oli tullutkin.

Vähitellen yhteiselomme alkoi kuitenkin asettua uomilleen ja Aapon seurasta alkoi jopa ihan nauttimaan. Sen kanssa oli mukava mennä minne vaan, se ei tuntunut pelkäävän mitään, pienestä koostaan huolimatta.    

 Tänä päivänä elämä Aapon kanssa on helppoa; se on kuin ihmisen mieli, joskin se ei edelleenkään pidä erityisemmin ylimääräisestä " lääppimisestä" vaan haluaa mieluiten olla omissa oloissaan.

Aapo on koira joka RAKASTAA esiintymistä! Se huokuu itsevarmuutta ja lavasäteilyä tepastellessaan kuono pystyssä näyttelykehässä. Aapolla onkin useita ryhmäsijoituksia sekä voittoja ja muutamia BIS- sijoituksia kaikkien rotujen näyttelyistä. Mieleenpainuvimpia hetkiä ovat olleet v. 2000 erikoinäyttelyn voitto (yht. 85 borderia, sekä kutsu televisioitavaan Champions of Champions gaalailta näyttelyyn ja BIS- voitto Juvan näyttelyssä.

Aapon tultua veteraaniikään alkaa todellinen kehien kiertäminen taas uudestaan...

 

 

 Aapo ROP erikoisnäyttelyssä v. 2000. Tuomarina toimi Bengt Nilsson.        

 

Syksyllä 2001 Aapo saavutti käyttövalion arvon kettuluolilta pienimmällä mahdollisimmalla koemäärällä, lähes maksimipistein. 

Hymy omistajalla herkässä.Viimeisen kokeen tuomarina toimi Ossi Ikola.  

 

Aapo kilpaili aijemmin Midi3- luokassa, mutta onneksi syksyllä 2006 Aapo mitattiin mini korkuiseksi ja nyt Aapo siis kilpailee Mini-3 luokassa. Omistajan laiskuudesta johtuen suuret saavutukset ovat  antaneet vielä odottaa itseään... 

Parhaimpina saavutuksina mainittakoon; v. 2003 agirodussa Open Class tasoituskilpailussa 6. sija ( osallistujia oli paaaaljoon! ) sekä päivä kolmosiin nousun jälkeen 4. sija piirinmestaruus kilpailuissa.

                   

 

Aapon kyky toimia pettämättömänä sorsakoirana paljastui syksyllä 2002, kun se nouti ensimmäisen ammutun sorsan pieneltä metsälammelta (tosin vieden sorsan suoraan vastarannalle. 

Koska noutamiset ovat sujuneet mallikkaasti olemme käyneet Aapon kanssa kahdesti Terrierien ja Mäyräkoirien vesiriistakokeessa ( VERI ), jonka tarkoituksena on tuoda esiin luolakoirien taipumukset vesilintujen metsästyksessä. Kokeessa otetaan selvää koiran halusta hakea, noutaa sekä jäljestää vesiriistaa. Aapon kohdalla  1. palkintoon oikeuttava tulos on jäänyt kummallakin kerralla harmittavasti 3 pisteen päähän, joten pientä hienosäätöä tarvitaan vielä.  

 

         

            Aloituspäivän saalista syksyllä 2003

 

Olemme harrastaneet jonkin verran Aapon kanssa myös Mejää, tosin vaihtelevalla menestyksellä.  Aapon löydettyä ensimmäisessä kokeessaan jäljeltä hirvenvasan on ollut "hieman" vaikea saada sitä uudelleen vakuuttuneeksi siitä, ettei jäljeltä ole suinkaan tarkoituksena etsiä suurriistaa! Aapon ensimmäisestä Mejä-kokeesta voit lukea täältä

     

 Aapo kevät-05/ spring- 05