Olen sekalaisen eläinlaumani kanssa asusteleva 3-kymppinen eläinlääkäriksi juuri valmistunut nainen. Maatiaiskissat ja pienjyrsijät kuuluivat lemmikkeihini lapsuudessani ja 15-vuotiaana hankin ensimmäisen koirani. Esra oli saksanpaimenkoira narttu, jonka kanssa aloin aktiivisesti harrastaa palveluskoiralejeja sekä myöhemmin myös Tokoa. Vanhempieni luota pois muutettuani tuli elämääni kissavaje, jonka korjaamiseksi hankin Kitan. Myöhemmin porukkaamme liittyi Orpa-airis, jonka kanssa  kilpailin useassa eri lajissa ihan menestyksekkäästi kunnes se joutui jäämään "sairaseläkkeelle" jatkuvien lihasongelmiensa vuoksi. Nuri, beauceron uros, liittyi porukkaamme vuonna 2005. Nurin harrastusura on vasta alkutekijöissään. Ja minua on alkanut yhä suuremmassa määrin kiinnostamaan saluki ja vinttikoirien juoksuharrastus. Lisäpontta tälle haaveelle on antanut veljeni whippet Vito, jonka juoksuharrastuksen käynnistämiseen olen osallistunut.

Vuonna 2003 sain vihdoin ensimmäisen oman itämaisenkissan, Lamjan. Lamjalla pääsin aloittamaan pienimuotoisen kasvatustyöni. Lamjalla oli kaksi pentuetta, joista toisen pentueen ainoa naaras, Miisa, jäi minulle jatkokäyttöön sijoituskissana. Miisa pyöräyttikin komeasti 8 ipanaa, joista jälleen pentueen ainoa naaras, Jemma, jäi minulle omaan kotiini ja on toivon mukaan tuleva kasvatuskissani. Myös toinen nuori itämainen naaras, Eppi, on tarkoitus astuttaa tänä vuonna Casimirolla eli Jemman komealla simskuveljellä. Casimiro asuu sijoituksessa ja tullaan kastroimaan tämän pentueen jälkeen. Sekä Epin että Jemman naaraspennuille on toiveissa löytää hyvä sijoituskoti, koska oma elukkalaumani ei oikein enää kärsisi kasvaa yhdenkään kissan verran tällä hetkellä.

Pyrin kasvattamaan itämaisia kissoja, jotka ovat sosiaalisia, aktiivisia, rohkeita ja rotumääritelmänmukaisia kaunistyyppisiä kissoja olematta ylityypitettyjä ja liioiteltuja ulkomuodoltaan. Pennut tottuvat kotonani koiriin ja vietän niiden kanssa paljon aikaa sekä totutan mahdollisuuksien mukaan niitä myös vieraisiin ihmisiin mukaanlukien lapset. Hyvän jalostuskissan emo on mielestäni sellainen joka on kyennyt hyvin hoitamaan pentunsa sekä synnyttämään mielellään ilman ongelmia ainakin jos kyse ei ole sen ensimmäisistä pennuista. Sekä sen pentue on ollut keskikokoinen tai iso eli hedelmällisyys ongelmia ei ole ollut. Hyvän jalostuskissan vanhemmat ovat olleet itse terveitä eivätkä ole vastustuskyvyltään heikkoja sairauksia kohtaan. Niillä on vahvat leuat, onhan kissa lihansyöjä ja sen purukaluston sekä leukojen tulee olla vahvat. Toivon saavani tietoja myös niiden pentuesisaruksista, aiemmista pennuista ym.

Toivon, että kissa käyttäytyy näyttelyissä niin, että sen saa arvosteltua eikä se stressaa/pelkää tarpeettoman paljon. Kuitenkaan näyttelykäytös ei ole minulle läheskään niin oleellinen asia kuin kissan käyttäytyminen kotioloissa sekä normaalissa arkielämässä eli se sopeutuu uusiin oloihin helposti mm. muutot jne. Toki on mukavaa, jos kissa myös näyttelyissä esiintyy edukseen, jolloin kissan kanssa näyttelyissä käynti onnistuu ja se on mukavaa sekä itselle että kissalle.

Jos olet kiinnostunut tulevista pentueistani tai haluat ihan vaan tutustua rotuun, älä epäröi ottaa minuun yhteyttä! Meille saa tulla tutustumaan rotuun ilman ostovelvoitteita. Ajoittain etsin myös sijoituskoteja naaraskissoille, mahdollisesti myös uroksillekin ja silloin jo entuudestaan tutut ja luotettavat ihmiset ovat niitä, joille sijoituskissan voin harkita antavani. Halvempi hinta on äärimmäisen huono syy ottaa sijoituskissa!