Sako alias jopo. Toiselta lempinimeltään Kopotikop. Jopo nimitys tulee siitä kun luinen Sako änkee kovan päänsä kanssa kainaloon päikkäreille, tuntuu kuin sohvalla olisi lämmin polkupyörä. Kopotikopoti taas kuuluu kun Sako pääsee vauhtiin ja alkaa odottaa lenkkiä tai muuta toimintaa. Isot tassut kuljettavat koiraa edestakaisin huoneesta toiseen. Kopotikopoti, suunnanvaihto, kopotikopoti. Muita nimityksiä mm. Sako Salamähäntä ja Sukka-Sakkarainen joista jälkimmäinen tulee Sakon pentuajan tavasta kanniskella sukkia.

 Kuvassa Sako on 12 viikkoa vanha.

Sako on kaikkien kaveri. Sako palvoo Ronttia ja on välillä väkivaltaisenkin näköisesti pusuttelemassa Rontin suupieliä. Vaikka Sakolle karttuu jo ikää, silti Rontti on ihan ykkönen.

Egoa Sako tuntuu pitävän hassuna itsensänäköisenä leluna. On kiva katsoa mitä tapahtuu kun menee tuiskaisemaan tosikkoa "isoveikkaa" käpälällä suoraan kuonolle. Sako   saakin usein lentävän lähdön häiritessään Egoa sen pyhässä tehtävässä, takkatulen vahtimisessa (silmät kiinni..). Kuin vastakohtana Egolle on luonnollisestikin pikkuruinen Igor jonka kanssa Sako painii päivittäin. Kokoero ei tunnu haittaavan tai että Igorin pää tai parhaimmillaan puoli koiraa on Sakon suussa. Ei hätää, tulee kyllä Sakon vuoro olla Igorin hampaissa kun leikki yltyy liian tömäkäksi. Siinä on isommalle koiralle notkeusharjoitetta kerrakseen väistellä tulistunutta pikkupinseriä joka tähtää hampaista muodostuvalla "luunapilla" jättitassun kaulanahkaan.

 Kuvassa Sako 1v.  (elokuu 2008)

Helmi oli aluksi hyvin ronskiotteinen luullessaan pennun vievän sen paikan laumassa. Helmi oli myös ihmisistä aika mustasukkainen. Mutta niin  vaan lopulta nassikka löi itsensä läpi Helmillekin. Sakosta muodostui kaahailukaveri numero 1 Helmille, ja tämä kaksikko tunnetaankin nimellä team Raivo&Hullu.

 Raivo vai hullu? (taustalla Igor hinkkaa kaulustaan pahaan hajuun. :D)

 Tyyli on omintakeinen, Helmi juoksee edellä lelu suussaan, ja Sako koittaa taklata. Kun taklaus onnistuu, vetovuoro jatkuu ja Sako saakin pötkiä sisuuntunutta "isosiskoaan" karkuun ihan tosissaan.  Tällä kaksikolla onkin varsin mainio koordinaatio ja lihaskunto tämän  ulko-ovelta sata lasissa alkavan "omatoimilenkkeilyn" ansiosta. Vaikka Sako näyttäisi menneen lauman johtoon, Helmi on se joka menee väliin kun arvelee muiden riehumisen jo piisaavan.

Sako hallitsee koirien kielen oivallisesti. (Yllä olevassa kuvassa Sako osaa hyvin tarkasti arvioida, kuinka paljon Helmiä voi härkkiä. Ja sitten kerta kiellon päälle niin saadaan toimintaa!  ;))  Se on aavistuksen ujo mutta vauhtiin päästessään kaikkien kaveri.  Sakolla on myös hyvin omintakeinen tapa hivuttautua kuononsa kanssa pikkuhiljaa kuin vaaniva käärme näkökenttään. Ensin viikset kutittavat, pikkuhiljaa nenään liimataan kuiva kielenpää kuin postimerkki, ja lopulta neiti muistaa myös liikauttaa päätään saadakseen kielensä irti. Nuolemista tuo toimenpide ei juuri muistuta. :) Tokihan tuo eläin on oppinut staffeilta mauttomat ja ronskit joskin mielestämme kovin sympaattiset tervehtimistavat. Helmin kasvattajalle varsinkin tuli järkytyksenä Sakon imitoima tyyli sanoa "käsipäivää" niinkuin Ronttikin, ihmisen käsi sujautetaan suuhun rannetta myöten ja sitä sitten mutustellaan hellästi. Tutumpia ihmisiä voidaan myös "pussata" naamaan imaisemalla nenä hampaiden väliin kirputettavaksi, tai hamuilemalla koko alapuolisko kasvoista avoimeen kitaan.

Tuhojahan tuo pentu on ehtinyt tekemään. Se ei voi vastustaa suihkuverhoja, pesusieniä, vanupeittoja yms. Tutuksi onkin tullut sananpari "Muistatkos kun sulla oli tavara x?" Kaikenkaikkiaan tihutyöt ovat kuitenkin olleet vielä aika pientä verraten netin kauhutarinoihin. Monet hyvät naurut neidin tempauksista on kylläkin irronnut. Ainoa "kotimaisen työn leimalla" varustettu Sakon modifikaatio joka oikeasti sapetti oli tuliterä kumisaapaspari joka ei ehtinyt kertaakaan olla jalassani niin että se olisi pitänyt vettä. :D

Tässä Sako n. 16-viikkoisena. Ei pysynyt kuvaaja perässä, sen verran kovaa mennään. Mitä hauskempaa on, sitä varmemmin korvat ovat nurin päin. :)

 

Aina menossa. :) 

 

Todellakin, aina menossa. (marraskuu 2008)